09.07.2019

Posted at 17:47h in Yleinen by
1 Like

Minun elämässäni Marimekon kuosit ovat aina näkyneet enemmänkin verhoina, petivaatteina ja pöytäliinoina kuin vaatteina. Kotoa muuttaessa ekan oman kodin ikkunoihin ripustettiin äidin 70-luvulla hankkimat vihkiruusuverhot ja Oranssia vanhaa Ananas-pussilakanaa vaalin suurena aarteena.

Sittemmin olen luopunut kokonaan verhoista, eikä liinavaatekaapistakaan taida enää löytyä enää Marimekon lakanoita kulutettuani vanhat hitusiksi. Jokunen Marimekon vaate on toki minunkin kaapissani aina silloin tällöin ollut. Perus raitapaidat löytyy ja juuri löysin mun teiniaikojen upean värikkään farkkurotsin, joka nyt odottaa pesua ja uudelleen käyttöönottoa. (Ysäri farkkurotsi koossa 36 menee edelleen päälle 😀 ) 

Mutta mitenkään ahkera Marimekon shoppailija en ole ollut kahdesta syystä: 1) Välttelin vuosikausia lähes kaikenlaisia kuoseja eikä etenkään Marikuosit toistuvine Unikko-uusintoineen ole innostaneet ja 2) Koin pitkään, ettei merkin koot riitä itselleni. 

 

Mutta asiat muuttuu ja mä olen juuri nyt aivan rakastunut uuteen Marimekon Lidia Juhannus -mekkooni!

Viime viikolla Ratsulasta ostamani mekko ihastutti minut värimaailmallaan ja sen kuosi vei ajatukset lapsuuteen ja kotona käytettyihin Marimekko-tekstiileihin. Joustamattomasta viskoosileningistä kun oli kyse, katselin mekkoa rekissä ja arvelin, että tuskinpa siitä minulle kokoa löytyy. Mutta olinpa onneksi hyvin väärässä.

Suoralinjaista mekkoa on saatavilla kokoon XXL saakka ja sen suurimman kanssa tietenkin sovituskoppiin suuntasin. En tiedä olenko minulla ollut vain virheellinen käsitys Marimekon ko’oista vai ovatko kenties viime vuosina muuttaneet mitoituksiaan / laajentaneet kokovalikoimaansa. Mutta ainakin tämän vaatteen sain havaita varsin reiluksi ja päädyin näin 48-50 kokoisena valitsemaan itselleni koon XL. 

Lidian värimaailmaan passaavat enemmän kuin upeasti Booztin alesta bongaamani Pavementin mokkanahkaiset Silke-sandaalit. Ihastuin Pavementin kenkiin ja etenkin korkkareiden mukaviin lesteihin käytyäni merkin maahantuojan showroomilla keväällä. Nyt kaapistani löytyykin sitten jo neljä paria heidän kenkiään. 

Tätä yksinkertaista Silke-korkosandaalia löytyy monissa eri väreissä, esim kirkkaanvihreänä, keltaisena, punaisena ja tietenkin mustana. 

Mekko – Marimekko / Kengät – Pavement / Korvikset – Aarikka

Lidia mekossa tulee mukana irrallinen vyö, jolla mekon saa kurottua noin kivasti pussille. Kepeän materiaalinsa ansiosta mekko kuitenkin laskeutuu tosi nätisti myös ilman vyötä vaikka malliltaan suora onkin. Eli tulen varmasti käyttämään molemmilla tavoilla. Mulla on ihan supernätti olo tässä mekossa!

Mekko on ihan tuore uutuus, joten sitä on varmasti vielä hyvin saatavilla. Täällä Porissa mekon löytää tosiaan Ratsulan pohjakerroksesta. Verkossa Lidia Juhannus löytyy ainakin Marimekon omasta nettikaupasta ja Zalandolta.

Nämä kuvat on muuten otettu mun uudella työhuoneella, josta olen myös ihan suunnattoman innoissani. Luovatoimisto Pilke ja minä muutimme yhdessä vajaa pari viikkoa sitten vanhalta konttoriltamme ihan Porin ytimeen ja mulla on nyt työhuoneen ikkunat suoraan kävelykadulle. Tykkäsin mun vanhasta työhuoneestakin, mutta tämä on ihana vielä potenssiin sata!

 

 


08.07.2019

Posted at 19:41h in Yleinen by
0 Likes

Viikonloput ja muut vapaapäivät ovat olleet mulle hieman vaikeita eron jälkeen. Töihin uppoutuessa mieliala pysyy ihan hyvänä, mutta useamman päivän aikatauluttomuus kuristaa helposti kurkkua. Yksin oleminen tuntuu ahdistavalta, mutta toisaalta muiden ihmisten seuraankin lähteminen on jotenkin vaikeaa. Monet vapaat ovatkin siis menneet siihen, että pakenen ahdistustani nukkumalla ja sitten nukkumalla vielä vähän lisää.

Viime viikonloppu oli pitkästä aikaa pelottava, eli täysin vapaa. Ei minkäänlaisia velvollisuuksia eikä nurkan takana odottavia deadlineja joiden purkamiseen olisi voinut aikansa käyttää. Perjantai-iltana töistä päästessä ennustinkin siis aika unisia päivä. Mutta kuinka väärässä olinkaan, lauantaista tuli kesän, tai ehkä jopa koko tämän kuluneen vuoden, iloisin päivä!

Ei nimittäin ole kyllä mitään muuta tehokkaampaa mielenterveyshoitoa kuin suloisten koirien paijaaminen. Suuntasimme kolmen corgittoman naisen porukalla Yyterin koirarannalle missä vietettiin Corgien rantapäivää. Voi sitä lässytyksen määrää, joka meistä lähti jo ensimmäiset pötkylät nähdessämme. Ja rannalla niitä kirmaili varmasti toista sataa.

Itseäni yllätti miten iloisesti ja sopuisasti kaikki koirulit siellä keskenään temmelsivät. Isosta osanottajamäärästä huolimatta kukaan ei rähissyt eikä ärhennellyt, vaan leikit sujuivat hyvässä yhteishengessä. En tiedä onko kaikki koirarodut välttämättä noin helppoja sosiaalisia.

Meidät corgittomat kuokkavieraatkin otettiin rannalla hyvin vastaan ja kohtaamamme koirat ja heidän omistajansa olivat oikein ystävällisiä. Saimme rapsuttaa ja sylitellä haukkuja sydämemme kyllyydestä ja isännät ja emännät jaksoivat kärsivällisesti vastailla kysymyksiimme.

Olen minä toki tiennyt, että corgeja on eri näköisiä ja värisiä,  mutta nyt minulle selvisi että niitä on kaksi eri alarotua: welsh corgi gardigan ja welsh corgi pembroke. Kun en nyt niin ole perehtynyt koiriin niiden ihailua ja niille lässyttämistä kummemmin, oli tällainen rotuyksityiskohta mennyt minulta aiemmin ohi. Eli hyvän mielen lisäksi rantapäivästä tarttui mukaan myös uutta tietoa.

Tämä söpöliini näytti pörheän karvansa kanssa ihan siltä kuin se olisi kuivattu kuivurissa. 😀

Tämä sinisilmäinen pentu oli varmaan koko rantsun sosiaalisin tapaus. Tyyppi kirmaili ympäriinsa leikkien jokaisen lajitoverin kanssa ja tarjoutuen kaikkien vastaantulijoiden rapsutettavaksi.

Rantapäivään kuului tietenkin myös uiminen. Osa doggoista oli innokkaita vesipetoja, kun taas muutamia vietiin pesulle vastentahtoisemmin.

Emmää kestä! Niin uskomattoman lutuinen. Ja tuo väritys on todella erikoinen.

Loistava taktiikka oli vain istua hiekalla ja odottaa, että uteliaat pötkylät tulevat lokse ja tarjoutuvat rapsuteltavaksi. Kyllä niitä nuuskijoita riitti ja vähän väliä joku otus parkkeerasi suloisen pyllynsä ihan viereen.

Tämä oli toinen bongaamistamme pikkuvauvoista. Mikä ihanuus!

Sehän on ihan tutkittuakin tietoa, että koiran silittäminen laskee sykettä ja stressitasoa. Ja tuntuu se kyllä lisäävän myös kaikenlaisten mielihyvähormonien tuotantoa, niin onnessani minä olin pyörittyäni reilun tunnin noiden iloisten ja suloisten otusten keskellä.

Ainakin hetkeksi ihan kaikki huolet väistyivät ja tilalla oli vain iloa, hymyä, ihastunutta lässytystä ja lämmintä onnentunnetta. Kiitos siis kaikille tapahtumaan osallistuneille koirille ja heidän omistajilleen, se oli mielenterveysteko. 😀

Tämä ei suinkaan ole kesän ainoa corgeja yhteenkokoava tapahtuama. Elokuussa Turussa juostaan Corgi Race!


02.07.2019

Posted at 23:39h in Yleinen by
0 Likes

Kaupallinen yhteistyö, mekko saatu – Kude Design. Korvikset saatu – La Kiva

Lähdin eilen illalla ottamaan näitä asukuvia, mutta en loppujen lopuksi päässyt takapihaa pidemmälle, enkä kyennyt montaa ruutua ottamaan. Pikku hiljaa viime päivien aikana hiipinyt selkäkipu räjähti lopulta sellaiseksi tuskaksi, että näitä kuvia ottaessa tuntui jo, etten pysty edes seisomaan. Mutta muutaman foton sentään sain ennen kuin kömmin olohuoneen lattialle kiemurtelemaan kivuissani.

Siitä on niin pitkä aika, kun viimeksi on selkä kunnolla vihoitellut, etten edes muistanut miten karmean kivun fasettilukko voikaan pahimmillaan saada aikaiseksi, kun ympärillä lihakset kramppaavat. Mä kipuilin illalla kaulaa ja leukaniveltä myöten ja hengittäminenkin tuntui välillä hankalalta. Nukkuminen onneksi onnistui lihasrelaksanttien ja kipulääkkeiden voimin.
 

Tänään ei sitten ollut asiaa töihin, kun aamulla ei pää kääntynyt kunnolla ja edelleen ihan pelkkä seisominenkin teki kipeää. Onneksi iltapäiväksi löytyi aika mun luottofyssarille, jonka hoitopöydältä on usein ennenkin löytynyt apua.

Ammattilaisen käsittely, kipulääke, pari kevyttä kävelylenkkiä ja kivun rajoissa tehdyt selkärankaa mobilisoivat liikkeet ovat nyt onneksi sen verran auttaneet, että eiköhän tässä huomenna jo takaisin töihin pääse.

Että sellainen sairaskertomus tällä kertaa. Onneksi ei mitään vakavampaa, vaan ihan tuttua työperäistä jumitusta, joka joskus harvoin äityy näin pahaksi. Pitää koittaa kiinnittää työasentoihin taas vähän parempaa huomiota, kun tuolla kesätöissä puuhaan omia kamerakamojani painavammalla kalustolla. Ja keppijumppaa saisi muistaa tehdä ihan kesken työpäivien! 

Viihdyin eilisen vapaapäivän tässä herkullisen värisessä Kude Designin Perho-mekossa (saatu). Minulla on ollut sama mekko mustana jo useamman vuoden ja se on osoittautunut todella monikäyttöiseksi ja mukavaksi peruskesämekoksi. 

Mekko – Kude Design (saatu) / Sandaalit – Crocs / Laukku – Rebecca Minkoff / Korvikset – La Kiva (saatu)

Kude Designin mittataulukon mukaan mulle kuuluisi yhtä kokoa isompi leninki, mutta itse tykkään että mekko on rintojen alta vartalonmyötäinen. Verkkokaupan kuvissa siis mekko malleilla selkeästi löysempi kuin minulla, mutta omaan makuuni on tosiaan tämä hieman tiukempi istuvuus kuin millaiseksi mekko on ajateltu. Minulla siis mekosta koko XL ja sitä on saatavilla kokoon XXXL saakka.

Minulla on ollut musta Perho-mekko, ja saman merkin t-paitoja, käytössä jo 5 vuotta ja kaikki on edelleen tosi hyväkuntoisia. Eli ilahduttavan kestävä ja laadukas trikoomatsku siis kyseessä! Vaikka tämä kuvien mekko onkin siis uusi, niin entisten tuotteiden perusteella uskallan suositella näitä myös laadun puolesta. 

 

Eilen illalla mä jouduin konttaamaan sänkyyn. Tänään pääsen jo ihan pystyasennossa! 😀