11.03.2010 Kaikuja menneisyydestä
Viime päiviin on mahtunut tasan kaksi ajatusta koskien vaatteita, mutta ne ovatkin sitten toistuneet joka päivä. Ensimmäinen ajatus on, että ”mä niiiin rakastan näitä saappaita! Miten mulla saattoi käydä sellainen kirppismunkki?!” ja toinen, että ”en halua enää koskaan käyttää mitään muita housuja!”.
Olin pitkin talvea harmitellut, kun jouduin muhimaan noita pari kesää sitten hankkimiani rentoja Vero Modan housuja kaapissa, koska mitkään kengät eivät passanneet noien vajaamittaisten ja löysien lahkeiden kanssa, mutta lauantainen kirpparisaalis mullisti tilanteen. Lyhyet lahkeet paljastavat maihareiden varsia juuri sopivasti ja yhdistelmä näyttää omaan silmääni juuri sopivan särmältä.
Housujen rentojen ja ulkonevien taskujen vuoksi niiden kaveriksi eivät passaa normaaliin lookkiini kuuluvat pitkät topit, joten on pakko opetella taas tuollaisiin lyhyisiin (tai siis normaalimittaisiin) puseroihin. Outoa, mutta noiden housujen vuoksi kestön mitä vain. InWearin trikoopaita on muhinut kaapissa pari vuotta käytämättömänä, mutta tänä aamuna sain selkeän vision, että kyseinen väri olisi kuin tehty tuon housut+maiharit alaosan kanssa.
En oikein osaa pukea sanoiksi, mikä mua tässä yksinkertaisessa asussa viehättää. Kenkien ja värien yhdistelmä tuo kevyttä army-fiilistä ja maskuliinisuutta, kun taas paidan leikkaus puolestaan on hyvin naisellinen. Juuri hyvä balanssi omaan makuuni. Saattoi ehkä löytyä uusi lemppari työasu! Jokin tässä kokonaisuudessa itse asiassa muistuttaa mua teini-iän kamppeistani. Silloin univormuni oli löysät reisitaskuhousut yhdistettyinä tiukkoihin yläosiin ja jykeviin kenkiin. Samaan aikaan sitä kai halusi näyttää nätiltä tytöltä ja piittaamattomalta jätkältä. Ehkä tämän päivän vaatteet ovatkin siis vain hieman päivitetty versio lukioikäisen Veeran lempiasusta. Ei ihme, että tuntui niin kotoisalta.
