Totesin jo toukokuussa tämän kukkamekon hankkiessani, että haluan pukea tämän kukkaunelman päälleni juhannuksena. Perjantaina jussin viettoon suunnatessa en kuitenkaan asiaa muistanut, kun lämpöasteita kyylätessäni valitsin päälleni haalarin. Eilen oli kuitenkin taas ihanan aurinkoista, joten tuli nyt ulkoilutettua ihanaa kukkapuskamekkoa melkein juhannuksena. 

Keväämmällä mekko nähtiinkin jo tummanpuhuvasti nahkarotsiin ja mustiin sandaaleihin yhdistettynä, mutta sittemmin on mekkoa tullut käytettyä useammin vaalean farkkurotsin kanssa. Yleisfiilis on ihan eri, mutta molemmat takit ovat mielestäni oikein hyviä pareja ruusuille. Mut ai hitto, onhan tää kukkakuosi + vaalea denim nyt aivan ihanan ällöttävän ysäriä!

Farkusta + kukkakuosista tulee itselle mieleen etenkin farkkuihin tehdyt levennykset. Ainakin mun yläasteaikana farkkujen sivusaumoihin ommellut levikekankaat piti olla nimenomaan kukkakuvioisia.

Mä muistan edelleen ihan valokuvan tarkasti millaista vaaleaa ruusukangasta mun ystävän Annan vaaleissa 501:ssa oli. Omat 504-mallin Leviksien puntit levennettiin ja pidennettiin puolestaan räikeän värisellä pikkukukkaisella kankaalla. 

Tämän mekon väritys ja printti muistuttaa mua myös kovasti yhdestä 90-luvun puolivälissä käyttämästäni haalarista. Kevyt viskoosikankainen lappuhaalari oli äidin Helsingin tuliainen Stockan One Waystä ja se oli niiiiin ihana. Jalkaan haalarin kanssa kiskoin vaaleat Vagabondin tolppakorot.

Voisin väittää, että piirustukset näihin kenkiin on kaivettu arkistoista sieltä kahden vuosikymmenen takaa ja laitettu sellaisenaan takaisin tuotantoon. Miksi, oi miksi en silloin teininä tajunnut, että tulisin yli kolmekymppisenä jälleen kaipaamaan noita teiniaikojeni kenkiä? 😀

mekko – The Lab / farkkutakki – Junarose (saatu) / kengät – Crocs / laukku – Global Accessories / korvikset – H&M / aurinkolasit – Lindex

Näitä H&M:n tupsukorviksia on nähty korvissani viime vuosina jo useammassakin värissä, ja taas kasvoi kokoelma. Näyttävät tupsut nimittäin tulivat myyntiin nyt kesäksi hopeisena, kultaisena ja ruusukultaisena. Nettikaupasta löytyy vielä ainakin kahta jälkimmäistä väriä. Ja muistatteko kun talvella haikailin samoja killuttimia punaisena? Ystävä onnistui nappaamaan mulle Itiksen henkkamaukan viimeisen punaisen tupsuparin! 

Jos pääsisin aikakoneella taaksepäin parinkymmenen vuoden päähän tai voisin kirjoittaa 15-vuotiaalle itselleni kirjeen, niin kehottaisin ainakin säästämään kaikki Vagabondin kengät. "Muiden vaatteiden tai asusteiden hukkaamista et tule myöhemmin katumaan, mutta kaikkien niiden teinivuosiesi Vagabondien hävittämistä kyllä paljon, jos sen teet!"

Sen lisäksi haluaisin sanoa itselleni, että älä hukkaa niin hemmetin montaa vuotta murehtien, ettet osaa mitään eikä susta tule mitään. Vakuuttaisin 15 vuotiaalle itselleni, että suurin osa peloista tulee olemaan ihan turhaa ja kaikki kyllä järjestyy. Kertoisin, että sillä ei oikeasti ole mitään väliä, jos ei valmistu opinnoista määräajassa samaa tahtia luokkatovereiden kanssa, työelämään ehtii kyllä. 

Ja ennen kaikkea vannottaisin ottamaan apua vastaan, kun sitä tarjotaan, silläkin uhalla, että se tuntuisi luovuttamiselta ja pelottavalta. Sanoisin, että joskus periksi antaminen ja muiden varaan heittäytyminen vie enemmän eteenpäin kuin sitkeä sinnittely omillaan.

 Mutta milläpä sen teinin saisi mitään uskomaan. 


Ihana tällainen muutaman päivän nollaus. Torstai-iltana mulla oli yksi kuvaus, mutta perjantain ja eilisen onnistuin pitämään ihan täysin työnteosta vapaana. Ja tänäänkin aion tarttua duunihommiin vasta ihan myöhään illalla. (Tätä perusbloggaamista mä en edelleenkään laske ihan yksiselitteisesti työksi, vaikka homma mua osaksi elättääkin.)

Asukuvistakin tuli pidettyä "lomaa" lähes koko kuluneen viikon ajan, mutta tänään kaivoin pitkästä aikaa jalustan kaapista ja kipaisin tuulisessa säässä ikuistamassa nämä tällä viikolla useammankin kerran päälläni olleet vaatteet.

vaatteet – Junarose (saatu) / kengät – Crocs / laukku – Pieces / korvikset – Aarikka / aurinkolasit – Lindex

Ei ollut mitenkään tarkoituksellista, mutta päälle päätyi näköjään pelkkää Junarosea. Korkealle nousevat pliseeratut housut oikein vaativat pistämään paidan helman housujen sisään ja valitsemaan takiksi jotain lyhyttä, koska silloin jalat tuntuvat jatkuvan ja jatkuvan ja tulee todella pitkä olo. (Samat housut nähtiin viikko sitten kokomustassa asussa 

Tuo pituuden kokemus on muuten asia, joka mulla on iän myötä muuttunut. Mä olen ihan keskimittainen mimmi, viimeisimmän virallisen mittauksen mukaan 167,5 cm. Mutta kuvittelin koko nuoruuteni, pitkästi yli parikymppiseksi, olevani ihan onnettoman lyhyt.

Tämä käsitys johtui ihan täysin siitä, että pelasin lähes 15 vuotta elämästäni lentopalloa ja niissä piireissä mä olin aina jengin lyhin tai vähintään toiseksi lyhin. Valmentajakin kutsui mua ja joukkueemme toista alle 170 senttistä joukkueen pygmeiksi. 

Pituuskasvun tyssääminen näihin lukemiin harmitti teininä tosi paljon ja vaikka laji olikin äärettömän rakas, aiheutti oma "lyhyys" jossain kohtaa vähän motivaatio-ongelmia. Onneksi sääntomuutokset toivat ysärillä peliin liberon ja pygmillekin löytyi pelipaikka. 😀

Kun siis koko nuoruutensa koki olevansa liian lyhyt, niin se oletus jäi pitkäksi aikaa päälle. Mä aloin vasta joskus lähemmäs kolmekymppisenä tajuta, etten mä olekaan lyhyt, vaan ihan keskimittainen nainen. Mutta toi on loistava esimerkki siitä, miten paljon ympäristö ja vaikkapa just harrastukset etenkin nuoruusiässä voi vaikuttaa ihmisen kehonkuvaan ja ajatuksiin itsestä. 

Vaikka siis olenkin jo sivuuttanut harhaluulon siitä, että olisin lyhyt, niin huomaan usein pitäväni kovasti asuista, joissa tunnen oloni todellista pidemmäksi. Että johonkin takaraivon sopukkaan kai se vuosien harmitus omasta pituudesta on jäänyt, vaikkei asia järjellä ajatellen millään tavalla vaivaakaan.

Tuo persikan värinen pellavasekoite t-paita on hieman ongelmallinen värinsä puolesta. Tykkään väristä kovin, mutta se ei ole ihan paras mahdollinen sävy oman ihoni kanssa. Ei oikein tiedä missä nahka loppuu ja pusero alkaa. 😀 Mutta jonkin toisen vaatteen alla, kuten tässä asussa farkkutakin alla, ei asia häiritse niin kovasti.

Eilisen sateiden jälkeen nyt olisi taivaalla aurinko. Taidanpa siis kipaista vielä hetkeksi ystävän kanssa ulos!


Vuoden ajan joka viikko yksi kuva oman ihan tavallisen arjen tylsyydestä tai menosta ja meiningistä. 

Aawww, siinä se muru keskittyneenä asettelee juhannusoluitaan järjestykseen ottaakseen niistä instakuvan. Kaikki ylimääräinen piti siivota pöydiltä ja tsekata tarkkaan, että kaikki pullot varmasti näkyvät. Ihan perus bloggaajameininki! Viimeiseksi hän kuitenkin huikkasi minulle, että "haluatko välttämättä niissä rintaliiveissäsi näkyä kuvassa?" Tulkitsin sen kyllä suorana kehoituksena siirtyä pilaamasta upeaa otosta. 😀

Tää oluthomma on meidän taloudessa nykyään aika vahvasti tapetilla. Tommin veljellä on oma panimo ja se vie tuota minunkin puolisoani töihin oluttapahtumiin. Nyt kyllä annoin sille ukaasin, etten voi enää päästää häntä minnekään olutmessuille, jos se meinaa joka kerta raahata sieltä laatikollisen uusia olutlaseja niin kuin teki viime viikonloppuna Jyväskylän Olutsatamasta. Alkaa kaappitila loppua! 

Täällä on siis oluet (ja mulla siiderit) kylmässä, lihat marinoitumassa ja kakkupohja uunissa. Mun osuudeksi on jäänyt tiskaaminen, herran hoitaessa ruoanvalmistuksen ja leipomisen. Kohta lähdetään anoppilaan grillaamaan. Että kai se on siis juhannus nyt!

Ihanaa keskikesän juhlaa kaikille!