Pukeutumisen oltua viime viikkoina kohtuullisen onnetonta muutamia hieman harkitumpia päiviä lukuunottamatta päädyin vähän fiilistelemään viime vuoden kivoimpia vaatteita. Nämä kollaasit summaavat aika hyvin viime vuoden tyylin.

Raidat jatkoivat voittokulkuaan vaatekaapissani. Mulla on aina välillä erikseen raitapaitojen pyykkipäivä. 😀 Pilkut saivat lisää jalansijaa raitojen rinnalla puseroiden kuvituksena.Vaaleanpunaisista hankinnoista yksi parhaista oli Selected Femmen merinovillatakki.

Kuvissa näkyy myös monta viime vuoden suosikkikenkäparia: käytettynä ostetut Minna Parikan roosat puputennarit, Ziosta saadut Wondersin solkinilkkurit ja kesän suloisimmat punaiset Wondersin sandaalit.

Ihan hirmuisesti ei tullut viime vuonna juhlissa juostua, mutta jokunen juhlavampi asukin kuvista löytyi ja yllä suosikit. Avainsanoja ovat selkeästi drapeeraukset vyötäröllä, vartalonmyötäisyys ja vahvat värit!

Asos Curven fuksian värinen mekko on ollut lemppari jo muutaman vuoden, mutta Marks & Spencerin upean vihreä pitsimekko oli viime alkuvuoden löytö Satakunnan Kansan 145 v -juhliin. Samalla hankitut vihreät remmikengät ovat osoittautuneet loistavaksi väripilkuksi moneen muuhunkin asuun.

Iltapuvun metsästys linnanjuhliin meinasi jo muuttua painajaiseksi, mutta kriteerit täyttävä mekko löytyi lopulta Zalandolta ja muuttuis sopivaksi ompelijan avustuksella. Vaikka mekko tuntuikin epätoivon keskellä tuntua hieman kompromissilta, tunsin itseni asussa todella upeaksi. Ja mikä tärkeintä, siinä oli hyvä tehdä töitä.

Kukkakuosit valtasivat vaatekaappini tsunamin lailla. Oli kukkasia jonkin verran jo ennestään, mutta viime vuonna kuoseista tuli rohkeampia ja räikeämpiä. 

Kaikki kuvien kukkavaatteet ovat sellaisia, että epäilyttivät ensin hieman, mutta jokin kumma niissä kiehtoi ja sovitettuani en voinut enää luopua.

Suosikkihousujen kanssakin kuvissa lisää kukkakuoseja! Ja leopardia. Kesällä pukeuduin kerta toisensa jälkeen Tokmannista löytyineisiin Polan leveisin ja kepisiin housuihin. Kevät ja syksy puolestaameni pitkälsi keinonahkahousuissa ja mokkaa imitoivissa Lindexin leggareissa. 

Kesän lempihameen tittelin vei röyhelöinen leopardihame. Nyt talvella mietin, että se voisi näyttää kivalta myös saappaiden ja neuleen kanssa. Pitänee kokeilla. Kesällä myös törkeän lyhyt farkkuhame ilahdutti. Kun yläosaksi pukee hieman peittävämpää, ei kokonaisuus mene liian paljastavaksi. Viime vuoden suosikkivaatteisiin on luettava myös tuo pitsihihainen Joseph Ribkoffin pusero, jonka sain näiden upeiden pinup -kuvausten myötä.

Syksyn yksi eniten käytetyistä alaosista oli puolestaan Elloksen keinonahkahame. Hameen seuranä tämän talven hamepukeutumisen pelastaneet Höglin mokkasaappaat (saatu). 

Siinä vuoden 2018 suosikkivaatteita ja asusteita, jotka kaikki jatkavat vaatekaapissani edelleen uusia kivoja yhdistelmiä odotellen!


Yksi kuva elämän tavallisuudesta joka viikko (Paitsi, että heti jäi viime viikko väliin. Uups!)

Tätä kuvan näkymää mä usein tuijotan tippa linssissä. Ikkunasta näkyy Keski-Porin kirkontorni, siihen keskitän katseeni, kun puhun siitä kuinka hukassa tunnen olevani. On helpompaa tuijottaa ikkunalaudan viherkasveja ja silittää sohvatyynyn kulmaa kuin katsoa terapeuttia päin käydessämme keskustelua siitä, että vain minä itse voin auttaa itseäni voimaan paremmin. Tai siitä miksi tunnen itseni yksinäisenä arvottomaksi.

Olen joitakin vuosia sitten käynyt kolmen vuoden mittaisen psykoterapian. Tuolloin käsittelin paljon mm. ammatillista itsetuntoani ja opettelin stressinhallintaa. Sain tuosta terapiajaksosta todella paljon. Opin vetämään itselleni ja jaksamiselleni rajoja. Opin ymmärtämään, etten ole vastuussa muiden ihmisen tunteista ja sanomaan rohkeammin ei. 

Löysin tuon terapian aikana negatiivisten ajatusten alta yllättävän positiivistakin virettä ja sain huomata, että en ole oikeasti pohjimmiltani niin pessimisti kuin luulin. Ennemminkin realisti. Mutta opin uskomaan myös siihen, että hyviä asioita voi tapahtua koska vaan. 

Ei nuo aiemmin terapiassa opitut asiat ole mihinkään kadonneet. Tiedän, että olen ihan kelvollinen ja pärjäävä ihminen, mutta nyt vaan on isommassa äänessä tunne, ja se tunne koittaa huutaa järkeni yli.

Niinpä tällä kertaa kohtaankin terapeutin sohvalla enimmäkseen sellaisia asioita, joita en pystykään selittämään hyväksi pelkällä järjellä. Rakkaus, pettymykset ihmissuhteissa ja masennuksen aiheuttama pimeä näköalattomuus ovat asioita, jotka eivät ihan heti taivukaan aiemmin opettelemiini ajatuskulkuihin. Mutta pienin askelin. Kyllä puhuminen auttaa ja pieniä oivalluksia syntyy. 

Sisälläni on kaksi ääntä. Vuosia järki onnistui huutamaan sopivasti lujemmin. Nyt tunteiden volyymi on huomattavasti lujemmalla. Ja tämän hetkisessä tilanteessa se sattuu. Jatkan tuossa sohvan kulmassa istumista ja kirkontornin tuijoittelua. Ehkä äänille vielä löytyy tasapaino.

 


Neljän viikon loma (no ihan vähän tein töitä, mut oli se lähes loma) meni suurilta osin itsekseen kotona nyhvätessä, mutta viime viikolla tuli pyörähdettyä kulttuuririentojen merkeissä Helsingissä. Käyn Helsingissä vähän väliä, mutta ne on lähes aina aikataulutettuja työreissuja, joten olikin kiva viettää siellä tällä kertaa ihan vapaa-aikaa. Seuralaisina minulla oli molemmat siskoni ja äitini, jonka 70v synttäreitä juhlistimme käymällä oopperassa.

Olen kolunnut todella monta Helsingin ydinkeskustan hotelleista, mutta vasta nyt yövyin ensimmäistä kertaa Sokos Hotel Vaakunassa. Aivan hiljattain remontoidussa hotellissa on upeasti säilytetty rakennusaikakautensa funkkistyyli. Tilat olivat täynnä upeita huonekaluja ja mm. Tynellin valaisimia, jotka ottaisin ilomielin osaksi omaakin sisustustani, 

Huoneen seinissä oli hieno ja nyt niin kovin trendikäs vihreän sävy ja respaan sai yhteyden vanhalla kunnon veivipuhelimella. 

Hotelli oli kuin ihana aikamatka ja sen sijainti aivan kaupungin ytimessä tekee liikkumisesta todella helppoa. Aamiainen tarjoillaan 10. kerroksen Ravintola Loisteessa, joten unihiekat saa karistaa melko hienon kaupunkinäkymän äärellä.

Ihastelimme koko porukka hotellin sisustusta, jossa riittää mielenkiintoisia yksityiskohtia. Tähän hotelliin palaan ehdottomasti! parin viikon päästä pitäisikin taas suunnata töiden puolesta isolle kirkolle, joten taidanpa laittaa huoneen varaukseen.

Parin yön reissumme sisälsi Oopperan kummituksen lisäksi paljon hyvää ruokaa (suuri suositus Pompier Espalle ja sen 4 ruokalajin yllärimenulle!) ja viiniä, vierailun Ateneumissa ja myös shppailua. Itse tein pari pinkkiä ostosta ja niistä toinen pääsi ylleni oopperaan.

Arelan kashmirneulemekkon pukeutuessa tuntui kuin olisi kotiinsa tullut. Materiaali on ihanan ohutta ja pehmeää ja tuo räväkkä väri tuntuu todella omalta. Tämä on vaate, jonka tietää pelastavan vielä monen monta pukeutumiskriisiä. Mekko menee hyvin ihan noin sukkisten ja saappaiden kanssa, mutta näytti hyvältä myös esim keinonahkalegginssien kanssa. 

Mekko – Arela

Saappaat – Högl (saatu)

Laukku – Rebecca Minkoff

Korvikset – Viaminnet (saatu)

Olen ihastellut Arelan neuleita jo vuosia raskimatta mitään hankkia, joten minulla ei ollut aiemmin tietoa mitoituksesta. Mutta uskallan omien ja siskoni sovittamien mekkojen osalta ainakin sanoa, että sieltä löytyy päällepantavaa myös meille plussakokoisille. Oma mekkoni on kokoa L, XL oli monella tapaa aivan liian iso (käytän siis numerokoossa yleensä kokoja 48-50) ja 44-46 kokoinen siskoni päätyi loppujen lopuksi yhdestä mekkomallista kokoon XS/S. 

Nyt on mun lomat vihdoin lomailtu  ja olen tällä viikolla palaillut töiden ääreen käsittelemällä kuvia, kirjoittelemalla tarjouksia ja buukkaamalla kuvauksia. Ensi viikolla sitten taas kamera käteen ja tienaamaan vaihteeksi. Tuli tuossa vapailla tuhailtua rahaa muutenkin kuin tuolla reissulla (ostin esimerkiksi ihanan taulun uuden kotini kunniaksi), joten nyt vois olla aika laittaa pankkikortti vuorostaan lomalle!