09.03.2016

Posted at 11:23h in matkailu, Yleinen by
0 Likes

Amorphis-keikan ja olutkuppiloiden lisäksi meillä ei ollut Köpis-reissullemme kauheasti etukäteissunnitelmia. Sen verran olin kuitenkin nähtävyyksiä googletellut, että minua kiinnosti kuningaskunnan historia ja etenkin linnat. Päädyttiinkin sitten lauantaina nappaamaan bussi kohti Nørreportin asemaa, mistä on ihan lyhyt kävelymatka Rosenborgin linnaan. Rosenborgs slott ei ensinäkemältä näytä ulospäin mitenkään superloisteliaalta linnalta, mutta tiiliverhoilun ei kannata antaa hämätä. Sisään astumalla nimittäin löytää itsensä hämmästelemästä kultaa, marmoria, silkkiä ja norsunluuta täynnä olevaa sisustusta ja esineistöä.

Rosenborgin renesanssityylisen linnan rakennutti 1600-luvun alussa kuningas Kristian IV ja se toimi kuninkaiden asuinpaikkana 1700-luvun alkuun saakka. Sen jälkeen linna palveli kuninkaallisia enää arvoesineiden ja huonekalujen säilytyspaikkana ja toisinaan juhlatilana. Julkiseksi museoksi Rosenborg avattiin jo vuonna 1838 ja siellä on esillä Tanskan kuninkaalliset esinekokoelmat aina 1500-luvulta 1800-luvulle.

Ja hitto, oli se vaan melkoisen upea paikka. Itse kuljin ihan haavi auki huoneesta toiseen yrittäen mielessäni kuvitella millaista noiden kuninkaallisten elämä linnassa on aikoinaan ollut. Palvelusväkeä on pitänyt olla ihan jo takkatulien ylläpitoon hillitön määrä. Aikaa on seurattu täyskultaisesta kellosta, kirjeet kirjoitettu marmorisen kirjoituspöydän ääressä kastaen kynää norsunluusta veistetyssä mustepullossa. Kaulassa on roikkunut timantteja enemmän kuin niska kestää ja ruoka ja juoma on nautittu kultalautasilta ja kristallilaseista. 

Ja lapsukaisetkin on tietenkin viety kuvattavaksi, tai siis ikuistettavaksi. Oikealla on Christian V kuvattu 4-vuotiaana pikkuprinssinä noiden samojen leikkikanuunoiden ympäröimänä, jotka olivat esillä taulun yhteydessä. Isi oli ajatellut, että lapsi pääsee heti nuoresta iästä lähtien harjoittelemaan sotastrategioita, kun on oikeanlaiset vehkeet. 

Yksi pieni huone oli kauttaaltaan peilien peitossa, siihen oli inspiraatio saatu suoraan Versaillesista. Jonkun kuninkaan kerrottiin säilyttäneen tämän peilihuoneen yhdessä komerossa "eroottisia kokoelmiaan". Mitähän on mahtanut 1600-lukulaisessa kuninkaallisessa pornokaapissa oikein ollakaan.. Maalauksia alastomista naisista? Kullasta ja norsunluusta valmistettuja seksivälineitä? 

Koska linnan kellarista löytyy melkoinen kasa kruununjalokiviä, oli pihalla tietenkin oltava aseistetut vartijat aarteita turvaamassa. 

Bongaa kuvasta itse turisti!

Mietittiin tämänkin lootan kohdalla, että mikähän mahtaa olla sen arvo. Kyseessä on nimittäin itse Abraham Lincolnin Frederik VII:lle lahjoittamat Colt-pistoolit. Melkoista historian siipien havinaa oli selvästi kuultavissa.

Kellarin vitriineissä köllötteli toinen toistaan säihkyvämpiä aarteita: koruja, paraattimiekkoja ja tietenkin kruunuja. Kuvassa on lähes kolme kiloa painava 1596 valmistunut Christian IV:n kruunu. En pysty edes kuvittelemaan montako kymmentä/saataa kiloa kultaa, helmiä ja timantteja meitä ympäröikään seistessämme aarekammiossa tuijottamassa kaikkea sitä säihkettä. Vitriineissä oli esillä myös kullasta valmistetut kasteastiat: kastemalja, vesikannu ja kynttilänjalat, joita käytetään edelleen, kun kuningasperheen lapsia kastetaan. Juu, onhan sitä meilläkin monella joku kastemekko joka on kulkenut suvussa vaikka 70 vuotta, mutta 350-vuotta käytössä ollut kultainen kastemalja on jo vähän eri leveleillä. 

Viihdyttiin linnassa molemmat ja siellä oli hurjasti nähtävää. Jos siis historialliset hulppeudet yhtään kiinnostaa, niin tämä kohde on Kööpenhaminan matkailijalle ihan must. Kannattaa ehdottomasti tarkastaa aukioloajat linnan nettisivuilta, sillä esimerkiksi näin talviaikaan linna on avoinna vain klo 10-14. 

 


27.12.2015

Posted at 20:51h in matkailu, Yleinen by
0 Likes

Enemmän kuin mistään itse saamastani lahjasta, olin tänä vuonna innoissani itse Tommille osoittamastani joululahjasta. Olin jo viikkoa ennen joulua ihan täpinöissäni ja odotin, että muru vihdoin pääsee pakettinsa avaamaan. Pariin otteeseen meinasin jo vahingossa jotain möläyttääkin, kun tuli mieleen jokin lahjaa koskeva käytännön asia. 

Ja että miksikö olin niin into piukeana tästä asiasta? No koska kyseessä oli lahja, joka on jotakin yhteistä ja myös itselleni äärettömän mieleistä. Nyt on jotain kivaa mitää kevättalvella odottaa.

Koska kyseessä ei ollut mikään fyysinen asia, halusin kuitenkin kuitenkin jotakin mitä voisin paketoida kuusen alle. Niinpä väsäilin pienen kuvakollaasin siitä mitä tuleman pitää ja teetin tiedostosta palapelin, jonka Tommi sai koota saadakseen tietoonsa mitä lahjani pitää sisällään. 

Maaliskuussa suunnataan siis kahdenkeskiselle kaupunkilomalle Köpikseen! Homma lähti liikkelle kylläkin hyvin itsekkäistä lähtökohdista, sillä tsekkailin lempibändini Amorphiksen keikkakalenteria sillä silmällä, että mihin lähtisin itsekseni heitä katsomaan, mutta kun aikataulussa sitten osui silmiin Kööpenhamina, niin siitä se idea sitten lähti. Mieheni on intohimoinen olutharrastaja ja Köpis on sen lajin ihmiselle ykköskaupunki Euroopassa. Sieltä löytyy Euroopan parhaat pienpanimot ja olutravintola jos toinenkin. Niinpä tulin siihen tulokseen, että tämä reissu tarjoaisi just hyvin jotain meille molemmille. 

Lennot, hotelli ja keikkaliput siis hommattu. Olut- ja ravintolahommia ja muita vierailukohteita ja nähtävyyksiä kartoitetaan sitten yhdessä ja tehdään sotasuunnitelmaa. Tuntui olevan miehelle ihan mieluinen lahja. 🙂

Jos on jotain huippuja Köpis-vinkkejä, niin otetaan niitä mielellään vastaan!

 

 


26.11.2015

Posted at 20:23h in matkailu, Yleinen by
0 Likes

Teini-ikäisenä minun ja parhaan ystäväni vuoden kohokohta oli aina ehdottomasti Katinkullassa järjestetyt Back to the 60's -bileet. Oli niin mahtavaa kaivaa kaikkia 60-luvun ihanuuksia äidin vaatekätköistä, tuhria naamansa ripsiliimalla ja tuntea itsensä kovin aikuisiksi, kun onnistuttiin kerta toisensa jälkeen livahtamaan paikalle riittämättömästä iästä huolimatta. 

Ihailin kovasti kaikkia äitini menneiltä vuosikymmeniltä säilyttämiä vaatteita jotka hän oli teettänyt aikoniaan ompelijalla. Kyselin aina uudelleen ja uudelleen, että mihin juhliin mikäkin vaate oli teetetty. Vaatteet heräsivät ihan eri tavalla henkiin, kun kuuli tarinat niiden takana. Oli mahtavaa myöskin tutkia ompeleita ja kirjailuita jotka herättivät ihailua pikkutarkkuudessaan ja huomaamattomuudessaan.

Oman äidin vaatekaapit on moneen kertaan tutkittu, mutta sunnuntaina pääsin ihastelemaan lisää menneiden aikojen mekkoja, kun Emil Cedercreutzin museossa Harjavallassa avautui Juhlan aika – Ilta- ja päiväjuhlien asuja 1950-luvulta 1970-luvulle –näyttely.

Kyseessä on Harjavaltalaisen Maria Siuran yksityiskokoelmista koottu näyttely. Kaikki esillä olevat asut ovat Siuran äidin Helka Mustosen (1923-1986) pääosin 1950-1970 -luvuilla käyttämiä iltapukuja, cocktailasuja ja muita juhlapukuja.

Siuran isä Kalervo Mustonen palveli Suomen Ilmavoimissa ja jäi eläkkeelle Satakunnan lennoston komentajana. Suuri osa juhlapuvuista onkin teetetty erilaisiin ilmavoimien juhlatilaisuuksiin, kuten itsenäisyyspäivänjuhliin. 

Esillä on pukujen lisäksi myös paljon koruja ja asusteita.

70-luvun lurexhuumaa lukuunottamatta huomasin aika monen leningin kohdalla miettiväni, että "täähän passais ihan täysin tähän päivään!" Esimerkiksi nämä alla olevat pikkumekot ovat varsin ajattomia yksinkertaisessa tyylikkyydessään. Myös iltapuvuissa oli paljon elementtejä jotka toistuvat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ja tuoltakin näyttelystä olisi hyvin voinut kiskaista mekon jollekin tämän vuoden itsenäisyyspäivän vastaanotolle suuntaavalle leidille.

Jos siis liikut täällä Satakunnan suunnalla seuraavien kuukausien aikana, niin tässäpä yksi vierailuvinkki! Näyttely on avoinna 21.2.2016 saakka. Lisätiedot löydät Emil Cedercretzin museon sivuilta.

 

PS. Toisin kuin jo jossain vaiheessa luulin, niin Bloglovin ei toimi oman blogini kohdalla edelleenkään. Asia on tiedossa ja selvityksen alla, mutta ei minun käsissäni, joten en voi asialla mitään. Ei auta kuin toivoa parasta.