Mun keittiössä ja olohuoneessa on tapahtunut ihan kummia viime päivinä. Illalla kun menen nukkumaan, pikkukätöset jäävät muovaavaan, liimaamaan, leikkaamaan ja kokoamaan. Kun aamulla taas herään, on sama tonttupaja jälleen pystyssä. Pienenpieni liimatuubi toisensa jälkeen tyhjentyy ja uunista kiskotaan mitä herkullisemman näköisiä kakkuja ja muffinseja ja pöydät notkuvat linnuista, hepoista sun muista.

Ai että mitäkö täällä oikein tapahtuu? Majoitin Jazzien ajaksi pari ihanaa ja nauravaista blondia jotka ovat kovia askartelemaanpaskartelemaan. 😀

PoniPonin korut ovat aivan suunnattoman makean näköisiä karkkeja, kakkuja, leivonnaisia sun muita herkkuja. Kakkupalojen koristeina komeilevat mansikat, limet ja appelsiinit ovat aivan uskomattoman pikkutarkkoja piperryksiä. Ei mun nakkisormilla vaan sellaisia tehtäis. 😀 Suosituin sokeripommi on kuulemma vaahtokarkit, mutta itseäni viehättää kovasti erehdyttävän aidonnäköiset englannin lakut!

Merry Go Roundin akryylikoruissa puolestaan on graafisempi meininki ja aiheet vaihtelevat yksinkertaisista muodoista palmuihin ja papukaijoihin. Tarjolla on niin sormuksia, korviksia kuin riipuksiakin. MGR:n korut ovat olleet esillä täällä blogissa jo aiemminkin.

Jos olet tulossa Poriin piipahtamaan Jazzeilla ja söpöt käsintehdyt korut kiinnostavat, niin suosittelen ehdottomasti pyörähtämään tyttöjen myyntikojulla. Koju löytyy Jazz-kadun kirkonpuoleisesta päästä, kirkolta katsottuna vasemmanpuoleisesta myyntipaikkojen rivistä.

Minulla olisi kuulema majoittajan ominaisuudessa optio johonkin vapaavalintaiseen koruun ja olenkin hypistellyt kaikkia ihanuuksia jo useampana päivänä osaamatta päättää mikä olisi kaikista ihanin. Ehkä mä vaan en päästä tyttöjä enää takaisin kämppään ja pidän kaikki asunnossani luuraavat ihanuudet. 😀

Ja mitenkö nämä taiteilijat päätyivät minun ja murun kikattaviksi ottolapsiksi kymmenen päivän ajaksi? Jututin MGR:n Hennaa viime Jazzeilla blogipostausta varten ja keväällä hän otti yhteyttä kysyäkseen josko osaisin vinkata edullista majoituspaikka Porista koko Jazzien ajaksi. Osasinhan minä. Meiltä nimittäin löytyy vierashuone. 🙂


Terkut täältä työmaalta! Meneillään on hengähdystauko ennen kuin ovesta astelee seurava valkolakki ikuistettavaksi. Tekemistä riittää kyllä tuhannesti kuvausten väliinkin, mutta varastin silti töiltäni muutaman minuutin kuvatakseni myös itseni.

Saadessani keväällä nuo Swedish Hasbeens for H&M sandaalit, mietiskelin hieman epävarmana, että mahtaako niille herttaisen tyttömäisyytensä vuoksi löytyä  käyttöä. Yhdistin kengät vahvasti sellaiseen hippeilyyn ja kukkamekkoiluun enkä oikein nähnyt itseäni mielikuvieni mukaisissa asuissa. En kuitenkaan heti alkanut kyselemään kavereilta uutta kotia kengille, vaan päätin antaa niille mahdollisuuden ja jätin ne näkyville odottelemaan inspiraatiota ja sopivaa hetkeä. Ja tänä aamuna se hetki sitten tuli.

pyykkimuijaB

Kuten olen jo usein aiemminkin maininnut, minulle on töihin pukeutuessa tärkeintä mukavuus. Vaatteissa on voitava kykkiä, kiipeillä, kontata, ryömiä, hyppiä ja tanssia. Ai niin, on niissä kaiken tuon lisäksi pystyttävä vielä kuvaamaankin. Niinpä kiskoin ammulla päälleni kesän ehdottomat mukavuusfarkkuni jotka ilokseni mahtuivat talven kaapissa piileskelyn jälkeen edelleen päälle ja seuraksi mustan perus t-paidan. Katsoessani tässä vaiheessa peiliin tuumasin, että enpä olisi juuri mielikuvituksettomampia ja tylsempiä vaatteita niskaani kiskoa. 😛

Koska mikään keskittymistä ja räpylöiden tarkkaa koordinaatioita vaativa tukanlaitto ei tullut kysymykseenkään siinä seitsemän jälkeen aamulla, päädyin kahlitsemaan kurittomana silmille valuvat karvani helposti huivilla. Ja tuosta pirtsakasta huivista se ajatus sitten lähti. Tajusin, että mitkään muut kenkäni eivät sopisi yhtä hyvin pyykkimuija-lookkiini kuin retroa henkäilevät puukkarit!

Punaisten yksityiskohtien avulla tylsyys muuttuikin omassa silmissäni varsin pirtsakaksi kokonaisuudeksi jossa kengät ja huivi saavat lähes unohtamaan kaiken niiden välissä sijaitsevan tylsän ja asu sai teeman kuin vahingossa. Me likes!

hasbeensB

Taas yksi oma epäileväinen ennakkoluulo siis kumottu, ja sandaalit löysivät paikkansa talossa!


Jatkan vielä tätä uusilla kengilläni lesottamista, tällä kertaa ihan oiken ulospäässeen asun muodossa. Eilen illalla tosiaan muru palasi vajaan parin viikon työreissulta ja kun hän oli saanut kannettua kassinsa sisälle, niin kiidettiinkiin jo yhdessä ulos ovesta. Määräänpäänä oli läheinen kuppila nimeltä Kulttuurikulma jossa möykkäsi tänä vuonna 3o- vuotista taivaltaan juhlistava punklegenda Appendix, jossa ystävämme soittaa rumpuja.

Mä en omissa vetimissäni ehkä ihan ollut samaa maata farkkuliiveihin ja Bändipaitoihin pukeutuneiden Appendix-fanien kanssa. 😀

02062011

Ihananmahtavankäsittämättömänupeat Korfut saivat kaverikseen suureen suosiooni nousseet törkeän lyhyet farkkushortsit, tuubitopin, lyhyen ohkaisen jakun (Just kun mä niin kovasti esitin mielipiteeni Gina Tricotin polyester-lumpuista, niin enkö mä sitten heti mustan perustopin ostoreissulla sortunut yhteen sellaiseen hinnalla 4,90 €. Hävettää ihan oma selkärangattomuus, mutta toivon, että tuosta lyhyestä jakunretaleesta olisi iloa edes sen vitosen edestä.) ja pääsiäisenä kotoa löytyneen Afrikka-laukun. Hätäisesti parissa minuutissa koottu asu olikin sitten ilokseni todella mieleinen ja korkeiden korkojen ja lyhyiden lahkeiden ansiosta tunsin itseni harvinaisen pitkäksi. Tätä havaintoa saattoi kyllä edesauttaa, että sen tehdessäni muru seisoi vieressäni normaalia ryhdittömämmin ollen useamman sentin kasassa. Mutta minä yritin kyllä tiukasti väittää, että oikeasti se, että olisin yltänyt pussaamaan murun nenänpäätä vaikeuksitta johtui vain ja ainoastaan minun kengistäni ja taianomaisesti pidentyneistä sääristäni. 😀

Kovasti muuten mietin voisinko kehitellä jotain saman tyyppistä yhdeksi asuksi myös ensiviikon lehtikuvauksia varten.. Mitäs sanotte? Ainakin nuo kengät pääsevät johonkin asuun se on varma!

afrikka_laukku

Tajusin muuten vasta eilen baarissa tuon veskan ollessa pöydällä, että sehän irvistelee mulle! Enkä oo ees tehnyt sille mitään pahaa.