02.07.2010 Mun uusi tiikeri
Kuten jo eilisessä postauksessa kerroin, oli Rauman Busstop kohtalokas lompakolleni. Heti sisälle päästyäni silmäni nauliutuivat rekin päässä uljaana roikkuneeseen veskaan. Enää piti näytellä se pakollinen ”no mut voinko mä ostaa yli satasen laukkua.. Tää on kyllä ihan just sellanen kun oon ettinyt, ja vielä ihanampikin..” Ja kaveri vakuuttelee vieressä meidän olevan kuin luodut toisillemme ja varoittaa siitä kuinka paljon katuisin jos nyt jättäisin täydellisyyden ostamatta. Sitten peilataan edestä ja takaa, pidennetään hihnaa ja lyhennetään hihnaa. Silitellään laukun pintaa ja huokaillaan. Käydään mielessä läpi tilin saldoa ja tulossa olevia menoeriä sekä muistellaan luottokortin limittiä. Ja kaiken tämän ajan pelaamisen takana on jo varma tieto siitä, että tulemme poistumaan liikkeestä yhdessä.
No että millainen se nyt sitten on? Se on musta, pieni, yksinkertainen ja tyylikäs. Ihan juuri minun näköinen.
Olen elänyt symbioosissa helmikuussa ostamani Marc O’Polon säkin kanssa, mutta joinakin päivinä se vain tuntuu turhan suurelta. Monesti on eteisessä lähtöä tehdessä kaivannut pientö mustaa laukkua joka juuri hotkaisee sisäänsä lompakon, puhelimen, avaiomet ja huulikiillon. Tuon kokoisia laukkuja minulla on tietenkin useitakin, mutta ne on kaikki malliltaan clutcheja ja tyyliltään enemmän hippakamaa kuin arkikäyttöön taipuvia. Vielä joskus pari vuotta sitten kammosin tuollaisia pikkulaukkuja joiden hihna kulkee rintojen välistä, eivätkä ne tuntuneet oikein koskaan asettuvan kunnolla ryntäideni kanssa. Pikku hiljaa kuitenkin mieli on muuttunut ja olen tajunnut, että joskus vaan on suunnattoman ihanaa kulkea kädet vapaana. Niinpä olinkin yrittänyt vilkuilla juuri tällaisen loistavan yksilön perään jo hetken aikaa. Ja nyt se löytyi.
Hintaa Tiger Of Swedeninveskalla oli 129 € eikä se tietenkään minun tuurillani ollut missään alennuksessa. Mutta myyjä-setä oli kovin ystävällinen ja antoi minulle 9 € alennusta! Satakakskymppiä laadukkaasta nahkalaukusta ei ole suinkaan paha! Laukussa yhdistyy ihanalla tavalla tavattoman yksinkertainen muoto ja mielenkiintoinen pinta. Juuri sopivan eleetön ja kuitenkin sopiva määrä rosoa.
Kohta kotiin ja murun kanssa syömään. Mun uusi tiikeri taitaa päästä ekaa kertaa ulos!
PS. Suomen Ammattivalokuvaajat ry:n Kuukauden kuvaaja-palstalta luettavissa minun esittelyni! Tsekatkaa jos kiinnostaa! Etusivulla myös yksi mun ottama kuva.