Edellisessä postauksessa esitellyn korkokenkätyylin lisäksi uudet housut taipuvat mukavasti myös meikittömiin sadepäiviin tennareiden kavereiksi.  Koska oma naamani ei ollut prinsessakakun, tuulihattujen ja skumpan ostoretkellä oikein kuosissa, piti Mikki-ystäväni huolen hymyilemisestä. Isokorvainen kaveri ilahduttikin jälleen vastaantulijoita melkoisesti ja päästiinpä me jopa joidenkin turistien ikuistamaksi + polttareitaan viettänyt mies possuasussaan vilkutteli mulle (tai ehkä kuitenkin Mikille) melko vihjailevasti. Mikistä voi lukea lisää tästä postauksesta.

mikki

housut/edelleen H&M, samoin t-paita ja lasten osastolta hankitut kangaskengät, rinkulahuivi/perjantainen ostos Vilasta, Marianne-jäätelö/oma, toinen jäätelö/kuvaajan rekvisiittaa


Oon nyt viikonlopun aikana tullut siihen tulokseen, että asukuvat pitäis aina ottaa parin siiderin tai skumppalasillisen jälkeen. Jotenkin sitä vaan kuvissa esiintyi silloin astetta rennompi ja iloisempi ilmestys. Nämä kuvat perjantai-illalta jolloin kävin mystery shopping-tehtävää suorittaneen ystäväni seurana istumassa hetken aikaa läheisessä kuppilassa. Muru nappasi ne minusta hieman puolen yön jälkeen kotiin palattuani. Yleensä kuvia on kolme joista valiten vähiten huonon, mutta tällä kertaa hovikuvaajani teki omasta mielestäni niin hyvää työtä, että joudutte katselemaan naamaani ja uusia housujani useamman kuvan verran.

2010_18_06_ilta2 2010_18_06_ilta1

toppi/Vila, trikoolärpäke/Ellos, housut/H&M, kengät/Bianco, laukku/Vila, korut/kirppislöytöjä ja äidin vanhoja

Saattaa kyllä olla, että kuvien onnistuminen johtuu muustakin kuin alkoholituotteista. Olen nimittäin muutaman viime päivän ollut pitkästä aikaa jotenkin hyvin hyvin onnellinen. Syitä iloitsemiseen on mm se, että  löysin jälleen monta vuotta kateissa olleen valokuvaamisen riemun. Löysin myös pitkästä aikaa kaupasta kivoja ja itselleni sopivia vaatteita ja se nosti myös fiilistä ja sai olon nätiksi. Typerä hymy kasvoilla johtunee myös siitä, että mä tajuan päivä päivältä vaan rakastuvani muruuni entistä enemmän. Mulla on nyt meneillään joku super-rakkauskausi. <3 Onnelliseksi minut tekee myös se, että kesälomani häämöttää ihan muutaman viikon päässä ja vaikka se onkin vain viikon mittainen niin se tarkoittaa sitä, että pääsen vihdoin kotiin isin ja äidin hoiviin. Ihan jos yhden rästihomman saisin vihdoin hoidettua alta pois ja kämpän siivottua jälleen kodin näköiseksi, niin sit olis jo aika täydellistä. 🙂

Mut lässytyksistä sit noihin päälle eksyneisiin lumppuihin. Nuo vihreät pöksyt löytyivät mun perjantaisella shoppausreissulla henkkamaukasta ja olen niihin kovin kovin tykästynyt. Hintaa ohuilla housuilla oli 19,95. Olen jo jonkin aikaa salaa toivonut, että saisin kaappiini rennot housut jotka ovat väriltään jotain muuta kuin mustaa ja oikeastaan ainoa värivaihtoehto jonka saatoin kuvitella oli juurikin tuollanen army-vihreä. Hieman ehkä harmittaa, että otin sovituskoppiin vain suurimman löytyneen koon eli 46 enkä edes testannut pienempää kokoa. Housut nimittäin löystyivät melkoisesti jo ekalla käyttökerralla, joten pienemmätkin olisivat voineet mahtua.

Voin sit muuten kertoo, että tuollainen tissipaita ei oo ehkä ihan ykkösvaihtoehto pubiin joka on täynnä keski-ikäistä jalkapalloyleisöä. Ihan pikku vinkkinä vaan, jos joku muu haluaa olla fiksumpi ja välttyä epämukavilta ja melko pitkiltä katseilta. 😀

Voi olla, että te ette sitä näe, mutta mä olen ihan oikeasti saanut hieman väriä pintaan! Purkista totta kai. Kävin ostamassa sitä monen suosittelemaan Acon kevyesti päivettävää voidetta ja jo kolmen päivän käytön jälkeen mä olen saanut ihanan terveen värin pintaani ilman yhtäkään ikävää rantua. Olen niin iloinen! Mahtava tuote.

Nyt vähän eilisitä prinsessakakkua aamiaiseksi ja sitten hoitaa yks rippikuvaus. Illalla sitten taas tän bloggauksen pariin, olis nimittäin parikin postausta jo luonnoksen muodossa odottelemassa. Ihanaa sunnuntaita kaikille!


Huomasin tässä eräänä päivänä, että on todella vaikeaa yrittää kuvata itse omassa ranteessaan olevaan kelloa niin, että se näyttäisi mitenkään järkevältä. Päädyin siis nappaamaan saamastani uudesta söpöläisestä kuvan ihan perinteisesti pöydällä. Mutta melkoisen kaunis ja rauhallinen otos siitä sitten tulikin.

Jet set addiction

Kevätjuhlista on jo pian kuukausi aikaa, mutta vastaanotin vielä yhden lahjan tällä viikolla. Lahjakassissani oli Km-kellon lahjakortti, jolla sain valita itselleni mieluisan värisen Jet Set Addiction kellon. Koska vaihtoehtoja oli melkoinen määrä, piti asaa pyöritellä jokunen ilta ennen päätöstä. Musta olisi tietenkin ollut todella helppo ja ilmeinen valinta, mutta kaipasin hieman enemmän haastetta.

Valikoima sisälsi mm. violetin, pinkin, sinisen, keltaisen, vihreän, mustan, harmaan jne.. ja ne kaikki vielä normivärin lisäksi läpikuultavina versioina ja strasseilla tai ilman. Rajasin vaihtoehtoni pinkkiin ja tuohon baby pinkkiin ja kysyin miehen mielipidettä. Yllätyksekseni hän äänesti tuota babya ja itsekin pidin sitä niin söpönä, että lukitsin vastauksen. Strasseihin en sentään tässä söpöilyssä sortunut, niitä olisi vaikea yhdistää omaan tyylini, mutta riittävästi hattaraa tässäkin.

Kuten Haaremin koruaarteista kirjoittaessani kerroin, että ne muistuttivat minua lapsuuden suklaamunayllätyksistä, muistuttaa myös kaikki vaalenapunainen minua samoista ajoista. Ollessani n. 4-7 vuotias ihan kaikki piti olla vaalenapunaista. Jopa isän nikkaroima pupusänky piti maalata vaalenapunaiseksi, samoin pulpetti ja monta muuta asiaa. Ensimmäinen rannekelloni oli luonnollisesti tietenkin vaaleanpunainen. Uusi kelloni onkin ihana paluu lapsuuden hattaramaailmaan. Ja kaiken lisäksi se sopii hienosti yhteen polkupyöräni kanssa. Aikarauta onkin päässyt ranteeseen jo monen mustan päivän piristykseksi.

En ehkä olisi itse ikinä uskaltanut ostaa itselleni hattaran väristä kelloa, mutta nyt kun minulla on sellainen, olen siitä äärettömän iloinen. 🙂

Bongasin muuten Km-kellon sivuilta kilpailun jossa omaa suosikkiväriään äänestämällä voi voittaa itselleen Jet Set Addiction kellon. Mikäli kiinnostaa, niin kilpailuun pääsee osallistumaan TÄSTÄ.