31.08.2011

Posted at 19:52h in Yleinen by
0 Likes

Minulla on jokin ihme innostus korviin. Tai siis päähineisiin joissa on söpöt korvat. Haluan aina kaupoissa sovitella kaikki mahdolliset nalle- ja pupuhatut, huput, sun muut vaikka olisivat lastenosastolla ja jo silmämääräisesti auttamatta pieniä.

En ole ehkä vieläkään toipunut siitä, että ullakkokomeroomme tehdyn murron yhteydessä meni se yksi ihana lukioaikoina hankittu musta karvainen nallehattu. Edelleen joka vuosi säiden kylmetessä miinusasteille alan ikävöimään  tuota päässäni vuosia keikkunutta hattua. Ehkäpä vihdoin täksi talveksi löytyisi jokin uusi korvilla varustettu ihanuus. Sellainen joka saisi Alkon myyjät kysymään papereita, ihan niin kuin se entinenkin hattu teki.

Ja mistä nämä karvakorvamuistelot oikein tulvivat mieleen? No tästä ihanasta Maison Michelin sadehupusta, jota sovittelin ja silittelin eilen ihastuneena Nina’sissa. Toisten mielestä kyseessä oli nalle-huppu, mutta mun mielestä se on selvä hiiri.

Miettikää, putiikki oli täynnä upeita korkokenkiä ja minä innostuin korvallisesta sadehupusta. Toki minä muutamat Louboutinit sovittelin, mutta kiihkeimmin sydämeni sykähteli kuitenkin tuolle höpsölle hupulle. Miten paljon helpommin sadepäivinä irtoaisikaan hymy niin itseltä kuin vastaantulijoiltakin, kun kiskoisi tuollaisen päähänsä.

Kohta on kuitenkin luvassa jotain muuta mikä saa mut sadepäivänä hymyilemään hölmönä onnesta. Minä nimittäin heitän loimet niskaan ja suuntaan tänään Tavastialle katsomaan ja kuulemaan Amorphista. Parhautta.


04.08.2011

Posted at 01:05h in Yleinen by
0 Likes

Monessa kunnassa koulut alkavat jo ensi viikolla ja lopuissakin sitten viimeistään seuraavalla. Se tarkoittaa sitä, että myös kymmenet tuhannet  ekaluokkalaiset lähtevät koulutielle sanan molemmissa merkityksissä. Pienet koululaiset ovat vielä kokemattomia liikenteessä, joten meidän isompien pitää muistaa ottaa vastuuta heidänkin puolestaan.

Mikäli autokoulun opit ovat unohtuneet, niin liikennesääntöjen kertaamisen voi nyt ensihätään aloittaa vaikkapa ystävieni pitämän Koruharakan sivuilta, sillä harakka on koulujen alkamisen kunniaksi tuoneet myyntiin satsin sympaattisia ja huomiotaherättäviä liikennemerkkikoruja.

Tarjolla on kuvissa näkyvien riipusten lisäksi mm. tietyö-varoituskolmio, moottoriajoneuvokielto, pyörätiemerkki sekä muusta vaarasta varoittava kolmio. Kotiseuturakkauttaan voivat tamperelaisten lisäksi tienvarsikyltillä toitottaa  turkulaiset ja helsinkiläiset ja jos oikein kovasti palautetta lähetätte,  niin kaupunkeja voi tulla valikoimaan myöhemmin lisääkin.

Itseäni tällaisena hinkki-lissuna hihitytti kovasti tuo möykky-varoituskolmio. Omissa möykyissä ainakin on totisesti varomista. 😀 (Suunnittelinkin jo ripustavani baari-illoiksi kaulaani möykyt-merkin ja sen kaveriksi vielä yksiselitteisen STOP-kyltin. Mahtaiskohan yksikään junttiurpo niiden avulla ymmärtää, että edessä olevien kumpujen tuijotus tai kommentointi ei ole sallittua. Sakko rapsahtaa jokaiselle joka ei kieltoa noudata.)

Kuvassa jämptiä liikennepoliisia leikkivä Koruharakka haluaa juhlistaa koulujen alkua myös tarjoamalla tämän viikon ajan (7.8. saakka) kaikki tilaukset ilman postikuluja! Mikäli koruja tahtoisi päästä hipelöimään livenä, niin harakan tytöt ovat koruineen mukana Design myyjäisissä Turun Taiteiden Yönä 18.8. Sinne siis jos olette kaupungissa!

Mutta muistutetaanpa nyt lopuksi kaikkia sitten vielä, että ”Leikitellä ei pidä tiellä,sen sinä muistat kai..” Taataan turvalliset matkat niin itsellemme kuin pienille koululaisillekin!


28.07.2011

Posted at 13:48h in Yleinen by
0 Likes

Oli mielestäni lukenut tämän uutisen jostain jo aiemminkin, mutta nyt toisen kerran asiasta luettuani minä vasta sisäistin asian: Ratian suunnittelema Marimekon Olkalaukku on tämän syksyn mallistossa mukana myös nahkaisena versiona! Värivaihtoehdot ovat klassikolle sopivasti musta ja arvokkaan oloinen ruskea. Ja kuinka hyvältä tuo ruskea laukku näyttääkään.

Laukussa ei ole mitään liikaa, vain simppeli muoto ja nahan kaunis pinta. Kelpuuttaisin minimalistisen kaunottaren olalleni koska tahansa. Itse asiassa laukku muistuttaa kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin paljon viikonloppuna näkemässäni unessa olleita isoja olkalaukkuja. 😀

Marimekon Olkalaukkua ei turhaan kutsuta klassikoksi, sillä sen ajaton malli ei ole vanhentunut 40 vuodessa tippaakaan. Itselläni on ollut musta markiisikankainen Olkalaukku käytössä jo toistakymmentä vuotta. Ensin se palveli koululaukkuna lukiossa ja jatkoi uraansa sen jälkeen AMK-opintojen tiellä niellen sisäänsä kiltisti A4 kokoisen kansion. Päästyään eläkkeelle koulukirjojen kantamisesta on laukun kanssa koluttu sittemmin mm. festareita ja pääseepä se silloin tällöin mukaan arkeenkin. Väri ei enää ole kaikinpaikoin musta vaan ennemminkin sävyä ”elämää nähnyt entinen musta”, mutta muuten uskollinen kaveri on edelleen elämänsä kunnossa.

Viime keväänä musta Olkalaukku sai pikkusiskon, kun Tampereen Radiokirppikseltä löytyi vaaleanruskea Mini Olkalaukku juuri sopivasti kätevän kokoisen messenger-laukun tarpeeseen. Ne ovet nyt vanhemman sisarensa kanssa laukkuja jotka aina toisinaan saattavat levätä kaapissa pitkiäkin aikoja kunnes taas jonakin aamuna tajuan niistä jomman kumman olevan juuri täydellinen ratkaisu sen hetkiseen laukkufiilikseeni.

Tuon ruskean nahkalaukun voisin veikata olevan juuri yhtä mahtava ja kenties jopa paremmin aikaa kestävä kuin markiisikankaiset kaverinsakin. Voisin hyvin kuvitella miten uskollisesti se palvelisi minua vuodesta toiseen ja kuinka vuosien tuomat naarmut ja jäljet vain kaunistaisivat sen pintaa. Välillä ehkä kyllästyisin hieman laukun väriin ja pakkaisin sen odottamaan parempaa päivää, mutta pienen loman jälkeen jälleennäkeminen olisi taas enemmän kuin riemukas.

Koska tällainen pitkällä tähtäimellä nähty rakkaustarina kehkeytyi päässäni jo pelkän kuvan perusteella, niin ehkäpä tuo laukku on käytävä jossain välissä tarkastamassa ihan livenä ja kurkata samalla varovasti myös hintalappu. Sen näkeminen ehkä hieman jännittää.