Päivä on mennyt sekä sään, että olon puolesta melkoisen ankeissa tunnelmissa. Siitä huolimatta, että onsateista, niin allergiaoireeni ovat jyllänneet välillä hurjina. Suurin osa päivästä onkin mennyt lepäillessä ja oloa parannellessa, mutta jaksoin pyörähtää pikaisesti kaupungilla asioilla. Vaikka sateinen sää onkin toisaalta melko ankeaa, on siinä pari hyvääkin juttua, kuten se, että voi ihan huoletta pukeutua umpimustaan asuun tuntematta oloaan tukalaksi ja typeräksi ja se, että saa napata mukaansa rakkaan Mikki-sateenvarjon.

mikki1B

Te ette ikinä usko kuinka vanha tuo sontsa on. Isosiskoni toi sen minulle tuliaisiksi Floridan Disney Worldista muistaakseni vuonna -89. (korjaa kisko kulta jo olen väärässä!). Eli Mikki on palvellut minua tunnollisesti jo yli 20 vuotta ja minä edelleen mahdun sen alle. Samalta reissulta tuotu mikkipyyhekin on edelleen tallessa vanhempieni luona ja minulla käytössä kun vierailen kotona. Kohtuullisen kestävät ja rakkaat tuliaiset siis. 🙂

mikki3B

Mikin paras puoli ei ole sen taito pitää minut kuivana, vaan kyky saada ihmiset hymyilemään. Joka ikinen kerta kun olen liikkeellä tuon hymynaaman ja noiden korvien kanssa, vääntyy melko monen vastaantulijan kasvot jotakuinkin samanlaiseen virneeseen. Tänäänkin lyhyellä kaupunkivisiitillä sain hymyjen lisäksi useita iloisia kommentteja tuiki tuntemattomilta ihmisiltä.

Äitinsä kanssa kulkeneen pikkutytön mielestä Mikki oli ”ihana!”. Ostoskärryä vetänyt pinkkibaskerinen mummeli puolestaan kommentoi varjoni olevan ”todella hauska”. Torilla laitapuolen kulkijan oloinen mies taas sanoi kohteliaasti, että ”kylläpäs neidillä on hieno ja iloinen varjo”. Ja kaikki nämä sanat tulivat hymyllä höystettynä. Miten ihmeesä voisin itsekään murjottaa vaikka keli ja olo olisi mikä, kun vastaantulijat järjestään hymyilevät. 🙂

mikki2B

Bongatkaa kuvasta myös jotain muuta itseäni viime päivinä ilahduttanutta. Ramonat!!!! Ne on juuri niin upeat, ihanat ja mahtavat kuin muistinkin. Kengistä lähtevä kilinä todellakin tuo askellukseen ja olemukseen ihan uudenlaista reteyttä. Nämä kengät jalassa ei voi pyydellä olemassaoloaan anteeksi vaan on kuljettava ryhdikkäänä ja leuka hieman pystyssä.

Päällä vanhoja tuttuja lempivatteita eli Vero Modan farkkulegginssit, GT:n pitkä toppi, Miss Sixtyn loimi, ja kirpparilta löytynyt Sharen bleiseri. Mutta samat vanhat peruskamppeetkin saivat ihan uutta fiilistä ja asennetta uusista kengistä eikä asu tuntunut yhtään tylsältä. Sanon siis vielä kerran: Mä rakastan noita kenkiä!

Mite siellä ruudun toisella puolella, onnistuiko rakas Mikki-ystäväni nostattamaan hymyn teidän huulillenne?


Luulin eilen olevani menossa Kevätjuhliin, niin ainakin kutsussa sanottiin, mutta kävikin ilmi, että kyseessä oli joulu ja minä olin ollut hyvin hyvin kilttinä. Bongaa kuvasta äärettömän onnellinen tyttö ja hänen kaulassaan roikkuva uskomattoman upea gTien dekolttiketju.

gtie

Olen ihaillut gTien upeita tuotteita moneen otteeseen niin nettiputiikista kuin messuillakin ja haaveillut mm. juurikin erilaisista kaulaketjuvirityksistä. Blogia seuraamalla saa näköjään todella tarkan tiedon kirjoittajan mieltymyksistä, sillä juhlia järjestämässä olleet Stella , Anna-Maria ja Hanna eivät olisi voineet valita minulle ehkä mitään sopivampaa lahjaa. Boksin avaaminen kirvoitti huuliltani sellaisen ihastuksen ja onnen sekaisen kiljahduksen, että hyvä kun ei kanssajuhlijoilta lähtenyt kuulo. Läsnäolijoiden mukaan kasvoiltani kuulema paistoi puhdas onni. Muistikorteillekin sitä tyypertnyttä hymyä taidettiin tallentaa. 😀

Mä voin kuvitella tuon ketjukasaan kaulaani vaikka minkä asun kanssa. Oikeastaan ihan minkä tahansa asun kanssa! Kaula-aukkoni ovat monesti sillä tavalla avoimia, että niihin sopisi hienosti jokin näyttävämpikin koru, mutta en ole oikein onnistunut löytämään sopivan mittaisia ja riittävästi asennetta sisältäviä yksilöitä. Tuosta upeudesta ei asennetta puutu ja koko ja mallikin on kaikin puolin oiva. Ja mitä mukavuuteen tulee, niin korun kiinnitys-/niskaosa on leveää ja miellyttävää nahkaa, mikä takaa sen, etteivät ketjut hierrä ikävästi. Kaikki kohdallaan siis!

Koska ihanuuden suunnitellut, valmistanut ja lahjoittanut Jenni oli itsekin paikalla, pääsin välittömästi hihkumaan kiitostani ja ihastustani myös hänelle. (Ylläolevasta onnellisen naisen muotokuvasta myös kiitokset Jennille!”) Jenni kertoikin, että tuota kyseistä mallia on tehty mustana vasta kolme kappaletta joista yksi viihtyi hänen omassa kaulassaan, toinen on myyty ja kolmas päätyi minulle tehden saajansa hyvin hyvin iloiseksi. Mutta ymmärsin, että lisää on kyllä jossain vaiheessa luvassa.

Yllättävä lahja ei suinkaan ollut ainoa syy olla suu kuvan mukaisella messingillä, vaan itse kekkerit olivat kaiken kaikkiaan niin mainiot, että fiilis oli todella korkealla. Uusien ihmisten joukkoon meneminen aina hieman jännittää, mutta tällä kertaa ainakin ihan turhaan. Tutustuin moneen huippukivaan tyyppiin ja naurua, puheensorinaa ja maistuvia tarjoiluja riitti myöhään yöhön saakka. Meikki ja tukka olivat kuvassa vielä kiireisen lähdön jäljiltä melko naturellit, mutta illan mittaan Dandyn Sumi ja Marko tuunasivat meitä juhlijoita loisteliaammiksi.

Lisää juhlatunnelmia ja reissusta mukaan tarttuneita ihanuuksia luvassa myöhemmin. Kiitokset mukana olleille mahtavasta seurasta ja kaikille järjestäjille vaivannäöstä (ja seurasta myös)!


Aina välillä tulee epätoivon hetkiä jolloin toivoisin kiivaasti olevan laihempi purjeiden ja peräsimen kohdalta ja lihavempi puolestaan lompakon kohdalta. Yhtä tuollaista pitkää kiduttavaa hetkeä olivat kaikki ne minuutit jotka selasin tänään Net-A-Porterista löytyviä pikkumustia. Moni kuolaamistani mekoista vaatisi 20 kiloa varresta pois ja 10 satalappusta lompsaan lisää. Mut haaveillahan aina saa.

Vivienne Westwoodin upeita mekkosia sentään löytyisi jopa koossa XXL, jonka pitäisi kokotaulukon mukaan vastata jopa kokoa UK 18, mutta hieman kyllä asiaa epäilen. Mutta jos nyt kuviteltaisiin kokojen riittävän minullekin, niin niitä seteleitäkään ei välttämättä joitakin trikoomekkoja varten tarvitsisi olla kuin pari-kolme. Astetta realistisempaa haaveilua siis. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana. Katsokaa ja ihailkaa.

westwood dresses

Voi kunpa minulla olisi edes puoliksi noin mahtava mekko tämän illan kekkereihin. Hauskanpitoa tiedossa Helsingissä. Ja päivän kivoihin juttuihin kuuluu tietenkin myös se, että minun ja Ramonan (Ramonien? Ramonoiden?) tiet kohtaavat vihdoin sillä tavoin, että pääsemme jatkamaan matkaa yhdessä. Ah ja voi. Onnen päivä.

Ei mulla sit muuta.

EDIT: Paitsi yks pikku vinkki sittenkin..

Tänään on Helsingin Korjaamolla Design-myyjäiset klo 18-21! Paikalla myös blogissani usein esillä ollut Koruharakka. Myynnissä monia sellaisiakin uutuuksia joita ei vielä nettikaupasta löydy. Sinne siis!

harakkalogo