Kuten jo eilisessä postauksessa kerroin, oli Rauman Busstop kohtalokas lompakolleni. Heti sisälle päästyäni silmäni nauliutuivat rekin päässä uljaana roikkuneeseen veskaan. Enää piti näytellä se pakollinen ”no mut voinko mä ostaa yli satasen laukkua.. Tää on kyllä ihan just sellanen kun oon ettinyt, ja vielä ihanampikin..”  Ja kaveri vakuuttelee vieressä meidän olevan kuin luodut toisillemme ja varoittaa siitä kuinka paljon katuisin jos nyt jättäisin täydellisyyden ostamatta. Sitten peilataan edestä ja takaa, pidennetään hihnaa ja lyhennetään hihnaa. Silitellään laukun pintaa ja huokaillaan. Käydään mielessä läpi tilin saldoa ja tulossa olevia menoeriä sekä muistellaan luottokortin limittiä. Ja kaiken tämän ajan pelaamisen takana on jo varma tieto siitä, että tulemme poistumaan liikkeestä yhdessä.

No että millainen se nyt sitten on? Se on musta, pieni, yksinkertainen ja tyylikäs. Ihan juuri minun näköinen.

tiger2

tiger

tiger3

tiger5

tiger4

Olen elänyt symbioosissa helmikuussa ostamani Marc O’Polon säkin kanssa, mutta joinakin päivinä se vain tuntuu turhan suurelta. Monesti on eteisessä lähtöä tehdessä kaivannut pientö mustaa laukkua joka juuri hotkaisee sisäänsä lompakon, puhelimen, avaiomet ja huulikiillon. Tuon kokoisia laukkuja minulla on tietenkin useitakin, mutta ne on kaikki malliltaan clutcheja ja tyyliltään enemmän hippakamaa kuin arkikäyttöön taipuvia. Vielä joskus pari vuotta sitten kammosin tuollaisia pikkulaukkuja joiden hihna kulkee rintojen välistä, eivätkä ne tuntuneet oikein koskaan asettuvan kunnolla ryntäideni kanssa. Pikku hiljaa kuitenkin mieli on muuttunut ja olen tajunnut, että joskus vaan on suunnattoman ihanaa kulkea kädet vapaana.  Niinpä olinkin yrittänyt vilkuilla juuri tällaisen loistavan yksilön perään jo hetken aikaa. Ja nyt se löytyi.

Hintaa Tiger Of Swedeninveskalla oli 129 € eikä se tietenkään minun tuurillani ollut missään alennuksessa. Mutta myyjä-setä oli kovin ystävällinen ja antoi minulle 9 € alennusta! Satakakskymppiä laadukkaasta nahkalaukusta ei ole suinkaan paha! Laukussa yhdistyy ihanalla tavalla tavattoman yksinkertainen muoto ja mielenkiintoinen pinta. Juuri sopivan eleetön ja kuitenkin sopiva määrä rosoa.

Kohta kotiin ja murun kanssa syömään. Mun uusi tiikeri taitaa päästä ekaa kertaa ulos!

PS. Suomen Ammattivalokuvaajat ry:n Kuukauden kuvaaja-palstalta luettavissa minun esittelyni! Tsekatkaa jos kiinnostaa! Etusivulla myös yksi mun ottama kuva.


Olin suunnitellut pitäväni tänään vapaapäivän, mutta päivä ei lähtenyt kovin lupaavasti käyntiin herättyäni vaativana pärisevään työpuhelimeen. Onneksi päivä ei mennyt ihan ihan reisille, vaan työhommat sai hoidettua piipahtamalla studiolla kerran aamupäivällä ja toisen kerran illalla. Siihen väliin mahtuikin sitten mukava aurinkoisen päivän road trip Porin ikiaikaiseen viholliskaupunkiin Raumalle.

2010_07_01_prisma

Päivän releet koostuivat alennusmyynnistä hankitusta InWearin tissitopista, shortseista (on ne siellä, uskokaa pois), Seppälän raitaneuleesta ja mun ainoista tyttömäisen värisistä kesäronttosista. Tukan laitto unohtui aamun työkiireessä ihan täysin ja lompsin  sitten maailmalla täysin luomutukalla. Ei mitään tököttiä ja täysin ilman apua paikalleen kuivunut. Mutta ei se kesäpäivä yhdellä huonolla kampauksella pilalle mene.

2010_07_01_possu

Vanhan Rauman kujilta löytyi mulle suloinen vaaleanpunainen kaveri.

2010_07_01_kauppakassi

Tässä todistusaineistoa niistä shortseista. Olen jo aiemmin kertonut olevani hieman ujo shortsien suhteen, mutta kerran tai pari kesässä ne eksyy silti jalkaan. Viime kesän shortsiasu nähtiin helteislelä Tallinnan reissulla. Kesällä sitö tulee aina välillä kokeiltua omia rajojaan sen suhteen miten paljastavasti voi pukeutua.

Tämän päiväisessä asussa rajoja koetteli sekä ala, että yläosa. Olo oli kylä itsellä mukava, mutta silti pisti miettimään onko lahkeeni liian lyhyet ja kaula-aukko liian avara.. muiden mielestä. Pisti mietityttämään, että onko asu silloin liian paljastava jos se pistää miettimän mitä mieltä muut ovat, vai riittääkö se, että kuuntelee ainoastaan omaa fiilistään? Mitäs mieltä yleisö tästä?

Raumalle päästyämme meillä ei Encen kanssa ollut mitään kummempaa suunnitelmaa kuin pyöriskellä katselemassa maisemia, syödä lounasta ja poiketa yhdessä ainoassa kaupassa. Olen kuullut Rauman Busstopista pelkkää hyvää ja halusin viimein tarkastaa paikan itse. Kehujat eivät ole olleet väärässä  vaan liikkeestä löytyi paljon kuolattavia vaatteita ja asusteita mielenkiintoisilta merkeiltä niin lapsille kuin aikuisillekin.

Tuotteita löytyi mm. seuraavilta merkeiltä ihan vain muutamia mainitakseni: Filippa K, Whyred, Dr. Denim, Cheap Monday, Titi Madam, Lumi ja Tiger Of Sweden. Juuri Busstopin kaltainen vaateputiikki puuttuu Porista ihan täysin. Muutenkin Raumalta osui silmiin muutamia sellaisia liikeittä jollaisista täällä karhukaupungin ketjuliikkeiden keskellä saa vain haaveilla. Busstopin plussaksi on mainittava myös äärettömän mukava ja lämminhenkinen palvelu. Suosittelen kaikille Rauman reissaajille.

Kuten yllä olevan kuvan hymystä ja kädessä keikkuvasta paperikassista voi päätellä, niin ihan tyhjin käsin ei tältäkään reissulta kotiin päässyt. Postauksen lopussa pientä vinkkiä hankinnastani, mutta koska löytöni ansaitsee täysin oman postauksen, palaan asiaan tarkemmin lähipäivinä.

2010_07_01_emma

Matkaseurani ja kuskini Ence näytti yhtä häikäisevältä kuin aina ja oli taaskin todellista laatuseuraa. Tätä on jo useampikin bloggaaja vakuutellut blogeissaan, mutta kyllä se vaan niin on, että tämän harrastuksen paras asia on nimenomaan ne mahtavat tyypit joihin on saanut tutustua. Ilman blogiristeilyä tuskin oltaisiin Encen kanssa tutustuttu vaikka samassa kaupungissa asutaankin ja nyt mä en tulis ollenkaan toimeen ilman tuota ihanaa ämmää. Uutta reissua tiedossa varmaan taas lauantaina. Can’t wait! 🙂

2010_07_01_tiger

Ja viimeisenä vielä vinkkiä siitä mun ostoksesta. Ei kauhean suuri ja asuu dust bagissa. Kyseessä on jotain mitä olen jo jonkin aikaa etsiskellyt ja tiedän tämän olevan juuri se oikea yksilö. Olen todella rakastunut. Sen näkee varmaan ilmeestäkin. Lisää aiheesta myöhemmin.


Olen suurten hopeisten rannerenkaiden ystävä. Masiivinen, näyttävä ja himmeästi kiiltävä panssari ranteessa on usein ainoa koru jonka korvakorujen lisäksi tarvitsen. Suuri pala hopean hohtoa ranteessa antaa kokomustaan asuun  juuri sen pienen kirkastuksen jota kaivataan. Kuvailujen mukaisia rannekoruja minulta löytyy jo esimerkiksi häissäkin ranteessani nähty Weckströmin suunnittelema koru sekä viime kesän Budapestin reissulta hankittu kaunotar.

Selailin eilen Etsyä ja bongasin jotakin sellaista mikä ehdottomasti kuuluisi juuri minun ranteeseeni. Katsokaa näitä särmikkäitä ja upeita luomuksia! Noista tulee mieleen robotit ja avaruussukkulat ja metallityöpajojen meteli.

kamera rannekoru

Ja kuka jo arvasi mistä ne on tehty. Olen jo aiemminkin kirjoittanut Etsystä löytyneistä koruista jotka on valmistettu vanhojen kameroiden osista. Silloin ihastelin mm. mustia objektiivin tarkennusrenkaasta tehtyjä rannekoruja ja salamakenkäkorvakoruja. Mutta nyt herra Ibwatson oli lisännyt myyntiin nämä vieläkin pahemmin minua kutkuttavat rannerenkaat. Muistin taas mainita murulleni, että tässä olisi vallan oiva lahja minulle sitten kun vihdoin saan kesken olevan tutkintoni suoritettua loppuun. Upea kameranosa ranteeseen killumaan, se olisi mitä mahtavin ”muistomerkki” rankan uurastuksen päättymisestä. (ne oikeasti mitään pääty, ajattelin jatkaa valokuvaajan ammattitutkintoon. :D)  Mutta hetken aikaa sana vielä haaveilla, sillä edessä on vielä kolme näyttökoetta ennen kuin homma on selvä. Katsotaan muistetaanko tätä toivettani enää joulukuussa. 🙂

Osuvatko nämä kenenkään muun estetiikan hermoon?

PS. Blogipostauksien perään on nyt lisätty Facebookin tykkää/suosittele-nappula. Nappulaa painamalla saa linkitettyä suosittelemansa blogipostauksen omaan naamakirja-profiiliinsa.