07.10.2011

Posted at 23:36h in Yleinen by
0 Likes

Kello on perjantai-iltana yksitoista ja aamulla pitäis syöksyä kasin tai ysin aikaan linja-autolla kohti Helsinkiä ja Indiedaystapaamista ja kassi on tietenkin edelleen pakkaamatta. No mutta mitä tekee bloggaaja tässä tilanteessa? Makaa sohvalla läppäri vatsakumpunsa päällä ja etsii nettikaupoista ja omista arkistoistaan kuvia, jotta voi toteuttaa kollaasin asusta jonka meinasin kiskoa päälleen seuraavana iltana. Kohtuullisen fiksua sanoisinko.

Kohta sitten alkaa silmä painaa ja nukkumatti houkuttelemaan matkaansa ja loppujen lopuksi huomaan aamulla klo 7.45 juoksevani paniikissa ympäri kämppää paiskoen tavaroita kassiin. Ja sen tietää miten siinä käy, veska on turvoksissa kaikkee ihan turhaa ja perillä huomaan, ettei sitten kuitenkaan ole mitään päälle pantavaa. Ihan just mun tapaista.

Mut ehkä mä yritän tällä kertaa toimia fiksummin. Mä meen ihan kohta paiskaamaan nämä alla olevat kamat kassiin. Sit meikkipussi, alusvaatteet ja tukkatöhnät, ei kai sitä muuta sit tarviikaan. Ehkä joku yökkäri, ettei mun huonetoveri Nata joudu kattelemaan tätä valasta aamulla x-asennossa nakkena peiton lennettyä yöllä lattialle. Se vois olla tottumattomalle vähän järkyttävä näky.

Aamulla sitten kiskon matkalle päälle vaatteet samalla random-taktiikalla kuin arkiaamuisinkin. Menetelmä on seuraavanlainen: nappaan jotkut lattialla tai sohvalla rutussa ja nurinperin olevat mustat tai punaiset housut sen tarkemin katsomatta ja hyppään niihin, sitten työnnän sokkona käteni kaapin t-paita/toppihyllylle ja 95% todennäköisyydellä käteen tarttuu jotain mustaa. Lopuksi vielä juoksen kämppää ympäri ja yritän paikallistaa sen mustan mytyn, joka on se neuletakki tai muu härpäke mikä on liehunut hartiollani todennäköisesti jo viisi päivää putkeen.

Eteisessä pähkäilen kenkiä tuskaisesti ainakin viisi sekuntia päätyen taas  bikereihin. Katse peiliin muistuttaa vielä viime metreillä hatun elintärkeydestä ja käsilaukku on ollut uskollisesti lastattuna jo viimeiset viisi viikkoa. Jokainen sinä aikana hankittu kuitti on varmasti tallessa kassin pohjalla ja jos oikein hyvin käy, voi jostain taskusta löytyä vielä aamiainenkin (kuten homeinen karjalanpiirakka. on kerran löytynyt mun veskasta ihan oikeesti!)) kun sellaista kuitenkin alan kaivata heti päästyäni bussissa istumaan.

Kyllä nyt on reissuun lähtö niin huolella suunniteltu, et ei voi kyllä mikään mennä enää pieleen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ja silleen. Nyt onkin siis jo aika rela olo. Mut niin, piti siis ne huomisillaksi suunnittelemani vaatteet vielä näyttää. Eksyin jotenkin tuohon aamukaaoksen puimiseen..

99& todennäköisyydellä huomisillan asu koostuu ylläolevista osista: pusero/KappAhl, Designers Finest Collection, keinonahkahousut/H&M, laukku/Diesel, kengät/Pour la Victoire

 

Miltäs vaikuttaa? Näyttääkö minulta? Aitoa asukuvaa luvassa sitten reissusta palattuani. Bloggaajien tapaamisessa kun luulis joku asukuvaaja löytyvän.

 


06.10.2011

Posted at 16:00h in Yleinen by
0 Likes

Ruskan sävyt ovat hiipineet verkkaista tahtia puiden lisäksi minun asustearsenaaliini. Eilen musta neulemekko (aika ylläri vaate mulle! 😀 ) sai viininpunaisen huivin lisäksi kaverikseen kaunista ruskeaa.

Eräs  itseni lailla kenkiin ja laukkuihin intohimoisesti suhtautuva ystäväni laittoi tuossa jokin aika sitten pienen siivun laukkukokelmastaan kiertoon facebookin välityksellä ja minä iskin heti kommenttini muutaman veskan alle. Salkkumallisia laukkuja survoo tänä syksynä joka tuutista ja niitä on tarjolla kaikissa sateenkaaren väreissä. Olin siis toki silmäillyt kauniita nahkaisia satcheleitä sillä silmällä verkkokaupasta jos toisestakin, mutta niin kovasti malli ei minua kiehtonut, että olisin ollut valmis pistämään sellaiseen suuria summia rahaa. Mutta onneksi ne ihanimmat jutut löytyvät joskus todella halvalla. Ystävä luopui tuosta ihanasta konjakin värisestä ja jämäkästä nahkasta valmistetusta huippukuntoisesta laukusta vitosella. Hänellä kun oli noita samoja salkkuja jostain syystä kaksi ja omassa käytössä oli kuulema se monin verroin rähjäisempi.

Mä niin rakastan kauniita nahkalaukkuja. Ja vielä vähän enemmän minä rakastan edullisia ja kauniita nahkalaukkuja.

Kuten olette varmasti kaikki huomanneet, niin minä olen pukeutumisen ja muodin suhteen kaikkea muuta kuin edelläkävijä tai trendien aallonharjalla keikkuja. Minä tunnen usein olevani vähän niin kuin jähmeä dieselkone, jota täytyy ensin hieman hehkuttaa ennen käynnistystä. Kun uusi korkomalli tai puntin leveys iskee katumuotiin tornadon lailla, katselen minä usein hetken aikaa varovaisesti sivusta. Monelle jutulle tuhahdan ensin, että ”tuo ei tosiaankaan ole minua varten” ja unohdan sen sitten hetkeksi. Näin on käynyt mm. pillifarkkujen, maksimekkojen ja kiilakorkojen kohdalla. Sitten aikani uusia muotoja muilla katseltuani saatan varovaisen pessimistisesti päätyä kuitenkin sovittelemaan ja kokeilemaan itse pannaan julistamaani tuotetta (ihan vaan huvinvuoksi, vakuutan itselleni) ja kauhukseni huomaankin mielipiteeni kuin vaivihkaa muuttuneen.Siinä vaiheessa, kun ajan hermolla elävät fashionistat ovat jo uusien tuulien kimpussa, löydän minä ne edellisen kauden (tai sitä edellisen) suosituimmat jutut sitten jo kätevästi alennetulla hinnalla poistomyynneistä.

Näin kävi nyt tällä kertaa kenkien puupohjien kanssa. Vuosi sitten mamman kanssa Amsterdamissa käydessämme joka ikinen kenkäkauppa (ja niitä on damissa pal-jon) oli täynnä puupojhaisia nilkkureita ja saappaita jykevillä koroilla. Katselin niitä jo silloin hieman kiinnostuneena ja kun sitten vihdoin viimeisenä päivänä päätin antaa niille mahdollisuuden sovittamalla, olivat kaupat jo ehtineet sulkea ovensa. 12 kuukauteen tässä välissä on toki mahtunut kymmeniä muita kenkäihastuksia ja uudenlaisia korkoja ja materiaaleja, mutta se vuosi sitten herätelty kiinnostukseni sai uutta pontta törmättyäni noihin kuvan mokkanilkkureihin Elloksen outletin kenkäalessa.

Ja kyllä, ne ovat ihanat jalassa. korko ja pohja on kaikin puolin tukeva ja miellyttävä ja kengillä jaksaa siksi kipitellä pidempäänkin. Näissä kengissä on mielestäni ihanaa kaikki, väri, materiaali, näkyvät tikkaukset, pohjan niitit, lesti, malli ja vieläpä hintakin. Alennuksen alennuksen jälkeen 42 €. On halpaa olla perässähiihtäjä.

Yksi ainoa ikävä puoli kengissä on. Tai no, ei tämä ole kyllä kenkien vika. Kova puupohja ei vaan sovi minulle flunssaisena. Ai miten niin, te siellä ihmettelette. No kun mulla on joku ihme vika, että aina flunssassa kaikki kovat tärähdykset iskut (esim. korkokengillä kävely, pyörällä kuopasta ajaminen, hyppääminen tai siis paremminkin se alastulo jne) sattuvat aivan järkyttävän paljon ylähampaisiin. Ilmeisesti poskionteloissa tai muissa rööreissä esiintyvä turvotus aiheuttaa painetta joillekin ylähampaiden hermoille tai jotain muuta yhtä kummallista. Vaivaa on esiintynyt jo teini-iästä lähtien eikä tilanne ole muuttunut vaikka kaikki reitäkin on aina paikattu nopeasti.

Unohdin tämän oudon ongelmani  eilen aamulla ja kävelymatka töihin noilla kovilla kopisevilla koroilla oli yhtä tuskaa. Eli jos näit minut eilen ja ilmeeni näytti enemmän kuin idiootilta, johtui se siitä, että jouduin koko ajan kävellessäni pitämään kieltä toisen puolen yläposkihampaiden ”iskunvaimentimena”. 😀 Tänään olen siis kiltisti hiihtänyt pehmeissä tennareissa ja sillä linjalla jatketaan varmaan vielä pari päivää.

Olenko mä ihan friikki tuon ”käveleminen sattuu hampaisiin” vaivani kanssa, vai onko se tuttua jollekin muullekin?


04.10.2011

Posted at 18:30h in Yleinen by
0 Likes

Joku saattakin muistaa reilu kuukausi sitten Nina’sissa ihastelemani korvilla varustetun sadehupun. Ihan pelkän huvin vuoksi en ollut putiikkin etsinyt aarteita tiirailemaan, vaan kenkien ja päähineiden sovittelun lomassa jututimme Emmin kanssa liikkeen omistajaa, hurmaavaa Niina Kurkista. Naista oli todellakin ilo haastatella, niin rento, iloinen ja hyväntuulinen hän oli.

Itsekin pääsin nyt ensi kertaa elämässäni sovittelemaan niin paljon hehkutettuja Louboutineja jalkaani ja löytyihän sieltä toki muutamat aika päheät itsellenikin kelpaavat yksilöt. Mutta oli joukossa sitten kyllä niin kauhupiikkareitakin, että itseltä loppui ymmärrys kuinka niillä taiteillaan punaisella matolla. Olen varmaan käyttänyt liian pitkään platolla varustettuja korkkareita, kun jalka ei voinut mitenkään ymmärtää miten ohut pohjaisilla, mutta 12 koroilla varustetuilla piikkareilla tehdään mitään muuta kuin istutaan kiltisti paikoillaan. Mutta jos käytössä on autonkuljettaja ja tukeva (siis toiminnallisesti ei välttämättä ruumiinrakenteeltaan) mies, niin kyllähän sitä nainen pärjää silloin istumakengilläkin. (mut ei kannata laittaa sit samaan aikaan päälle seisomahametta..) 😀

Syksyn trendejä ja Niinan omia lemppariasusteita käsittelevän Fashion TV:n jakson voit vilkaista tästä alta. Leikatusta lyhyestä pätkästä ei todellakaan voisi arvata kuinka paljon hihitystä ja kikatusta haastattelutilanteeseen mahtui. Nyt vaan niitä pilalle menneitä otoksia sitten odotellessa. 😀

 

[iframe width=’420′ height=’250′ src=’http://blip.tv/play/hN4ngtbDKQA.html’ frameborder=’0′ scrolling=’no’]