Posted at 17:43h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Jos jotain on vuodet käsilaukkuja, pussukoita ja nyssyköitä kantaessa opettaneet, niin ainakin sen, että se on ihan sama miten iso laukku tai kukkaro, niin kyllä se vaan kertyy täyteen rompetta. Jos laukussa on yhtään enempi tilaa kuin on välttämätöntä, niin sinne pesiytyy ritysiesti huulipunia, kyniä, hanskoja, muistikirjoja jne. Tilava lompakko puolestaan hotkii sisäänsä turhia bonuskortteja ja kasoittain kuitteja. Niinpä olenkin huomannut siirtyneeni pikku hiljaa aina vain pienempään ja pienempään kukkaroon.
Sain joskus pari vuotta sitten yhdestä Longchampin tilaisuudesta nahkaisen korttikotelon, joka koostui tasan yhdestä taskusta. Tuo varmaankin lähinnä käyntikorttikoteloksi tarkoitettu pikku pussukka palveli minua loistavasti, mutta todella haalean vaaleanpunaisen värinsä vuoksi meni ajan saatossa laukuissa pyöriessään todella ruman näköiseksi, joten lähdin sitten etsiskelemään löytyisikö samaa tuotetta jossain muussa värissä. Kävi ilmi, että kyseistä korttikoteloa ei ole lainkaan myynnissä. Lieneekö ollut joku promolahjoiksi valmistettu malli. Voi pöh, mitä huijausta.
Bongasin Longchampin sivuja selatessa kuitenkin ulkomitoiltaan lähes yhtä pienen Lé Foulonne -korttikotelon, joka pienestä koostaan huolimatta jakautuu muutamaan erilliseen taskuun. Tämä lompsa mahtuu siis näppärästi vaikka nahkarotsin taskuun, mutta nielee sisäänsä kuitenkin aika hyvän kasan kortteja.
Täällä Porissa Longchampia myy Ratsula, ja vaikka tuota haluamaani pinkkiä ei heillä ollutkaan, niin ystävällisesti lompsan minulle tilasivat.
Muistuu mieleen sekin eräs kerta, kun kiersin ympäri Roomaa etsimässä yksiä suosikkirintaliivejäni punaisena, tuloksetta. Kun sitten pääsin takaisin Poriin ja harmittelin asiaa Ratsulan alusvaateosastolla, niin myyjä sanoi heti, että "voi kuule, mitä sinä niitä Roomasta asti etsit, kun kyllähän me sinulle se lempiväri tilataan!". Siitä lähtien olen sitten muistanut, että ei aina tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan aina kannattaa ensin käydä omassa suosikkikaupassa.
Aiemmassa kotelossa mulla oli siis vain yksi korttipakka, jonka aina selasin läpi kassalle astellessa, mutta tässä uudessa saan vähän kuitenkin jaoteltuja kortteja eri koloihin. Eli on tämä kyllä asteen käytännöllisempi kuin se vanha. Vaikka kuinka olen koittanut karsia mukana kuljetettavia kortteja, niin kyllä tuohonkin lompsaan nyt muutti toistakymmentä läpyskää.
Ajokortti, kela-kortti, kolme pankkikorttia, kirjastokortti, pari pressikorttia, useimmin käytössä olevat kanta-asiakaskortit ja pari lounaspaikkojen leimakorttia. Mutta tilaa on juuri sen verran napakasti, että sinne ei ala kerääntymään mitään ihan höpöhöpö clubikortteja.
Jos joku miettii, että missäs kaikki rahat, niin olen huomannut käyttäväni käteistä niin harvoin ja niin vähän, että en kaipaa lompakkooni erillistä setelitaskua. Korttien väliin saa kyllä tarpeen tullen taiteltua setelin tai parikin ja tarpeen tullen käsilaukussa kulkee mukana pieni kolikkopussi.
Rahoja tulee myöskin laitettua toisinaan takin taskuun ainakin tämän päiväisten löydösten perusteella. Järjestelin eteisen naulakkoa ja ihmettelin yhden nahkarotsin painoa, niin sen taskusta löytyi lähes 30 euroa rahaa. Jos nekin rahat olis olleet alunperin lompsassa, niin olisin hölvännyt ne jo aikoja sitten. Nyt olivat pyörineet takin taskussa syksystä saakka ja yllättivät iloisesti kesken siivouspäivän. 😀
Mites te, oletteko isojen vai pienten lompakkojen käyttäjiä? Kertyykö kukkaroon myös kaikkea vähemmän tarpeellista vai kuljetatko mukana vain oleellisia?
