Sillä välin kun jatkan vielä Tukholman reissukuvien karsimista, jotta saisin niistä jonkin järjellisen kasan tänne blogiin, laitan teidän ihailtavaksi kasan lärvikuvia reissuporukastamme. Tarkoitus ei kuitenkaan suinkaan ole esitellä varsinaisesti naamoja vaan kaikkia  siistejä aurinkolaseja joita retkueemme nenällä matkan aikana keikkui. Tässä siis aurinkolasityyliä by Team Natan Ryönäretket. (annoin matkanjohtajana toimineen Natan ”matkatoimistolle” kauniin nimen)

Sofia suosii pyöreitä pokia

 

Jannin nättiin nassuun passaa loistavasti klassiset Ray Banit

Mikäs siinä on Otolla päivää paistatellessa, kun sekä poika, että pokat on komeet.

Sofian arsenaaliin kuului pyöreät lasit myös peilipinnalla

Myös suvi luotti siihen, että peililasien takaa saa rauhassa tuijotella ohi kulkevia poikia polkupyöräilijöitä.

Mulla tuli noista Jukan mahtavista laseista ja tästä kuvasta ihan mieleen Jean Reno Leon-leffan julisteessa.

Minä löysin Beyond Retrosta itselleni pyöreät lasit, mutta ainoa josta on kuva ne päässä on Sofia. Mutta uskokaa tai älkää,noi lasit passasi mullekin!

Viimeisenä sitten kaikkien coolien aurinkolasikuvien jälkeen yksi vähemmän cool. Tiedättekö miten mahtava tunne on juuri matkaa edeltävänä iltana huomata, että on kadottanut omat Wayfarerinsa? Todella mahtava… Kaivelin sitten hätäpäissäni mukaan ekat käteen osuneet lasit, jotka sattuivat olemaan mamman vanhat naarmuiset ysärilasit. Mä kyllä itse asiassa ihan tykkäänkin noista, mut ne on niin naarmuiset, ettei läpi nää. Pitäkää pliiis peukkuja, et mun Ray Banit ilmestyy jostain!

Nyt noiden loppujen kuvien kimppuun jotta saan huomenna reissupostauksen eetteriin!

J.J. -merkinnällä varustetut kuvat Jarno Jussila, muut minä ite.


Tää on taas niin tätä… Miksi ihmeessä ottaa luuria käteen ja soittaa vihdoin kampaajalle, kun voi sen sijaan yön pimeinä tunteina selata eBayta uusien turbaanien ja muiden päärättien toivossa? Tämä mun ongelmanratkaisukyky näin hektisen arjen keskellä tuntuu tosiaan olevan taas ihan terässä. 😀

No mutta, vaikka sinne kampaajalle vielä tämän vuoden puolella pääsisinkin, niin kyllähän niitä huonon tukkapäivän (85% päivistä) pelastajia kuitenkin pitää kaapissa olla joten ei ne eBay-haut nyt ihan hukkaankaan mennyt. Törmäsin nimittäin aivan ihaniin retrohenkisiä turbaaneja muita päähineitä valmistavan Brightonilaisen Anna Chocolan putiikkiin ja ihastuin tuotteisiin ihan välittömästi.

Kovasti kutkuttelisi tuollainen pallokuvioinen turbaani niin punaisena kuin mustanakin. Vielä en kuitenkaan antanut itselleni lupaa tilauksen tekoon, sillä ensin pitää katsoa tuo Tukhoman reissu alta pois ja tutkia lompakko sen jälkeen. Käsintehtyjen turbaanien hinnat vaihtelevat n. 22-26 £ välillä ja postikulut päälle pari puntaa. Ehkä siis pitäisi osata päättää vain jompi kumpi väri, sillä en taida raskia kahta hankkia. Olisko se kuitenkin pirtsakka punainen?

Turbaanien lisäksi ihastelin myös viehättäviä pillerihattuja ja fascinatoreita. (mitä hittoja ne on suomeksi?) Kylläpäs kelpaisi tuollaiset sulat ja huntu päässä tepastella vaikkapa kesähäihin vieraaksi!


 Tämä päivä ei ole lähtenyt käyntiin ihan parhain mahdollisin tavoin. Heti aamusta nyrjäytin nilkkani taas kerran ja sitten oltiin studiossa tekemässä puhelinhaastattelua nauhalle tämän illan Sovituskoppia varten, niin ryssittiin jotain sihen malliin, että kaikki nauhoitettu katosi  ja jouduttiin tekemään koko haastis uudelleen. Graaah. Ja nyt kun mun pitäis lähteä polkemaan töihin, niin mulla on jostain syystä aivan karmea olo ja mahassa muljuaa. Mahtoikohan se suuttua jostain mitä söin äsken lounaalla? Ei kiva.

Mutta eilen oli onneksi edes astetta iloisempaa!

Vappubrunssia kävin murun kanssa nautiskelemassa aurinkoisilla väreillä piristetyssä mustassa perusasussa.

Mokkanahkaiset aurinkotossut täällä on jo aiemmin esiteltykin.

Kaulassa loistaa Mamman käsissä syntynyt Alina-huivin kevyempi kesäversio. Punainen talvihuivi on kashmiria ja tämä oranssi ihanan vilpoista silkkipellavaa (45/55). Tämä on ihan ehdoton tämän kesän suosikkihuivi niin värinsä mallinsa kuin tekijänsäkin vuoksi.

Oranssia toistaa myös talvella neljällä eurolla kirppikseltä löytynyt mokkalaukku, joka on tämän oranssi-innostukseni myötä alkanut keikkua käsivarrellani todella ahkerasti. Kivan rento säkkimäinen malli yhdistettynä kaiken tarpeellisen nielevään kokoon tekee siitä loistavan arkiveskan.

Mutta ikävä puolihan noissa säkeissä on, että ihan kaikki tavarat on siellä pohjalla ja sieltä ei tosiaan löydä yhtikäs mitään ainakaan nopeasti. Aloin jo kiukuspäissäni lompakkoa taas kerran raivolla etsiessäni suunnittelemaan, että rupean kantamaan sitä sekä puhelinta, puhelinta ja kaikkea muuta tärkeää miesten tapaan taskuissani ja annan käsilaukun vain olla silmänilona ja koristeena käsivarrella. 😀

Ja mitä tuohon päässä keikkuvaan tylliseen rusettihärpäkkeeseen tulee, niin aivan kuten eilen veikkasin, niin se ei jäänyt vain vappuasusteeksi, vaan on päässäni tänäänkin. Vähän tyttömäisyyttä kehiin minunkin rönttöiseen arkityylini!

Mutta nyt on niistä vatsanväänteistä huolimatta lähdettävä polkaisemaan työpaikkaa kohti! Pitäkää peukkua ettei lennä laatta jonnekin tienpientareelle. (Tai no parempi se siellä on kuin puserolla….)

PS: Tänään Sovituskopissa haastattelussa Tukholman shoppailuasiantuntija Minttu! Me porilaiset kun päästään vihdoin lentämään täältä perähikiältä suoraan tuonne lahden toiselle puolelle, niin pitihän se ottaa selvää, että mihin siellä voisi rahansa tuhlata. Sovituskopin voit kuunnella tänään, keskiviikkona klo 18 Radio Eazy101:n nettisivuilta.