12.12.2013

Posted at 12:11h in Yleinen by
0 Likes

Teille on tainnut jo aikapäiviä sitten käydä selväksi, että mä olen todella laiska tukkaihminen. Hiustenlaittoni sisältää hyvin harvoin mitään föönin, suoristusraudan tai minkään muunkaan välineen käyttöä, vaan tapahtuu useimmiten viidessä sekunnissa sormin käyttäen ensimmäistä käteen sattunutta muotoilutuotetta.

Hiustenlaittorutiinieni minimaalisuudesta huolimatta nekin ovat toisinaan (lue: hyvin usein) liikaa kaltaiselleni laiskiaiselle, joten päässäni nähdään usein erilaisia huivivirityksiä, turbaaneja tai hattuja.

Oslossa sattui sunnuntai-iltana syömään lähtiessä taas tuollainen laiskotustilanne. Olin pyörinyt koko päivän kaupungilla pipo päässä, joten tukka oli arvatenkin ihan lintassa. Kampauksen pelastaminen jonkinmoiseen julkaisukelpoiseen kuosiin olisi vaatinut sen pesemistä, mutta kurniva vatsa ei todellakaan antanut siihen mahdollisuutta, joten kaivelin matkalaukkua jonkun pipoa hieman fiinimmän päähineen toivossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onnekseni olin pakannut pipojen ja talvihuivin lisäksi mukaan Katri Niskasen ystävämyynneistä löytyneen jättikokoisen puuvillahuivin, sillä siitä saa ohuen olemuksensa ja materliaalinsa pidon vuoksi taiottua yhtä jos toistakin.

Olen käyttänyt huivia tätä aiemmin vasta kaulassa, mutta ostohetkellä testailin muutamia tapoja kieputella huivia myös erilaisiksi turbaaneiksi, joten tiesin saavani sen toimimaan myös päähineenä. Tällä kertaa huivista muodostui turbaani jättimäisellä solmumoukarilla.

Toisaalta todella häiritsevä ja överi ja toisaalta taas just loistava. Mä kallistun jälkimmäiseen adjektiiviin. Päädyin survomaan kaikki huivin kulmat tuonne solmun sisään, mutta tuostahan saa vielä astetta näyttävämmän, kun jättää tuon solmun vähän ”rähjäisemmäksi” ja nyppii sieltä muutamia osia töröttämään ulos. Solmusta saa silloin enemmän ehkä kukan oloisen, nythän se näyttää dallaspullalta.

Mites muuten on, kiinnostaisiko teitä nähdä videolla muutamia erilaisia tapoja solmia huiveja päähineiksi, vai onko kaikilla jo turbaanihommat hallussa?


02.12.2013

Posted at 16:51h in Yleinen by
0 Likes

Onpa ihanaa välillä käyttää termiä työpäivä. Sellainen oli nimittäin eilen, kun kuvasin muutamia meidän Re:fan tyttöjä tulossa olevaa kamppista varten, ja tänään työt jatkuivat toimistolla kuvien valinnan ja käsittelyn merkeissä.

Vaikka sainkin viettää viime yön ylellisesti hotellilakanoissa kuvauspaikallamme Klaus K:ssa ja rentoutua illalla hotellihuoneen kylpyammeessa, oli tänään aamulla olo jostain syystä kovin ryytynyt sekä minulla, että seuralaisellani Iinalla. Aamiaiselle suuntasimmekin pipot päässä naureskellen hississä karmiville peilikuvillemme. Onko se oikeasti niin, että maanantaihin ei vaan pysty nousemaan ikinä virkeänä tai edes etäisesti sen näköisenä?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko-BikBok/neuletakki-H&M/kengät-Ten Points/pipo-H&M/kello-gTie (saatu)

Kaivoin matkalaukustani kuitenkin sen verran kivat vaatteet, että pyysin Iinaa ikuistamaan ne töiden lomassa. Voitteko kuvitella, että onnistuin kerrankin pakkaamaan laukkuni hyvissä ajoin ennen lähtöä ja vielä järkevästi? Hyvissä ajoin tarkoittaa minun kohdallani yömyöhällä ennen nukkumaanmenoa, kun bussi lähti aamulla. Normaalistihan paiskon kassiini setin sekalaisia n. 30 minsaa ennen kulkuneuvoni lähtöaikaa. Tällä kertaa kuitenkin otin kaikki vaatteet kassiin sen perusteella, että käyvät yhteen tuon mustavalkoisen neuletakin kanssa, jotta ei tarvitse kuskailla montaa paksua pitkähihaista. Huomionarvoisen suunnitelmallista toimintaa meikäläiseltä.

Ostin tuon pitkän trikoomekon kesällä sekä vihreänä, että viininpunaisena ja ajattelin niiden olevan puhtaasti kesämekkoja. Mutta kappas vain, saahan tuollaisen ohuen kesärutkulan toimimaan syksylläkin, kun pukee riittävästi niin alle kuin päällekin. Ja solmimalla helman hieman lyhyemmäksi saa mekko kivan yksityiskohdan ja hieman struktuurin tuntua, eikä helma roiku hölmösti, juuri maihareiden reunassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Päivän (ja monen tulevan päivänkin) ihanin asuste ja varuste on ehdottomasti lauantaisista gTien kuvauksista mallipalkkioksi saamani upea nahkarannekkeinen Timepiece-rannekello. Ranteen ympärille monesti kiedottava nahkahiha on niin ihanan pehmeä, että se suorastaan hyväilee rannettani. Voin varmuudella sanoa, että yksikään kello ei ole ikinä tuntunut näin hyvältä. Eikä siinä vielä kaikki, mutta kun tämä tiuku vielä näyttääkin aivan törkeän makeelta. Ranneke on tehty lampaannahasta ja sen toinen reuna on jätetty reippaasti viimeistelemättä. Itse kello puolestaan on yli sata vuotta toimineen Leijona-kellon valmistama.  Ihana, ihana, ihana! Olen uutukaiseeni aivan pohjattoman rakastunut.


06.11.2013

Posted at 23:06h in Yleinen by
0 Likes

Elän tällä viikolla taas matkalaukkuelämää Helsingissä, joten päälle eksyi yksi useimmin reissuille mukaan eksyvä vaate. Blogiani pitkään lukeneet varmasti jo tietävätkin mikä se on.

Niin, etkö arvannutkin? En matkusta oikeastaan koskaan mihinkään ilman, että mukana on joku mustista neulemekoistani. Tiedän, että tämä asia toistuu blogissani kerta toisensa jälkeen, mutta minkäs teet, neulemekot on mun juttu. Koittakaa kestää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tänää kuitenkin piristin yksinkertaista mekkoani hilpeillä paljettisilla korvilla ja kenkäkaapin pohjalta mukaan pakkaamillani vetoketjukoristeisilla korkkareilla ja kokonaisuudesta tuli ainakin omasta mielestäni kaikkea muuta kuin tylsä. Paljettikorvat päässä ei yksinkertaisesti voi olla tylsä(ä)!

paljettikorvat

neulemekko-Esprit/super hyvöt mammasukkikset-H&M Mama/kengät-Dinsko/hiuspanta-H&M

Ja jos joku miettii, että yli kolmekymppisen akan ei kuuluis hiihtää julkisesti paljettiset nallekorvat päässä, niin en oo kuulkaa ainoa. Myös bloggaajakollega Nelliina on löytänyt saman söpön asusteen ja kirjoittikin siitä miten ne saavat vastaantulijoiden huulille hymyn. Hymyä ei maailmassa ole koskaan liikaa, joten toivottavasti tänään jotain minunkin korvat bongannutta henkilöä hymyilytti edes vienosti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Työttömän arjesta sen verran, että löysin yhden avoimen työpaikan joka olisi mielestäni ihan kuin minulle tehty. Aloin välittömästi suunnittelemaan millaisen portfolion räätälöin tuon hakemuksen kylkeen ja millaisia asioita minun olisi tärkeä hakemuksessa kertoa. Aion pistää hakemukseen ja portfolioon ihan kaiken osaamiseni ja energiani. Viime viikkoja vaivannut päämäärättömyyden fiilis muuttui kuin taikaiskusta tilanteeseen, jossa mulla on selkeä maali johon koitan osua. Tietenkin on ihan hirvittävän suuri todennäköisyys, ettei tästä maalia tule, mutta olen innoissani jo siitä, että minulla on kova halu yrittää. Haasteet ja tavoitteet pitää ihmisen virkeänä.

Mutta pakko kysyä vielä loppuun, että onko paljettiset nallekorvat teidän mielestä jei vai ei?