23.01.2018

Posted at 21:10h in Yleinen by
0 Likes

Juuri kun oli taas pitkään ollut sitä mieltä, että mun elämä on ihan armottoman tylsää, niin kylläpäs sitten taas tapahtuukin. Tämä on ihan raivostuttavaa, kun joku sanoo, että jotain jännää on tiedossa, mut en voi vielä kertoa, mutta sanon nyt silti just niin.

Ei nyt mitään maata mullistavaa ole luvassa, mutta kuitenkin juttuja, jotka sai itselle todella leveän hymyn huulille. Odotan siis innolla helmikuuta ja sen mukanaan tuomia uusia mielenkiintoisia kokemuksia. Näistä lisää sitten, kun lopputulokset on nähtävillä. 

Myös viime viikonloppu kuului sarjaan uutta ja jännää sillä osallistuin kaksi päivää kestäneelle juontaja-kurssille. Olin miettinyt asiaa jo muutaman vuoden ja nyt sattui sopiva kurssi kohdalle.

En tiedä päädynkö koskaan mitään varsinaisesti juontamaan, mutta kyllähän tuota itselle tulee työn puolesta eteen monenlaisia esiintymistilanteita, joita ajatellen kurssin opeista on jo hurjasti hyötyä. Viikonlopun aiheisiin kun mahtui juontokäsikirjoittamisen lisäksi mm. puhetekniikkaa ja äänenhuoltoa. Myös improharjoituksia ehdittiin tekemään käsikirjoitettujen juontoharjoitusten lisäksi. 

farkut- Junarose / neule – Ellos / takki – Cubus / kengät – CAT / huivi – Becksöndergaard

Parasta kurssissa oli se, että pienen ryhmäkokomme vuoksi ehdimme kaikki osallistujat saada todella paljon yksityiskohtaista palautetta suorituksistamme. Jo kahdessa päivässä esiintyminen parani kaikilla huomattavasti, kun ammattilaiset nappasivat kiinni maneereihin, puhetempoon ja hassuihin intonaatioihin.

Myös kannustavaa palautetta muistettiin antaa kehityskohteiden luettelemisen lisäksi. Itse sain sekä kouluttajilta että muilta kurssilaisilta hyvää palautetta äänestäni, jota on kuulema miellyttävä ja helppo kuunnella. Jee, hyvä alku sekin jo on! Tuli siis kaikin puolin hyvä mieli viikonlopusta. Siitä että ylipäätään osallistuin ja siitä, että opin paljon uutta. 

Positiivisia fiiliksiä siis pitkästä aikaa. Nämä muutamat hymyä huulille tuovat jutut ovat hieman auttaneet viime aikoina vallalla olleeseen mielen mustaan. Kun saa jotain mitä odottaa, olipa ne sitten kuinka pieniäkin juttuja, niin pääsee taas hetken aikaa eteenpäin. Tällaista se tahtoo olla, aaltoliikettä. 

Positiivista on muuten myös se, että löysin Zalandon alesta nuo uudet Junarosen vaakeat kulutetut farkut entisten perseestä ratkenneiden lemppareiden tilalle. Nää on ainakin lähestulkoon samanlaiset kuin aiemmat puhkikäyttämäni.

Tiedättehän sen epätoivon, kun joku ihan lempivaate hajoaa? Se on riipivää ja sitä on ihan varma, että mikään ei koskaan voi korvata tuota menetystä. Ja vaikka olis ihan samanlaisetkin, niin ainakin tälleen farkuissa ei ne uudet oo siltikään sama asia kuin ne vanhat päälle muotoutuneet. Mut ehkä näistäkin tulee vielä yhtä ihanat kuin entisistä. RIP lempifarkut!


22.01.2018

Posted at 20:39h in Yleinen by
0 Likes

En ole koskaan käynyt värianalyysissä eikä mulla ole siis aavistustakaan käytänkö sen aiheen ammattilaisten mielestä ns. oikeita värejä. Sitä vaan menee oman arvion mukaan, että millaisiin sävyihin pukeutumalla tulee hyvä fiilis. 

Vaikka edelleenkin käytän usein mustia vaaatteita, niin nyt talvella olen huomannut kovasti vieroksuvani esimerkiksi mustia takkeja ja huiveja. Tai jos takki on musta, niin haluan ehdottomasti asusteilla tuoda jotain väriä kasvojen lähelle. 

Testailin mun huiveja ja päähineitä eri tavoin yhdisteltyinä ja nappailin kuvat vertaillakseni näkymää. Näyttävätkö kasvojen uurteet ja simäpussit erilaisilta eri värien kanssa? Onko iho kirkkaamman oloinen jonkun tietyn asusteen kanssa? 

Pelkkä muista huivi kaulassa ilman päähinettä näytän ainakin melko väsyneeltä ja ankealta. Ainakin itsestäni tuntuu, että kasvoja kehystävä pinkki panta luo hieman valoisamman illuusion. Iho vaikuttaa ilman pinkkiä sameammalta.

Musta huivi ja musta pipo eivät ole ihan niin ankea kokonaisuus, kun välistä pilkistää punertavat hiukset. Mutta peitäpä kädellä hiusten puoli kasvoista, niin kyllä vaikutelma on aika harmaa. Viininpunainen huivi ei tuo ihon osalta mielestäni asiaan ihan hurjan suurta eroa, mutta onhan se nyt kokonaisuutena astetta pirteämmän näköinen.

Vaalean harmaa ainakin tuntuu minusta huomattavasti mustaa armollisemmalta ja saa ihon näyttämään ihan aavistuksen verran lämpimämmältä kuin täysin mustaan verhoutuminen. Sininen huivi ja violetti neulepanta puolestaan tuntuvat imevän kasvoiltani viimeisetkin merkit verenkierrosta.

Mutta rakastan silti tuota sinistä huivia! Pidän sitä usein kirkkaan punaisen takkini kanssa. 

Vielä suosikkini pinkki panta vertailtuna mustan ja viininpunaisen huivin kanssa. Tavallaan naama näyttää ihan samalta molemmissa, mutta oikean puoleinen tuntuu silti jotenkin pirteämmältä ja iho asteen lämpimämmältä.

Yhteenvetoni on, että mustat päähineet on siis ihan ok, mutta vähintään kaulaan on kietaistava mielellään hieman sävyä tai valoa. Ja pinkki panta on mitä paras ase harmautta vastaan!

Mikä oli sun suosikki? 

 

pinkki panta – Katri Niskanen / musta turbaanipipo – KN Collection (saatu) / viininpunainen ja sininen huivi – Becksöndergaard / harmaa huivi – ShopBob / violetti panta – A+ More, Stockmann

 


19.01.2018

Posted at 13:31h in Yleinen by
0 Likes

Onko sinulle tärkeää, että muut pitävät sinua kauniina? Tai pukeutuessasi omasta mielestäsi kivasti, oletako myös muiden pitävän ulkoasustasi?

Törmäsin eräässä somekeskustelussa kommenttiin, jonka kirjoittajan mielestä tietyt vaatteet eivät kuulu pluskokoisten päälle. Että toki voi pukeutua miten haluaa, ”mutta ei voi olettaa, että muut pitää sitten kauniina”. Sillä kuka kommentoi ja missä, ei ole väliä, en tarkkaan enää edes muista millaista pukeutumista keskustelu koski, mutta minua vaan jäi mietityttämään tuo lause. Olen kuullut sen ennenkin ja se ihmetyttää itseäni joka kerta. 

Mikä joukko se on se muut? Ja miksi ylipäätään kenenkään tarvitsisi miellyttää niitä muita? Jos joku vastaantulija ei pidä sua kauniina, niin mitä ihmeen väliä sillä on? Mulle ei vaan mene jakeluun.

uikkari – HM+ / kengät – Dr. Martens / huppari – Von Hertzen Brothers

En itse ainakaan koe, että ulkonäköni tai pukeutumiseni tarvitsisi miellyttää mun työkavereita, naapureita, lähikaupan kassaneitiä, viereisen pöydän tyyppejä ravintolassa tai edes ystäviäni. Edelleen uskallan väittää, että ne kenellä on väliä, ovat seurassani muista syistä kuin ulkonäköni vuoksi.

Mä en tiedä edes, että miellyttääkö ulkonäköni ja tyylini mitenkään erityisesti omaa puolisoanikaan. Mutta siinähän tuo on roikkunut matkassa jo lähes 15 vuotta, niin lienee minussa jotain hyviä puolia, jos en vaikka maailman ulkoisesti kauneimman naisen titteliä häneltä saisikaan. Mutta, kun itse katson peiliin, niin ei mulla ole pahaa sanottavaa. Ja mielestäni vain sillä on pohjimmiltaan väliä.

Kun itse tykkää omasta olemuksestaan ja vaikkapa vaatevalinnoistaan, niin en keksi juurikaan syitä miksi tulisi miettiä pitääkö ne mystiset kaikki maailman muut sua kauniina. Ylipäätään mitä kauneus ja millainen ihminen on kaunis? Mielipiteitä lienee siitäkin asiasta yhtä paljon kuin on vastaajia. 

Muita ihmisiä ja heidän mahdollista paheksuntaansa voi olla vaikkapa vaatevalintojen kohdalla perusteltua miettiä lähinnä tilanteissa, joissa etiketti sanelee pukeutumista. On muiden paikallaolijoiden kunnioittamista pukeutua esimerkiksi juhlan luonteen mukaan. Mutta jos etiketti on kunnossa, on sen sisällä aivan sama tykkääkö joku muu kyttyrää, jos sun allit heiluu villinä ja vapaana tanssilattialla. 

Sellaista ei siis tulisi liikoja miettiä, että voinko nyt pukeutua lyhyeen hamesseen, kun voi olla, että jonkun mielestä sääreni ovat rumat. Tai että voinko pukeutua vartalonmyötäiseen puseroon, kun voi olla, että jonkun mielestä pömpöttävä mahani on kamala. 

Kerron nimittäin salaisuuden, sinä tai minä tai yhtään kukaan meistä telluksen tallaajista ei tule ikinä tekemisellään, olemisellaan ja ulkonäöllään miellyttämään kaikkia muita. Ei ikinä. Joten miksi stressata asiasta ja nähdä suunnattomasti vaivaa edes yrittääkseen? 

Näillä kuvilla ei ole asian kanssa mitään muuta tekemistä kuin, että näytän omasta mielestäni näissä huvin vuoski ottamissani kuvissa sairaan hyvältä. Hölmöstä asusta huolimatta. Tai ehkä juuri sen vuoksi. Ja ei, en oleta kaikkien muiden jakavan ajatusta kanssani. But I don’t give a shit! Älä sinäkään.