22.02.2010

Posted at 13:46h in Yleinen by
0 Likes

Jaahas.. mihinkähän se kolme viikkoa kestänyt blogi-innostus oikein katosi? Nyt yhtäkkiä onkin fiilis, ettei ole mitään sanottavaa täällä. Mitkään päässäni pyörivät asiat eivät ole aihealueiltaan sellaisia, että niistä haluaisi julkisesti höpistä. Tyhmää. 😛

Mutta, yksi sellainenkin juttu on viime päivinä hiertänyt mieltä, josta riittää juttua tänne saakka. Mulla ei nyt nimittäin ärräpäiden määrä riitä , enkä mitenkään pysty kuvailemaan sitä ylitseni hyökyvää pettymyksen aaltoa, joka päälleni iski, kun luin Helsinki live festivalin sivuilta, että Skunk Anansie on vahvistettu esiintyjäksi. Siis onhan se ihan hirvittävän hieno juttu, että lähes kymmenen vuoden jälkeen tuo mahtavaakin mahtavampi orkesteri palaa heittämään keikkoja, mutta kun MINÄ EN PÄÄSE PAIKALLE!!!!! 5.6 on sama helvetin päivä jolloin ylioppilaat saavat typerät samettilakkinsa ja haluavat otattaa itsestään kuvia ne päässä. Ihan käsittämättömän typerää. 😛 Mä en vaan kestä. Mä en kateudeltani pysty enää ikinä puhumaan yhdenkään sellaisen onnellisen ihmisen kanssa joka tuonne keikalle pääsee. Eli saattaa tulla melko hiljaista meidän parisuhteessakin.  (paitsi, että juuri tulleen tiedon mukaan saattaa onni vielä kääntyä ja jos kaikki asiat natsaa, niin saatan ehkä sittenkin päästä.. ostan siis lipun kaiken varalta ja rukoilen)

Käännän nyt vielä lisää veistä vuotavassa haavassani ja katselen hieman vielä kuvia tuosta bändin jumalaisesta nokkanaisesta. Skin on mielestäni aivan käsittämättömän upea nainen ihan kaikin tavoin. Jumaloin sitä jo teininä ja olisin hänen innoittamanaan ajanut hiuksenikin, mutta sille kampaukselle mun mamma sanoi jo pienen vastalauseen. Säästin sitten rakkaan äitini silmiä ja hermoja ja jätin tukkaa n. sentin verran. Myöhemmässä vaiheessa, kun Skin ekan soololevynsä aikoihin kasvatti hieman tukkaakin päähänsä, kävelin hänen kuvansa kanssa Maikun tuoliin parturoitavaksi. Täytyy kyllä sanoa, että ei musta samanlaista särmää löytynyt kampauksesta huolimatta, mutta yritys oli kova. 😀  Mutta Skiniin itseensä vielä palatakseni, niin siinä on kaikki kohdallaan, ääni, tyyli, asenne. Ihana. Katsokaa nyt itekin.

skin2

SKIN

skunk anansie2

skunk anansie

Nahkaa, mesh-paitoja, ketjuja, mustat meikit, mahtavia korkokenkiä.. Täydellistä. Vilkaiskaa myös upeat kuvat lontoolaisen stylisti Jackie Dixonin blogista. I’m in love!

Helsinki live festivalin liput tulevat myyntiin ke 24.2 Lippupisteessä ja Tiketissä. Hintaa piletillä on 89 €. Vahvistettuja esiintyjiä on toistaiseksi SA:n lisäksi Guns N’ Roses sekä Danko Jones. Itse maksaisin tuon lipun hinnan jo pelkästä Skunkista, mutta intoilen kyllä myös Danko jonesia. Menisipä kaikki putkeen ja pääsisin näkemään teiniajoista saakka fanittamani poppoon. Fingers crossed..

Skunk Anansien sijaan tähän loppuun hieman Skinin soolomatksua, jota rakastan myöskin kovasti.


19.02.2010

Posted at 17:09h in Yleinen by
0 Likes

Voi nyyh. Se tilaamani Whistlesin neuletunika saapui luokseni, mutta ei ihan täysin vastannut odotuksiani. En kuvista tajunnut, että yksittäisten sivusaumassa olevien taskujen sijaan kyseessä onkin yksi sisältä yhtenäinen tasku tuossa mahan päällä. Taskun sisäosan ja ehkä hitusen liian pienen koon  vuoksi mekko ei laskeudu edestä riittävän hyvin, joten se ei ole minulle tarkoitettu. Olen niin kovin harmistunut! Kaikilla muilla tavoin mekko olisi ollut mitä ihanin. Materiaali on pehmeää ja malli muuten mitä mukavin, mutta tuo tasku. Kenties jos mekko olisi minulle hieman reilumpi, ei tasku aiheuttaisi ongelmia. Mutta hieman ”nihkeä” koko yhdistettynä ylimääräiseen kerrokseen (sekä mekossa, että mahassa :D)  vatsan päällä = epäedullisen näköinen ruttu.

whistles merinovillamekko2

whistles merinovillamekko1

Asokselta ja muista ulkomaisista nettikaupoista tilaamisessa on aina ikävä puoli se, että palautuskulut joutuu maksamaan itse. Jos siis joku on tuosta mekosta kiinnostunut, niin voin toki palauttamisen sijaan myydä sen eteenpäinkin. Sanoisin, mekon olevan sopiva ja laskeutuvan kauniimmin jonkun itseäni hieman pienemmän henkilön päällä. Itse olen aikalailla kokoa 44, joten suosittelisin tuota kokoa pienemmälle tyypille, silloin se olisi riittävän rento.

Pistän mekon maanantaina palautukseen, jos ei sille löydy ostajaa. Mutta sitä ennen kiinnostuneet voi lähestyä mua sähköpostilla veera@indiedays.com. Mekon hinta Asokselta tilattuna olisi postikuluineen n. 82 €. Tästä se lähtis nyt kympin edullisemmin, eli 72 € postikuluineen. Jos halukkaita olis jostain syystä useampia, niin ekalle menee.


14.02.2010

Posted at 21:41h in Yleinen by
0 Likes

Sipsuttelin eilen ensimmäistä kertaa ulkona menneellä viikolla saapuneissa Bronxin nilkkureissa. Kengät ovat todella ihanat, mutta niissä on ehkä joitakin ominaisuuksia joiden vuoksi joku astetta harkitsevampi, fiksumpi ja ei niin kenkäorientoitunut henkilö saattaisi jättää ne ostamatta.

Ihan noin niin kuin pienenä vastoinkäymisenä mainittakoon, että nilkkureisa ei ole varressa vetoketjua, joten ne on ihan pirun hankala kiskoa jalkaan. Voi sitä ähräämisen ja nyhräämisen määrää. Myös kenkien poistaminen jalasta on ”pienoinen” haaste. Totesin viime yönä murulle, että kyseessä on sellainen pulmapelin tyyppinen ratkaisu, joita esim viinipullojen kylkeen ” hassuina lahjoina” myydään. On siis ratkaistava ensin pienoinen pulma ennen kuin pääsee käsiksi sisältöön. Eli niin kauan kuin mimmillä on kengät on jalassa, ei lähde sukkahousutkaan. Miehen voimakkaalla avustuksella ne kengät sitten saatiin kiskottua jalasta, mutta hänkin totesi kyseessä olevan aika hankalat tapaukset.

Tänään puolestaan kerroin kaverilleni J:lle uusista kengistäni ja pienestä ongelmasta niiden kanssa. Totesin kuitenkin, että ”mutta eihän se ole mikään syy jättää kenkiä ostamatta, jos niiden pukeminen ja riisuminen sattuu olemaan hankalaa ja haastavaa” ja vastapuoli nyökkäili mukana. Murun veljen 10-vuotias tytär kuuli keskustelumme ja kysäisi, että mikä sitten on syy jättää kengät ostamatta. Hölmistyneenä kysymyksestä katsoimme J.n kanssa toisiamme ja totesimme kuin yhdestä suusta ”ei mikään…. paitsi jos ne on rumat”. Ja näinhän se tuntuu meidän kenkäfriikkien naisten mielessä asia usein menevän. Mitä siitä jos hieman sattuu (hieman= ei pysty kunnolla kävelemään), kun ne on vaan nätit.

kenkä päässä

Viime yönä puolestaan päivitin blogin Facebook statukseen seuraavaa: Uudet Bronxin nilkkurit nyt koeajettu. Ovat sen verran liukkaat että niilla ei ole asiaa ulos ilman tiukasti kainalossaan pitelevää herrasmiestä. Ehkä sit keväämmällä. Tai toisaalta, ei mulla oo mitään sitä vastaan, et kipitän komeen uroksen kainalossa. 😀 Ystävän kommentti asiaan oli: No hei!! Kunhan kengät on hyvännäköiset niin rumempikin käy! Niinpä niin, kunhan näteistä kengistä ei tarvitse luopua! kerran jos toisenkin on tullut kopattua joku kolli itseä taluttamaan, kun kengät ovat olleet kaikkea muuta kuin käytännölliset. Onneksi apua yleensä löytyy, jos nätisti pyytää. 😀

Yhteenvetona siis todettakoon, että jos miestä valitessa pienet puutteet ulkonäössä voikin helposti antaa anteeksi sisällön ollessa kunnosa, niin kenkien valinnassa asia on usein juurikin päinvastoin.

Koska sisältöä ei kuitenkaan kärsisi ihan kokonaan unohtaa, taitavat uudet kaunokaiseni päästä hieman paranneltavaksi. Anna-Maria ystävällisesti vinkkasi kumisten puolipohjien käytännöllisyydestä, joten ajattelinkin suunnata pikaisesti suutariin. Ulkonäöllä pääsee pitkälle, mutta kauniilla ja luistamattomilla kengillä vielä pidemmälle. Mitä pukemisen ja riisumiseen hankaluuteen tulee, niin se on kaiken ihanuuden keskellä helposti anteeksi annettu. Eikös se niin ole, että kauneuden eteen täytyy hieman kärsiä.