Voin heti kertoa, että kuvan hymy on feikki ja kiskottu naamalle ainoastaan sen leuanalusheltalle tekemän kiristysefektin vuoksi. Muuten ei ole muutamaan päivään juuri hymyilyttänyt. Pääsiäisloma isin ja äidin luona kyllä oli ihana ja rentouttava. Latasin akkujani viettämällä suuren osan ajasta pää tyynyssä. Hereillä ollessa vietin aikaa vanhempien kanssa ja näin mummia ja paria ystävää. Just hyvä katko arkeen, mutta..

Arkeen paluu ei sitten sujunutkaan kovin sulavasti. Kaikesta levosta huolimatta mä olen ollut edelleen ihan hirvittävän väsynyt. Aamulla nouseminen ja ovesta ulos pääsy ovat tuntuneet ehkä vieläkin hankalammalta kuin aiemmin. Olo on ollut vetämätön, ahdistunut ja kipeä. Yläkroppaa vaivannut ahdistuksen, kivun ja jäykkyyden tunne räjähti eilen illalla sitten vihdoin tarkemmin paikallistettavaksi ja entistä pahemmaksi.

Aamulla lääkärisetä sitten kosketteli päätä, hartioita ja kasvoja sellaisista kohdista, että meinasi itku päästä, kun sattui niin s****nasti. Se on kulkaa jälleen ilmeisesti purennassa vikaa, eli yöllistä (ja päivälläkin) hampaiden  yhteen puremista ja sen myötä on tuonne leuan ja kaulan alueelle ja ties minne kehittynyt karmeita jumeja. Miks mä en ole tätä taas itse tajunnut?

20130405-221643.jpg

Pari päivää saikkua, ohje syödä lihasrelaksanttia sekä kipulääkettä ja hieroa kipupaikkoja varovasti sen verran mitä kivulta pystyy. Ja kehotus ottaa yhteyttä hammaslääkäriin purentakisko asioissa. Soitinkin samointein ajanvaraukseen ja sain kauhukseni kuulla, että aikoja olisi vasta ensi syksylle.

Hieman siinä hiipi jo itku kurkkuun, kun ajattelin että joutuisin odottamaan kuukausitolkulla koko naama kipuillen. Kuin ihmeen kaupalla, ajanvaraustädin siinä muilta neuvoa kysellessä ja kalenteria varatessa, jostain kuitenkin ilmestyi ensi maanantaille yksi peruutusaika purentakiskohommia tekevälle lääkärille. Tuntui kuin olis voittanut lotossa!!

Nyt siis koitan täällä hoidella tätä akuuteinta kipua ja odotan maanantaita. Vuosien takaisen leukapulmani vuoksi tiedän, että kisko todellakin auttaa. Pidin edellistä kiskoani pahimpina aikoina jopa päivisin, koska se rentoutti ja vei näin ollen kipua. Mulla on nyt jotenkin niin helpottunut olo, kun tiedän että saan apua! Parhaimmassa tapauksessa kaikki ne mun viime kuukausien päänsäryt on tätä samaa probleemaa ja saan helpotuksen moneen vaivanneeseen asiaan. Toivotaan parasta.

20130405-221652.jpg

Jottei menis ihan pelkäksi ruikuttamiseksi, niin kerrotaanpa jotain kuvissa nökyvistä jutuistakin. Se hymy oli tosiaan feikki, mutta tekee ulkonäölle aina ihmeitä. Upea Volcomin lätsä on löytö Natan ja Jarskin kirpparipöydästä toissaviikonlopulta. Ihan mahtava! Hattu on käytännössä katsoen juurtunut päähäni.  Lindexistä saatu huivi on toinen viime viikkojen juurtuja, olen innostunut yhdistämään sitä erityisesti raitojen kanssa. Camo ja raidat yhdessä kiinnostavat mua jostain syystä nyt todella kovasti.

Toisessa kuvassa jälleen osoitus mun sukkaintoilusta. Uusien Lindexistä ostettujen lempparifarkkujen ja viime syksynä Roomasta hankkimieni mokkakenkien välistä kurkistaa nimittäin kimaltavat blingbling-sukat. Parhautta!

Semmosia kuulumisia siis tänne. Nyt taas lihaksia rentouttava nappi naamaan ja varovaista naaman hieromista. Pitäkää peukkuja, että pahin särky alkaisi helpottaa pian!


Haikailin tuossa muutama päivä sitten kirkkaan väristen sukkien perään. Tahdoin veikeitä sävyjä kurkkimaan käärittyjen lahkeiden ja herrainkenkien välistä nyt, kun paljain nilkoin ei vielä tarkene. Pistäydyttiin eilen Encen kanssa Lindexillä ja Henkkamaukalla ja mä sekosin sukkahyllyillä.

20130328-231730.jpg

Vielä paketeissa olevat sukat kaikki Lindexistä. Neonpinkit olivat normihintaiset, muut löytyivät eurolla tai parilla alekorista. Irtonaiset sukkaparit ovat puolestaan kotoisin H&M:n lastenosastolta, missä seitsemän sateenkaaren sävyn sukkapaketti kustansi 9,95 €.

20130328-231739.jpg

Täysin yllättäen ensimmäisenä käyttöön pääsi tänään kirkkaansiniset sukat. Minähän olen aina vannonut inhoavani sinistä. Mutta vallan hauskaltan tuo väripilkku näytti tuolta kirkuvanoranssien housujen ja maltillisen beigejen kenkien välimaastosta. Ennustan, että herrainkenkien ja silmiinpistävien sukkien yhdistelmää saatetaan tulla näkemään jaloissani lähiaikoina lähes kyllästymiseen saakka.


Mihin tämä viikonloppu taas livahti? Ajan nopealla kululla ei varmaankaan ole mitään tekemistä sen kanssa, että lauantaina paukutin unta palloon iltapäivä kolmeen saakka eikä tänäänkään könytty punkasta ylös ennen kuin kahdelta. Sitähän sanotaan, että se on kuin pankkiin panis, kun nuori ihminen nukkuu. Mutta mitä se sitten mahtaa olla, kun tällanen entinen nuori nukkuu?

Viikonlopun asut ovat siis pääasiallisesti koostuneet sellaisista vaatekappaleista kuin pyjamahousut, turkistossut, villapaita ja kylpytakki. Ruikutettuani eilen illalla naamakirjassa olevani epäsosiaalinen hylkiö sain kuitenkin riittävän syyn muuntautua ihmiseksi kaverin pyydettyä minua kanssaan ulos.

20130113-150020.jpg

Kommenttiboksissa jo vähän huolestuneena kyseltiin, että mitä oikein on tapahtunut Veeralle, joka vannoi pukeutuvansa mustaan, kunnes keksitään jotain tummempaa. Sitä mä aina välillä itsekin mietin kiskoessani päälle jotain sellaista kuin esimerkiksi perjantaina. Mutta ei huolta, kyllä mä edelleen oon omimmillani mustiin verhoutuneena. Niinpä eilenkin mentiin tutusti mustalla päästä varpaisiin pienten leopardipilkkujen ollessa ainoat poikkeamat yleisvärityksestä.

20130113-150031.jpg

Kuten on viime aikoina blogistakin varmasti näkynyt, niin olentällä hetkellä ihan koukussa tukkapantoihin ja huiveihin. Mulla on jotenkin kauhea tukkakriisi. Ollut jo kuukausia. En vaan keksi millaiset hiukset tähän pallonaamaan passaisi. Kriiseily aiheuttaa sitten sen, että en jaksa tehdä karvakasalle oikein mitään,vaan tuuppaan kupoliin mieluummin jonkun hämäysartikkelin. Toinen syy noiden erilaisten rusettiasioiden käyttöön on se, että ainakin masta mielestäni ne nuorentaa mua. Passaa hyvin siis tukkakriisin lisäksi tähän vallitsevaan ikäkriisiin.

20130113-150039.jpg

Ei siis yhtään mitään uutta täällä. Mutta näytin omasta mielestäni sen verran ihmiseltä, että piti se nyt yöllä kotiin tullessa ikuistaa. Nyt mä jatkan eloa flanellipöksyissä ja villapaidassa, tukka pystyssä, huomista maanantaita masistellen. Moro!