Siitä lähtien, kun se kaapiperältä muuto yhteydessä löytynyt knalli löysi tiensä päähäni, en ole pärjännyt enää päivääkään ilman jonkinmoista hattua. Viime viikolla olin sitten joku päivä paljain päin kaupungilla pyörimässä ja kassallehan minä alastoman oloni takia jouduin. Henkkamaukasta tarttui mukaan pari muutaman euron neulelätsää ja sitten tämän päivän asussa esiintyvä kympin kustantanut renttutyyliini loistavasti passaava lätsä.

Olen himoinnut kipparityylistä hattua jo hetken aikaa. Kuten moni muukin innostus, tämäkin sai alkunsa, kun bongasin samanoloisen lätsän erään tyylitaiturin päässä. Monien muiden inspiraation herättäjien lailla, nyt ei kuitenkaan esimerkkiä näyttänyt kukaan muotiblolggaaja, vaan bloggaajan mies! Sakun huikea kipparilakki hymyilytti suuresti jo Nelliinan heinäkuisessa postauksessa, ja pakkomielteeksi seiloripäähine muuttui viimeistään ihailtuani Saku-herran tyyliä Flowssa. Eli terkut Nelliina sille sun aviosiipallesi, että hän on toiminut mun tyyli-idolinani!  Ja kipparilätsä on vielä melko monena päivänä saanut seurakseen sammarit ihan kuten Sakullakin. 😀

Tänään kuitenkin lähes herkeämättä ostamisesta asti jalassani viihtyneet punaiset sammarit viettivät lepopäivää pyykkikorissa, joten tilalle piti keksiä jotain muuta yhtä mukavaa. Olen lähes aina ollut pukeutumisessani mukavuudenhaluinen, mutta viime viikkojen aikana olen huomannut kaipuuni pehmeisiin, sopivasti lököttäviin rönttävaatteisiin kasvaneen entisestään. Ehkä se johtuu siitä, että olen ajatellut pikku polvipussien mätsäävän kivasti meikittömästä naamasta loistavien hervottomien eyebagien kanssa.

Polvipussit loistivat kuitenkin tänään poissaolollaan, kun kiskoin jalkaani sukkahousujen kanssa farkkushortsit. Mutta onneksi ne roikkuivat ihanan tutunoloisesti persauksesta. Istuvat housut olisivatkin saattaneet aiheuttaa vähän turhan skarpin olon. 😀

Roikkuperse-shortsit saivat kaverikseen rakkaan Amorphis-paidan. Viime joulun alla keikalta ostamani paita katosi jotenkin mystisesti tuossa kesän aikana löytymättä edes muutossa. Mietin jo ihan tosissani, että joku on pöllinyt sen pyykkituvasta, mutta ehkäpä nyt kukaan ei olisi ihan niin kovasti Tomi Joutsen -paidan perään. 😀

Mistään sitä teepparia ei kuitenkaan löytynyt, joten kun omaa kokoani sattui sopivasti olemaan vielä jäljellä nyt syksyn keikoilla, niin hankin uuden kadonneen tilalle. Ja onneksi hankin, paita päätyy päälleni aina kun löydän sen pyykkinarulta puhtaana.

Ja jottei yhtäläisyydet erään tamperelaispariskunnan kanssa olisi tänään loppuneet pelkkään kipparihattuun, niin jalkoja hyväilivät sitten samanmoiset Vagabondin mokkasaappaat jotka löytyvät myös Nelliinalta. Ja ihmekös tuo jos on samanlaiset kengät,me kun shoppasimme ne yhdessä viime tammikuisella muotiviikkoreissullamme.

Ja kengistä puheenollen, tein muuten tänään pari huikeaa löytöä kirpparilta yhteishintaan 9 €. Oon etenkin toisesta parista ihan liekeissä. Mutta niistä lisää omassa postauksessaan..


Yääh. Olen maannut viime aikoina illat vaan kipeänä sohvalla niistäen ja vinkuen mieheltä erilaisia hoitotimenpiteitä kuten ”lämmitä mulle omenapiirakkaa!”, ”voitko vähän silittää mua”, ”ois ihana jos hieroisit mun jalkoja” jne. Aivotoiminta ja energia on riittänyt niinkin vaativiin toimintoihin kuin nettikauppojen ihanuuksien kuolaamiseen ja rikossarjojen tuijottamiseen. Jälkimmäinen on kyllä kieltämättä ollut rään täyttämillä aivoilla jo vähän turhan haastavaa. Yhden nenänniiston aikana kun ehtii tietysti mennä ohi juuri ne ratkaisevat sekunnit jolloin  laboratoriossa selviää jokin juonen kannalta olennaisen tärkeä asia. Onneksi on tallentava digiboksi ja takaisinkelausnappula.

Vaatteiden, kenkien, asusteiden tai ihanien kotijuttujen selainikkunashoppailuun ei kuitenkaan onneksi tarvita juuri sen kummempaa ymmärrystä kuin tietokoneen hiiren käyttötaitoa. Keräsin tähän muutamia menneen viikon aikana ihastusta, himoa ja halua herättäneitä asioita.

MAINIOTA MUSTAA

Sekä Monki, että Cos avasivat hetki sitten verkkokaupat, joten pitihän ne valikoimat tutkia perin pohjin. Ketään ei taida kovasti yllättää, että iskin silmäni yllä oleviin synkän viehättäviin yksilöihin. Mustat kauniisti rypytetyt ja notkeasti laskeutuvat vaatekappaleet iskevät minuun aina vaan enkä tunnu saavan niistä tarpeekseni. Pitänee ehkä ensi viikonlopun Helsingin reissulla käydä tarkastamassa olisiko tuota Monkin takkia liikkeessä, jotta pääsisi sitä sovittamaan.

 

ASIALLISIA ASUSTEITA

Cos on merkki jota ole monen kuullut hehkuttavan, mutta jonka valikoimaan en itse ole koskaan aiemmin tutustunut. Näin ensi tutustumisen perusteella voin kuitenkin jo todeta, että olisihan siellä melkoisen paljon omaankin tyyliini sopivia simppeleitä, mutta silti mielenkiintoisia vaatteita ja asusteita. Vaatteiden kokopolitiikka kuitenkin hieman mietityttää.. Joistain vaatteista on tarjolla kokoja 44 saakka, mutta osasta taas on kokovalikoima XS-L. Hieman siis epäilen, että minä niihin mahtuisin. Pitänee joskus uskaltaa tilata jotain kokeiluun.

Mutta onneksi mun mottoni pätee edelleen ja laukut tosiaan mahtuu aina! Miestenpuolelta löytynyt iso canvaskassi nahkayksityiskohdin muistuttaa ihanalla tavalla hieman lapsuuden kerholaukkuna toiminutta jenkkikassia. Koko, ulkonäkö ja hinta on kaikki ihan balanssissa, mutta mä en ole vielä keksinyt sitä spesifiä tarvetta jonka varjolla saisin itseltäni luvan laukun hankintaan. 😀

Unelmanpehmeän ja lämpimän kashmirpipon hankintaan ei puolestaan tarvita sen kummempia syitä kuin se,  että mulla ei vielä ole kashmirpipoa! Luulen, että tästä innostuu äitikin. Joko niin, että sekin haluaa tilata oman pipon tai sitten se ilmoittaa, että ”kyllä minä voin sinulle kashmirpipon neuloa, ei sitä tarvii muualta ostaa”. 😀 Jään odottamaan kumpaan vaihtoehtoon minuun kashmirrakkauden tartuttanut mammani kallistuu.

River Islandin (Asos) karvavuorisista nilkkureista sanon vaan, että ihanat! Ja että oon kade Sallalle, joka kertoi ne tilanneensa.

 

LÄMPÖÄ JA LAMPPUJA

Näin sohvalta nuhaisena katsottuna kaikkein eniten ihastusta ja kiinnostusta herättivät kuitenkin kodintavarat. Niistä kun on iloa kipeänä kotona maatessakin toisin kuin ihanista kengistä ja laukuista jotka odottavat ulos menoa ja tärkeää kannettavaa.

Kolmijalkaisen näyttävän lampun himo ei ole edelleenkään laantunut. Upeiden teatterin ja mm. armeijan käytössä olleiden spottivalaisimien lisäksi hollantilainen 360volt kauppaa monen muunkinlaisia vintage industrial -valaisimia. Rujosta ja rähjäisestä teollisuusestetiikasta pitävien sisustajien kannattaa ehdottomasti vilkaista putiikin tarjonta, sillä yoimitus onnistuu myös Suomeen. Itselleni noiden aarteiden hinnat ovat turhan korkeita, joten se lamppuhimotus taidetaan ratkaista lähempää löytyvällä tuotteella. Ja vieläpä melko pian… Kuka arvaa?

Kuumeen nousun aiheuttamassa palelussa minua on lohduttanut mammalta saatu, jo vuosia palvellut harmaa kashmirhuopa. Jos kuitenkin olisin vielä ilman sellaista ihanuutta, voisin harkita talven pelastajaksi tuota H&M:n torkkupeittoa. Tätä nuhapeikkoa olisi voinut ilahduttaa kovasti myös suloinen Urban Outfittersin teepannu mikäli sellaisen omistaisin. Ei varmasti voisi olla hymyilemättä edes kaiken rään keskellä, kun noin  iloinen Punahilkka tarjoilisi kupposen kuumaa.

Nyt tilanne vaatii iltapalaa, lisää nenäliinoja ja murun turvallisen kainalon!


Usein kuulee sanottavan, että kannattaa satsata klassikkovaatteisiin ja asuja voi sitten asusteita vaihtamalla päivittää aina kunkin sesongin henkeen. Ihan järkevää toimintaa, mutta itse huomaan toimivani hieman toisin. Minulla tuntuu nimittäin olevan juurikin niitä sesongin ja oman tyylin muutoksista huolimatta lemppareina pysytteleviä asusteita joiden avulla lähes vaatteista kuin vaatteista saa aikaiseksi oman oloisen kokonaisuuden. Olen esimerkiksi jo vuosia vannonnut punaisten kenkien nimeen olipa värissä muodissa tai ei. Myös tietynlaiset korvarenkaat ja esimerkiksi turvaa tuova ukin vanha rannekello ovat enemmän minua kuin mikään vaate koskaan. Välillä tuntuukin, että voisin vetää päälleni lähes mitä vain tuntematta oloani kovinkaan oudoksi, jos vain saan jalkaan lempi bikerini, käteen ja korviin tietyt korut ja olalle tutun laukun.

Asustemietelmät ovat ajankohtaisia tietysti aina, mutta nyt minut erityisesti haastettiin pohtimaan aihetta Indiedaysin ja Elle Accesories -erikoisnumeron kampanjaan liittyen. Osa kamppiksessa mukana olevista bloggaajista mietti erilaisia tapoja asustaa pikku mustaa, toiset puolestaan ovat esitelleet omia lempiasusteitaan ja minä, Jenni ja Johanna puolestaan otimme tehtäväksemme näyttää millaisilla asustevalinnoilla samat vaatteet passaavat niin päivä kuin iltamenoihinkin.

Itse otin lähtökohdaksi tämänpäiväisen asuni joka päällä kävin kaupungilla asioimassa ja lounastamassa. Olen hirmuisen ihastunut noihin reilu viikko stten saapuneisiin H&M:n keinonahkahousuihin jotka ovat materiaalistaan huolimatta todella mukavat päällä. Löysä satiinipaita (H&M) on väriltään sellainen, että olisi ehdottomasti vaatinut vähän enemmän väriä naamaan, mutta pidättäydyn iho-oireiden vuoksi vielä toistaiseksi enemmältä meikkamiselta, joten tällaisella vaalealla olmimeiningillä mentiin.

Arkimenoissa tykkään yleensä aina kiskoa päälleni myös jonkin pitkähihaisen kevyen hurpulan viemään pois liikaa paljautta. Ja kuten hieman alempana olevaan toiseen asukuvaan vertaamalla näette, niin tällaiset edestä auki olevat neuletakit tms. luovat myös mukavasti kaventavaa optista harhaa.

Jalkaan kiskoin tämän hetken rakkaimmat kengät eli Cloun bikerit. Samat töppöset tarttuvat mukaan vähintään neljänä tai viitenä päivänä viikossa. Muina päivinä sitten pakotan itseni käyttämään muitakin kenkiä, etteivät jäisi ihan kaapin perälle itkeskelemään.

Ja koska olen toisinaan melko tarkka mätsäämisen suhteen, niin korujen tulee noudatella samaa linjaa kenkien ja laukun solkien kanssa, eli mustaa ja hopeaa/terästä löytyy myös ranteista ja korvista.

Laukku on lähes parin vuoden takainen sijoitus. Marc o’polon laukkuun upposi useampi satalappunen, mutta se juurikin kuuluu niihin ajattomiin ja kaiken kanssasopiviin asusteisin jotka pitävät pintansa vuodesta toiseen. Poloinen myös nielee sisäänsä ihan kiitettävät määrät tavaraa, joten siinä kulkee mukana kaikki arjesta selviämisessä tarvittavat tavarat kalenterista ja meikeistä eväisiin, villasukkiin ja avaimiin.

Vasemmassa ranteessa on aina oltava jotakin tai muuten olo on alaston. Oikeassa puolestaan en pidä koruja juuri koskaan, mutta jos vasen ranne on kotoa lähtiessä tyhjä, on käännyttävä takaisin olipa melkein millainen kiire tahansa. Rannerojut valitsen aina arkena melko sattumanvaraisesti sen mukaan mitä sattuu missäkin päin asuntoa lojumaan. Tänään kättä koristivat leveä niittiranneke/Glitter, metalliketju/H&M Men ja metallipalloista koostuva koru/Lindex.

Mitä korvakoruihin tulee, niin arkisin en useinkaan jaksa käyttää aikaa korvakorujen kummempaan valitsemiseen, vaan 90% ajasta minulla kiikkuu korvissa jotkut hopean/teräksen väriset melko pienet renkaat jotka sopivat lähes kaiken kanssa. Ilman sellasia ei ole elämää. Ja täysin ilman korvakoruja kulkeminen on omassa mittapuussani vieläkin kamalampaa kuin paljas vasen ranne.

Tällä hetkellä suosikit ovat nuo mamman minulle pari vuotta sitten nimipäivälahjaksi hankkimat renkaat, joista toinen oli itse asiassa reilun vuoden ajan hukassa tehden uskomattoman comebackin löytyessään muuton yhteydessä yhden taulun kiilakehyksen ja kankaan välistä. Uskomatonta, I know. Ilo oli ylimmillään korviksen kolahtaessa taulun välistä lattialle.

 

No mitenkäs tuo saappaissa lompsiva renttu sitten muuttuu bilekelpoiseksi vaihtamatta vaatteita?

No vaihtamalla korot alle ja heivaamalla 90% mukana kulkevasta omaisuudesta mäkeen. Mulla bilefiilikseen pääsy vaatii lähes aina korot ja pienen clutchin. Matalissa kengissä homma ei vaan toimi ja olalla tai käsivarrella roikotettavat laukut ovat minulle yhtä kuin arki ja velvollisuudet enkä muutenkaan ymmärrä miksi jotkut naiset raahaavat isoja kasseja tilanteessa kuin tilanteessa. Ehkä he vain haluavat varautua kaikkeen mahdolliseen. Itselläni pieneen clutchiin mahtuu kaikki mitä kekkeröidessä voi tarvita: huulipuna, puuteri, rahat, avaimet ja puhelin. Jos haluan jostain syystä kameran mukaan, niin valitsen pikkuisen isomman clutchin.

Via Unon punaiset liskokorkkarit ovat aina takuuvarma asun ilmeen kohottaja. Mitkä tahansa mustat romppeet muuttuvat astetta kivemmaksi kokonaisuudeksi, kun niiden alta pilkistää punaista kiiltoa. Kenkien loistava lesti puolestaan takaa sen, että juhlista ei tarvitse lähteä itku kurkussa kotiin  jalkojen huutaessa hoosiannaa.

Vaatteet ja asusteet ovat minun mielestäni varsin oivat yhdessä, mutta itse en vain valitettavasti näytä noissa valitettavasti kovin hyvältä. Kuten jo aiemman asun kohdalla mainitsin, niin tuo pelkkä pusero ilman mitään toista kerrosta päällään ei imartele yläkroppaani ihan parhaalla mahdollsella tavalla. Eli pienen pientä jalostusta taitaa kokonaisuus kaivata ennen kuin suuntaan kyseiset releet päällä oikeasti bileisiin. Mutta kyllä se nyt menettilisi näinkin. (jos vaan katsois lähtiessä peiliin ja tekis jotain tukalleen. 😀 )

Make Up Storen vuosia vanha kimaltava clutch on jo saanut reikiä kulmiinsa, niin ahkerasti se on kanssani bileiss viilettänyt, mutta vielä se jaksaa heilua mukana. Hopean värinen laattaranneketju on muutaman vuoden takainen syntymäpäivälahja murulta ja kaulakori oma ostos erään koruputiikin alesta. Olin itse asiassa unohtanut koko korun olemassaolon kunnes se löytyi tänään järjestellessäni asusteita muuton jäljiltä paikalleen vaatehuoneeseen. Aika kiva väripilkku, pitänee ottaa taas käyttöön.

Yleensä valitsen juhlimaan lähitessä korviini jotain suurtaja roikkuvaa, mutta koska yhdistin asuun jo näyttävän kaulakorun jatkoin maltillisilla hopeisilla renkailla.  Yksi omista asustesäännöistäni nimittäin on, että ei isoja korvakoruja ja kaulakorua yhtäaikaa. En tahdo liikaa hässäkkää.

Mitäs sanotte menikö asut ihan metsään?

Iskipä minun asustevalinnat tai ei, niin hurjan määrän vinkkejä syksyn asustetrendeistä löydät nyt myynnissä olevasta Elle Accessories -lehdestä. Lehdessä on vaan yksi paha puoli, sitä selatessani keksin hirveän monta uutta asiaa joita ehdottomasti tarvitsen. 😀 Syksystä ei tule onnistunut ilman suurta ruskeaa nahkalaukkua (mamma, onko se mun Italian laukku sulla?), matalia leopardikuosisia kenkiä, punaisia polvisukkia ja upeita hattuja.

Mikäli haluat voittaa upean designerlaukun tai 5000 € shoppailurahaa (onko muka oikeesti joku joka ei haluais?), niin suuntaa äkkiä Elle Accessories -kampanjasivulle ja osallistu sieltä löytyvään stailauskilpailuun! Osallistumaan pääset TÄÄLLÄ!