27.12.2015

Posted at 20:51h in matkailu, Yleinen by
0 Likes

Enemmän kuin mistään itse saamastani lahjasta, olin tänä vuonna innoissani itse Tommille osoittamastani joululahjasta. Olin jo viikkoa ennen joulua ihan täpinöissäni ja odotin, että muru vihdoin pääsee pakettinsa avaamaan. Pariin otteeseen meinasin jo vahingossa jotain möläyttääkin, kun tuli mieleen jokin lahjaa koskeva käytännön asia. 

Ja että miksikö olin niin into piukeana tästä asiasta? No koska kyseessä oli lahja, joka on jotakin yhteistä ja myös itselleni äärettömän mieleistä. Nyt on jotain kivaa mitää kevättalvella odottaa.

Koska kyseessä ei ollut mikään fyysinen asia, halusin kuitenkin kuitenkin jotakin mitä voisin paketoida kuusen alle. Niinpä väsäilin pienen kuvakollaasin siitä mitä tuleman pitää ja teetin tiedostosta palapelin, jonka Tommi sai koota saadakseen tietoonsa mitä lahjani pitää sisällään. 

Maaliskuussa suunnataan siis kahdenkeskiselle kaupunkilomalle Köpikseen! Homma lähti liikkelle kylläkin hyvin itsekkäistä lähtökohdista, sillä tsekkailin lempibändini Amorphiksen keikkakalenteria sillä silmällä, että mihin lähtisin itsekseni heitä katsomaan, mutta kun aikataulussa sitten osui silmiin Kööpenhamina, niin siitä se idea sitten lähti. Mieheni on intohimoinen olutharrastaja ja Köpis on sen lajin ihmiselle ykköskaupunki Euroopassa. Sieltä löytyy Euroopan parhaat pienpanimot ja olutravintola jos toinenkin. Niinpä tulin siihen tulokseen, että tämä reissu tarjoaisi just hyvin jotain meille molemmille. 

Lennot, hotelli ja keikkaliput siis hommattu. Olut- ja ravintolahommia ja muita vierailukohteita ja nähtävyyksiä kartoitetaan sitten yhdessä ja tehdään sotasuunnitelmaa. Tuntui olevan miehelle ihan mieluinen lahja. 🙂

Jos on jotain huippuja Köpis-vinkkejä, niin otetaan niitä mielellään vastaan!

 

 


25.12.2015

Posted at 17:21h in Yleinen by
0 Likes

Jos mietit mielessäsi suomalaista maisemaa joulupäivänä, niin ihan ekana ei ehkä tule mieleen sateenkaari. Mutta niin vain tänään lounashetkemme täällä Himoksella kruunasi lahden takana upeana ja voimakkaana hehkunut sateenkaaari ja sen himmeä kaksonen. Se ihastutti ja ihmetytti koko joulunviettojengiämme lapsista vaariin ja kamerat ja kännykät lauloivat. Instagramin puolelta löytyykin kuva, missä näkyy myös yksi sateenkaaren päässä sjannut aarre. 😀

Ollaan siis joulunvietossa harvinaisen isolla jengillä, kun paikalla on minun ja Tommin lisäksi minun vanhemmat ja molemmat siskoni perheineen ja yhdellä siskon mukuloista on jo omakin perhe. Meitä on täällä siis 12 aikuista ja 2 lasta. Ei olla koskaan ennen vietetty joulua näin isolla minun perheen porukalla. 

Ruokaa on neljän päivän reissulle roudattu niin paljon, että pärjättäis täällä pari viikkoa. Pelkästään juustoja löytyy enempi kuin perusmarketin juustohyllyltä. Perus joulumeininki siis. Syömisen lisäksi ollaan sitten lähinnä lilluttu terassin isossa poreammeessa ja vaan oleiltu. Nytkin mua odottaisi poreammelillumiset, sillä kävin aiheesta melko tiukkasanaisen keskustelun äsken kummipoikani kanssa hänen vaatiessa mua kylpemään: -Jos et heti tuu mun kans poreammeeseen, et oo enää mun kummitäti!, – Mulla on kummitodistus, eikä sitä voi multa viedä, – No sit mä revin sen todistuksen! 

Joulun parhaat lahjat ovat olleet pian kahdeksan täyttävän kummipoikani mielestä kännykkä ja 2-vuotias isotätitettäväni puolestaan on aivan onnesta sekaisin saamastaan jääkiekkokypärästä. Valtsu onkin edustanut valkoinen Bauer päässään jo aattoaamun lahjojenjaosta saakka. 

Jottei mun kummitädin asemani olisi vaakalaudalla, on vissiin pian vaihdettava uikkarit ja lähdettävä joukon jatkoksi altaaseen. Leppoisaa joulua kaikille!

 


22.12.2015

Posted at 15:05h in Yleinen by
0 Likes

Heti ekan aamun jälkeistä raporttia eilen ostetusta herätysvalosta. Kyllä, heräsin lempeästi jo siihen valoon ennen kuin herätyskello ehti soimaan. Eli siltä osin toimii. Herääminen ei tuntunut kamalalta, vaan luonnolliselta. Siihen asiaan vehje ei sitten kuitenkaan auttanut, että olisin oikeasti noussut sieltä sängystä, vaan mä ikään kuin torkutin vielä pari tuntia laittamalla aina uuden valoherätyksen. 😀 Mutta tämä on se mun aikatauluttamattomien päivien ongelma, sänky ja lämmin peitto vaan houkuttavat enemmän kuin ulkomaailma.

Kun sitten vihdoin nousin, niin tunsin kyllä oloni jotenkin virkeämmäksi kuin aiempina aamuina, joten sillä valohoidolla oli ilmeisesti vaikutusta. Uskoisinkin, että ne aamut, jolloin on herättävä aikataulutetusti vaikkapa töihin, niin tuo lamppu tulee kyllä helpottamaan nousemisia selvästi, jos tämän aamun ensitunnelmiin on uskominen. Näiden aikatauluttomien päivien kohdalla pitää vähän harjoittaa vielä itsekuria, niin ehkäpä yhdesä lampun kanssa saadaan heräämiset edes jonnekin aamupäivään sen puolen päivän yli nukkumisen sijaan. Mutta ensivaikutelma lampusta siis oikein jees! Ainoo vaan, että kellon digitaalinumerot loistaa aivan liian kirkkaina. Miinusta siitä.

Välttelen tässä nyt pyykki- ja siivoushommia vielä hetkisen tässä blogin äärellä. Asukuvat on jostain parin viikon takaa, kun viihdyin useamman päivän putkeen samoissa farkuissa ja puserossa lähinnä kenkiä vaihdellen. (Edellinen versio TÄÄLLÄ). Mä olen todella iloinen, että olen pikku hiljaa oppinut käyttämään valkoista pukeutumisessani, mutta siitä valkoisen puseron kauhusta en ole vieläkään päässyt eroon. Näyttää ihanalta ja raikkaalta, mutta ruokapöydässä ahdistaa. Ja ihan vaan oman kauhuni vuoksi tarjolla on varmasti punajuurta ja punaviiniä sun muuta, jos päälläni on valkoista.  Onkohan tälle fobialle nimeä? 😀

farkut-H&M Shaping Skinny/pusero-Kaiio/nilkkurit-Ellos/huisi-Aleksi 13/korvikset-Kalevala/kaulakoru-Greenika

Tästä viime aikoja leimanneesta megaväsymyksestä huolimatta fiilikset on just nyt aika onnelliset. Edessä on useamman päivän jouloma oman perheen parissa ja meidän "sukusikajoulu" -keskusteluketjuumme paukkuu koko ajan lisää kuvailuja siitä millaisia herkkuja joulupöytäämme on tulossa. Siskon viimeisin viesti kuului, että "Banaanimaustekakku, perunasalaatti, cheddarkarpalokeksit, lanttulaatikot ja parmesaanikeksit…TEHTY!!!". En vastustele.

Hyviä fiiliksiä lisää myös tuleva vuosi, sillä jälleen kerran on jotenkin ihanasti puhtaalta pöydältä aloittamisen tunne. Mulla alkaa tammikuussa YAMK -opinnot ja töitäkin on tiedossa just sen verran, että tiedän pysyväni leivän syrjässä kiinni ainakin kesään saakka. Mutta toisaalta kalenteri näyttää ihanan tyhjältä, joten mitä tahansa yllättävääkin mahtuu työrintamalla tapahtumaan. Vuosi 2015 on ollut monella tavalla nousujohdanteinen ja toivon saman suuntauksen jatkuvan myös ensi vuonna. Jotenkin siis odottava, mutta samalla rela tunnelma.

Mut tän kämpän suhteen ei oo kyllä rela tunnelma, vaan puhdas paniikki, herran jumala mikä luola! Ihan kuin joku ois räjäyttänyt pommin täällä. Pakko vissiin alkaa huhkimaan..