Korosta sitä, mitä et voi peittää. Tämä monessa niin sisustuksen kuin pukeutumisenkin saralla usein toistettu ohje on se ohjenuora, josta kiinni pitäen yritän syksyn tullen sopeutua jälleen sukkavuodenaikaan. 

Minä niin uhosin taas kerran vetäväni paljain nilkoin ainakin syyskuun loppuun saakka, mutta sateiset säät ja myös toiseen kantapäähän ilmestynyt rakkula ovat pakottaneet minut jo muutamina päivinä alistumaan noiden inhoamieni vaatekappaleiden käyttöön. Yääk, tekis mieli kiukutella kuin pikkulapsi ja heittäytyä selälleen huutamaan ja potkimaan, et mä en haluuuuuuu! 

Mut helvetti, kun ne lahkeiden ja kenkien välistä tympeästi vilkkuvat töppöset on kerran jalkaan kiskottava, niin ainakin ne on oltava jotain muuta kuin perustylsät ja rumat mustat tai valkoiset trikoosukat. Yritän pehmittää sukka-angstiani valitsemalla jalkaan jotkut asun väreihin sopivat ns. paremmat sukat. 

Mitään halinalleja, sateenkaaria, kissoja sun muilla silmiinpistävillä kuvioilla kuorrutettuja hupisukkia ei jalassani nähdä, vaan lahkeideni alta vilkkuu toisinaan glitteriä, joskus kirkkaita värejä ja välillä taas kevyesti kiiltävää ribbineulosta. 

Uusin ostos ovat nuo ekan kuvan hattaravaaleanpunaiset glittersukat Lindexistä. Sopivat mitä parhaiten kashmirhousujen lahkeiden alta kurkistelemaan.

Jos sinuakin vaivaa sukkaällötys, niin sitä vastaan voi syksyn tullen taistella vaikka jollain alla olevan kollaasin sukkapareista. Kun tarpeeksi asiaa korostaa, siitä tuleekin harkittu ja tyylikäs asuste ruman vahingon ja sään saneleman pakon sijaan.

1. Lindex / 2. Pieces / 3. Monki / 4. Asos / 5. Lindex / 6. COS / 7. H&M / 8. Asos / 9. COS


Eilisen asu näkyikin jo hieman turbaaniohjevideolla, mutta tässä vielä kuvina ihan koko setti.

Onkohan se vaan tuo valkoinen mekko, joka hämää, vai oonko mä ihan oikeasti saanut viikonloppuna hieman väriä nahkaani? 

Junarosen kepeä viskoosimekko oli mitä loistavin valinta lämpimään päivään, josta pari tuntia tuli vietettyä Kirjurissa auringosta nautiskellen . Koska mekko itsessään oli niin vaalea, valitsin huonon tukkapäivän pelastajaksi pirteän pinkin huivin ja korviin Butoni Designin vaaleanpunaiset korvikset.

Illalla lämpötilan jo laskettua mekko sai päälleen vielä farkkurotsin, tämän kesän ehdottoman suosikkitakin. Miten se muuten onkin niin, että kun jostain vaatteesta tulee ihan suosikki, niin tuntuu, että sen voi yhdistää ihan kaikkeen? Samoin kuin syksyisin musta nahkarotsi, niin myös tämä farkkutakki tuntuu mielestäni sopivan yhteen lähes kaiken kanssa mitä päälleni puen.

Vai meneeköhän se niin, että valitsen tiedostamattani päälleni vain vaatteita, joiden kanssa voin käyttää sen hetkistä suosikkitakkia.. En kyllä osaa sanoa. Mutta jotain taikaa niissä kaikkein lemppareimmissa vaatteissa aina on.

mekko ja farkkutakki – Junarose (saatu) / kengät – Crocs / laukku – The Campbridge Satchel Company / korvikset – Butoni Design / huivi – Boss Orange

Turbaanien käyttö on tänä kesänä ollut tosi vähäistä, mutta tämä pinkki tötterö muistutti taas miten kivaa vaihtelua se on ainaiselle nutturalle, joten pitääpä taas panostaa näihin virityksiin. Ja tarvetta on kyllä ihan jo senkin takia, että mulla on taas aivan jäätävn mittaiset sivumarsut ja juurikasvu, mut ei ole ollut aikaa tehdä asialle mitään. Onneksi on kaappi täynnä huiveja!


Jos jotain on vuodet käsilaukkuja, pussukoita ja nyssyköitä kantaessa opettaneet, niin ainakin sen, että se on ihan sama miten iso laukku tai kukkaro, niin kyllä se vaan kertyy täyteen rompetta. Jos laukussa on yhtään enempi tilaa kuin on välttämätöntä, niin sinne pesiytyy ritysiesti huulipunia, kyniä, hanskoja, muistikirjoja jne. Tilava lompakko puolestaan hotkii sisäänsä turhia bonuskortteja ja kasoittain kuitteja. Niinpä olenkin huomannut siirtyneeni pikku hiljaa aina vain pienempään ja pienempään kukkaroon. 

Sain joskus pari vuotta sitten yhdestä Longchampin tilaisuudesta nahkaisen korttikotelon, joka koostui tasan yhdestä taskusta. Tuo varmaankin lähinnä käyntikorttikoteloksi tarkoitettu pikku pussukka palveli minua loistavasti, mutta todella haalean vaaleanpunaisen värinsä vuoksi meni ajan saatossa laukuissa pyöriessään todella ruman näköiseksi, joten lähdin sitten etsiskelemään löytyisikö samaa tuotetta jossain muussa värissä. Kävi ilmi, että kyseistä korttikoteloa ei ole lainkaan myynnissä. Lieneekö ollut joku promolahjoiksi valmistettu malli. Voi pöh, mitä huijausta. 

Bongasin Longchampin sivuja selatessa kuitenkin ulkomitoiltaan lähes yhtä pienen Lé Foulonne -korttikotelon, joka pienestä koostaan huolimatta jakautuu muutamaan erilliseen taskuun. Tämä lompsa mahtuu siis näppärästi vaikka nahkarotsin taskuun, mutta nielee sisäänsä kuitenkin aika hyvän kasan kortteja. 

Täällä Porissa Longchampia myy Ratsula, ja vaikka tuota haluamaani pinkkiä ei heillä ollutkaan, niin ystävällisesti lompsan minulle tilasivat. 

Muistuu mieleen sekin eräs kerta, kun kiersin ympäri Roomaa etsimässä yksiä suosikkirintaliivejäni punaisena, tuloksetta. Kun sitten pääsin takaisin Poriin ja harmittelin asiaa Ratsulan alusvaateosastolla, niin myyjä sanoi heti, että "voi kuule, mitä sinä niitä Roomasta asti etsit, kun kyllähän me sinulle se lempiväri tilataan!". Siitä lähtien olen sitten muistanut, että ei aina tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, vaan aina kannattaa ensin käydä omassa suosikkikaupassa. 

Aiemmassa kotelossa mulla oli siis vain yksi korttipakka, jonka aina selasin läpi kassalle astellessa, mutta tässä uudessa saan vähän kuitenkin jaoteltuja kortteja eri koloihin. Eli on tämä kyllä asteen käytännöllisempi kuin se vanha. Vaikka kuinka olen koittanut karsia mukana kuljetettavia kortteja, niin kyllä tuohonkin lompsaan nyt muutti toistakymmentä läpyskää.

Ajokortti, kela-kortti, kolme pankkikorttia, kirjastokortti, pari pressikorttia, useimmin käytössä olevat kanta-asiakaskortit ja pari lounaspaikkojen leimakorttia. Mutta tilaa on juuri sen verran napakasti, että sinne ei ala kerääntymään mitään ihan höpöhöpö clubikortteja. 

Jos joku miettii, että missäs kaikki rahat, niin olen huomannut käyttäväni käteistä niin harvoin ja niin vähän, että en kaipaa lompakkooni erillistä setelitaskua. Korttien väliin saa kyllä tarpeen tullen taiteltua setelin tai parikin ja tarpeen tullen käsilaukussa kulkee mukana pieni kolikkopussi.

Rahoja tulee myöskin laitettua toisinaan takin taskuun ainakin tämän päiväisten löydösten perusteella. Järjestelin eteisen naulakkoa ja ihmettelin yhden nahkarotsin painoa, niin sen taskusta löytyi lähes 30 euroa rahaa. Jos nekin rahat olis olleet alunperin lompsassa, niin olisin hölvännyt ne jo aikoja sitten. Nyt olivat pyörineet takin taskussa syksystä saakka ja yllättivät iloisesti kesken siivouspäivän. 😀

Mites te, oletteko isojen vai pienten lompakkojen käyttäjiä? Kertyykö kukkaroon myös kaikkea vähemmän tarpeellista vai kuljetatko mukana vain oleellisia?