Vilasta ostamani monitaitoisen neuleen vaiheita olette saaneet lukea ja katsella menneinä päivinä jo näistä kahdesta postauksesta. Nyt vuorossa kuvien muodossa pari variaatiota lisää. Samasta aamuyöllä räpsitystä sarjasta nämä kuin aiemmatkin kuvat.

objectB4

objectb3

Intoilin edellisessä postauksessa mamman huppuneuleesta (tunikasta) ja ilahduinkin todella kovasti, kun tajusin, että tämäkin kameleontti taipuu hupuksi. Mä alan olla kovasti sitä mieltä, että tarvitsisin kipeästi tuon saman neuleen myös mustana. Onneksi koko oli loppu, muuten voisi kiusaus käydä liian suureksi.


Parin viime viikon aikana yksi useimmiten päälleni eksynyt vaate on ollut mamman jo pari vuotta sitten minulle neuloma Marilyn tunika. Tai no, viime aikoina neule ei suinkaan ole esiintynyt päälläni takamuksen peittävänä tunikana, vaan olen vaihteeksi tykästynyt  päälaelleen käännetystä versiosta. Saanko siis esitellä: neulepusero isolla kauluksella, joka taipuu myös hupuksi. Ja tuo hupputyyli on ollut nimenomaan se minua ihastuttanut. Tuulissa ja tuiskuissa tuntuu paljon lämpimämmältä ja turvallisemmalta, kun voi hautautua  päätä myöten neuleen pehmeyteen. Huppu peittää alleen myös huonon tukkapäivän.

050210

Perjantain asussa oli vuorossa jotain harvinaista nimittäin ihan oikeat housut ainaisten legginssien sijaan. Siis housut joissa on vetoketju ja nappeja ja vyötärökaitale, eikä niiden materiaali ole joustavaa! Olen jo hetken aikaa etsiskellyt mustia alas kapenevia housuja, jotka olisivat kuitenkin ylhäältä rennot. Mitään polvissa roikkuvia haaremihommia en kuitenkaan halunnut, eikä pöksyt saaneet roikkua takamuksestakaan liikaa. Kriteerien kanssa kohtaavat housuasiat löytyivät viime viikolla Vilan alerekistä kympillä. Bikereiden kanssa uutuudet eivät pääse lainkaan oikeuksiinsa, mutta mitä lempikenkiin tulee, en tunne sellaista asiaa kuin ”nämä kengät eivät sovi asuuni”. Lempikengät yhdistetään kiireessä ulko-ovella mihin tahansa oli lopputulos sitten mikä tahansa.Mutta tätä housujen kättöä tarvitsee nyt varmaan hieman harjoitella ja koittaa löytää ilmeeseen sopivia jalkinevaihtoehtoja.

CK Jeansin harmaa olkalaukku muutti lanteilleni keikkumaan marraskuun lopussa ja meistä on tullut erottamattomat. Olin pitkään sitä mieltä, etten voi käyttää tuollaisia cross body mallisia laukkuja, koska hihnat tuntuivat aina kaivautuvan ikävästi tissivakoon korostaen etumusta entisestään, mutta tuon laukun kanssa olen pääsyt ongelmasta yli. Laukusta on tullut erityisesti bikereiden paras kaveri, ne kun sattumat molemmat puhumaan samaa renttuilun ja maskuliinisuuden kieltä.

huppuneule

Kuvista kiitokset ystävälleni Heidille

Viime päivien ilon aiheisiin on kuulunut myös kelien lauhtuminen siinä määrin, että nahkatakit on taas voinut kaivaa käyttöön. Nahkarotsi kera huppuneuleen olkoonkin vakioasuni parin asteen pakkasissa.

PS: Huomenna luvassa Kameleonttineule osa 3


Mä en oikeesti hihkunut eilen turhaan, kun sanoin tehneeni äärettömän mahtavan ostoksen joka taipuu moneksi. Se todellakin taipuu. En siis ostanut vain yhtä vaatetta vaan sainmonta yhden hinnalla. Neule on tosiaan Objectin, Joka on saman Bestseller konsernin merkki kuin esim. Selected ja Vero Modakin. Objectia myydään mun havaintojen mukaan useimmiten Vilan myymälöissä ja sieltä tämän itsekin bongasin.

Olen aina valittanut miten hankala on löytää omalle budjetilleni sopivia neuleita joiden materiaalit miellyttäisivät tällaista nirsoa. Siksipä olinkin enemmän kuin ilahtunut, kun räpyläni tavoittivat rekistä mielenkiintoisen näköisen neuleen, jonka tuoteselostelappukin sai tyytyväisen hyväksyntäni: 70% bambua 30% puuvillaa. Materiaali on ihanan pehmoinen ja miellyttävä. Säikähdin hieman aluksi, koska normiväristäni mustasta oli vain koko S jäljellä. Menin kuitenkin rophkeasti ruskean version kanssa sovituskoppiin ajatellen, että kyseistä matskua voisi todennäköisesti värjätä. Tuijoteltuani itseäni ja neuletta hetken aikaa peilistä tajusin kuitenkin, että tuo neutraali hiekan sävy onkin mitä mahtavin lisä kaappiini.

Object kameleonttineule1

Object kameleonttineule2

Aloin toissayönä vääntelemään vaatetta päälleni ja totesin, että on heti syöksyttävä kameran eteen, koska pelkäsin unohtavani kieputukseni jo aamuksi. (Tuon samaisen uuden taidon unohtamisen pelon vuoksi olin lapsena tassutellut kaikki yöt ympäri kämppää opittuani kävelemään. Siinä on paha riski, että pää tyhjenee nukkuessa.) Kuvat on otettu yöllä puoli kolmen aikaan, joten annetaanpa sitten hieman anteeksi tuota naamaosuutta. 😀

Neule on siis hihaton ja siinä on pitkät keskeltä yhteen ommellut etukappaleet, aivan kuten Miss sixtyn mustassa lempiloimessakin. Tässä nyt aluksi kaksi kuvaa keksimistäni käyttötavoista, mutta jottei kaikkea jännää paljastettaisi kerralla, laitan lisää kuvia myöhemmin tänään tai huomenna.

Mikäli joku tästä ihmeellisyydesstä innostui, niin kerrottakoon hieman infoa. Neuleen nimi on Waya Knit Wrap 46 NL ja merkki siis Object. Hintaa neuleella oli maltillset 49,95 €. Tarjolla oli neljää väriä: musta, tuo hiekan ruskea (edellisen postauksen kuva ei vastaa todellisuutta), siniharmaa ja sitten sellainen omasta mielestäni ”ei minkään sininen”. (En siis osaa nimetä kyseistä sävyä, se ei ole sähkönsinine, ei turkoosi, ei keskisininen, eikä mikään minun sanavarastooni kuuluva sininen. sellainen perus tylsä sininen. Mutta minun sanavarastoni onkin sinisten kohdalla huomattavasti punaisen sävyjä suppeampi.)

Jokohan kaikille lukijoille on mahtanut tulla selväksi, että rakastan moniulotteisia vaatteita, jotka ovat enemmän kuin ensinäkemältä uskoisi. Seuraavaksi lähden murun kanssa lounaalle ja ajettelin vetää päälleni mamman tekemän Marilyn neuleen, mutta normaalin tunikamallin sijaan taidankin laittaa sen ylösalaisin. 🙂 (olisin linkannut teille sen neuleen, mutta en nyt kuolemaksenikaan muista milloin olen siitä kirjoittanut. Täytyy siis ottaa tänään poitkästä aikaa asukuva!)

Miltäs mun kameleontti vaikuttaa?