Ihastelin kovasti Ninan blogissa näkemääni rannepanssaria ja toivoin omalle tiellenikin ilmestyvän jotakin vastaavaa, mutta hopean värisenä. Kuten sanonta kuuluu, kannattaa olla varovainen toiveidensa kanssa, ne kun saattaa toteutua.

Olin viime viikolla vierailemassa Helsingissä erään ystäväni luona, joka on yhtä hurahtanut kenkiin, laukkuihin ja koruihin kuin minäkin. Tutkin innokkaasti hänen mahtavaa saapaskokoelmaansa ja sovittelin kaikkea siitä huolimatta, että meillä on erikokoiset jalat. Upeiden kenkien lisäksi silmäni osuivat eteisen hyllyllä nököttäneeseen korukaunottareen. Ihailin tuota taistelukilveltä näyttävää rannerengasta ääneen ja mitä sainkaan seuraavaksi kuulla. Hänellä ei ollut kirpputorilta löytyneelle korulle käyttöä joten minä saisin sen. Siis ei mitään ”paljollako ostat”- vääntöä, vaan ihan vaan sain. Ihana ja suurta riemua aiheuttanut lahja siis kyseessä.

Itselle tarpeettomat tavarat voivat todellakin olla suunnattoman suuria aarteita toiselle. Harrastan itsekin tavaroideni jakamista ystävilleni ja tämä suunnaton ilahtumisen tunne varmasti kannustaa minua samanmoiseen käytökseen jatkossakin. Olisi mahtavaa pystyä ilahduttamaan muita samalla mitalla kuin ystäväni onnistui tekemään minulle.

Katsokaa nyt kuinka upea se on!

panssari4 panssari3 panssari2

Olen aiemminkin puhunut voimaa tuovista vaatteista ja asusteista ja väittäisin tämän panssarin kuuluvan myöskin tuohon kastiin. Se on kuin sotakilpi joka suojaa kantajaansa. Enää puuttuu keihäs.

Olen vielä tämän päivän lepäillyt, mutta huomenna pitäisi jaksaa tehdä töitä ja lähteä sitten töiden jälkeen kohti Helsinkiä ja lauantaiaamuna Amsterdamiin. Kuumetta ei enää tiistai-illan jälkeen ole ollut, mutta yskä on kyllä repivää ja raastavaa. Toivottavasti huomiseksi hieman helpottaisi. Nyt olisi vuorossa laukun pyykinpesua ja laukun pakkausta. Miten taas karsia tavarata ihan minimiin? Kas siinä vasta pulmaa ja haastetta!


Hahaa. Aika perushomma.. Mun on pitänyt kirjoittaa näistä tämän postauksen ihanista koruista teille jo Pori Jazzeista saakka, mutta mun muistiinpanot aiheesta oli viikotolkulla hukassa. Ja arvatkaas mitä. Nyt kun mä löysin ne, mä en tajua omista sanan tai parin sepustuksistani enää juuri mitään. 😀 Mut, ei se mitään. Osaan mä ihkutella näitä kauniita asioita aika pitkälti ilman muistiinpanojakin.

Viime kesänä Jazz-kadun tarjonnasta suosikikseni nousi valokuvakoruillaan ihastuttanut Anna Pusu-design. (lue postaus täältä.) Tänä vuonna myyntikojuissa luurasi jälleen muutamia uusia tulokkaita, joista yksi erityisen mielenkiintoinen.

Tiesin välittömästi tähän kojuun astuessani, että tulisin poistumaan sieltä rahamäärässä köyhempänä, mutta jotakin ihanaa korua rikkaampana. Tuumailuun menikin sitten tovi  jos toinenkin, kun mallailin päälleni kaikkia itseäni ihastuttaneita tuotteita. Niitä nimittäin oli melkoisen monta.

22

Merry Go Round on yhden naisen viime syksynä perustettu tuotemerkki jonka takaa löytyy pohjoisesta kotoisin oleva, mutta nyttemmin helsikiläistynyt Henna Soronen. Jutellessani Hennan kanssa kävi ilmi, etteivät korut suinkaan ole hänen työnsä, vaan kuulema ihana harrastus. Jazz-kauppaakin valokuvaajana työskentelevä nainen oli tullut pyörittämään kesälomallaan. Kun Hennalta kysyi miten hän on päätynyt korusuunnittelijaksi, kertoi hän vaan ”tykkäävänsä kaikista tyttöjen jutuista”. Korut syntyvät Vallilassa Hennan omassa olohuoneessa inspiraation pulppuillessa taustalla soivan roklin tahtiin.

21

Akryylistä valmistetut korut toivat niin minulle kuin jollekin toisellekin asiakkaalle mieleen samaa materiaalia käyttävän Titi Madamin. Itse en kuitenkaan ole koskaan lämmennyt TM:n eläinaiheille, mtta Merry Go Roundin lystikkäät pääkallot, räyhäkkäät pistoolit ja hienostuneet höyhenet saivat minut todella innostumaan.

Ehdoton suosikki ”hahmoni ” oli juurikin tuo ilkikurisesti irvistelevä pääkallo, joka päätyikin sitten roikkumaan sekä korviini, että rintamerkkinä laukkuuni. (korvikset nähty In action esim. TÄÄLLÄ) Ikävä kyllä laukussa luurannut kallo koki karmean kohtalon tarttuessaan autossa johonkin ja napsahtaessaan leukanivelen kohdalta poikki. Nyt mulla on kallo ilman alaleukaa. Mä luulen, että täytyy tilata uusi, sillä haluaisin tuon tyypin koristamaan mustan bleiserini rintamusta.

20

Toinen omaan makuuni ollut aihe oli tuo sulka. Yllä olevan kuvan kierrätysnahkaa, ketjua ja sulkia yhdistelevä kaulakoru ei olisi millään halunnut irrota kaulastani, mutta kaikeen haluamaani ei kuitenkaan ollut varaa. Noiden korujen hauska yksityiskohta oli nahkaosien tarina. Hennan apurina ollut Ansku nimittäin kertoi nahan olevan peräisin hänen poikaystävänsä Günther-henkiseen valmistujaisjuhlien naamiaisasuun kuuluneista nahkahousuista. Kuinka mahtavaa, että jo jonkun päällä yhden elämän eläneet nahkahousut ovat päätyneet ensin kirpputorin kautta bilepöksyiksi ja sen jälkeen vielä materiaaliksi upeisii koruihin ja jonkun taas uuden ihmisen päälle.  Nahan lisäksi korujen materiaaliksi oli päätynyt myös mm. kavereiden vanhoja farkkuja. Kierrätystä juuri parhaimmillaan.

23

19

18

Itseäni ihastuttaneiden rock-henkisten muotojen lisäksi tarjolla oli hempeämpiäkin aiheita, kuten kuvissa näkyvät perhoset ja linnut  sekä kesämalliston palmupuut.

17

Tuollainen pistooli kiehtoisi kaulariipuksen muodossa!

16

Käsityönä syntyvät korut eivät tietenkään koskaan ole keskenään täysin samanlaisia ja etenkin kaulakoruissa oli selkesästi uniikkeja yksilöitä. Ketjumateriaaleja oli monia erilaisia ja niiden pituudet vaihtelivat runsaastikin. Riipuksiin oli myös yhdistelty esimerkiksi yksittäisiä kierrätyshelmiä.

Henna kertoi osan Merry Go Roundin mallien olevan pysyvää ns. perusmallistoa, joissa esimerkiksi värit saattavat hieman vaihdella esimerkiksi vuodenaikojen saatavilla olevien materiaalien mukaan. MGR yrittää hyödyntää akryyliosissaa mahdollisimman paljon jämäpaloja ja sen vuoksi tarjolla voi olla joskus hyvinkin pieniä eriä jotain tiettyä väriä. Jos en ihan väärin muista, niin ainakin Jazzeilla oli esimerkiksi jonkin verran läpikuultavia keltaisia korviksia esim. palmun mallisena ja ainakin niiden kohdalla taisi olla nimenomaan kyseessä pieni jämäpalasta valmistettu erä. Nämä korut eivät siis todellakaan toistu satoja tai edes kymmeniä kertoja täysin samanlaisina.

15

Itselleni siis lähti loppujen lopuksi mukaan ne jo aiemmin mainitsemani pääkallokorvikset ja -rintaneula, molemmat valkoisina + musta sulkasormus, josta ei nyt kuvaa tähän hätään löytynyt. Mutta voin kertoa, että suunnattoman kaunis se on. Korujen hinnat eivät päätä huimanneet korvakoruparini maksaessa 10 € ja sormuksen ja rintaneulan ollessa festaritarjouksessa 5 €/kpl. Kaulakorujen hinnat liikkuivat jossain 15 € tienoilla, jos en ihan värin muista ja nuo Gûntherin nahkapöksyistä materiaaliaan lainanneet upeat ketjut olisivat nekin irronneet alle kolmellakympillä.

Mikäli ihastuit koruihin yhtä palavasti kuin minäkin ja olet huomenna tai sunnuntaina Helsingissä, niin kannattaa ehdottomasti piipahtaa Kaapelitehtaalla, missä MGR on Design Market tapahtumassamyymässä tuotteitaan molempina päiviä klo 11-17!

Henna myös lupaili Merry Go roundin verkkokaupan aukeavan vielä tämän syksyn aikana. Kun tuo aika koittaa, lupaan infota siitä täällä blogissa, sillä ainakin tämä tyttö aikoo laittaa uuden pääkallon lisäksi laittaa jonkun muunkin ihanuuden tilaukseen. Verkkokauppaa odotellessa voi tuotteita tiedustella sähköpostilla design.merrygoround(ät)gmail.com, tai tsekata jälleenmyyjät MGR:n Facebook-sivuilta.


Muutama kuva uudesta nahkarotsistani, joka on jo hieman kuvissa vilahdellutkin. Se on tainnut muuttaa päälleni pysyvästi. Kuvissa olen pukenut takin alle kesäkuussa Sokokselta ostamani neuleliivin, jossa on tuollaiset harsomaiset liehukkeet etukappaleessa. Passaavat takin kanssa mielestäni todella hyvin yhteen ja läpikuultava sifonki luo hienosti kontrastia kiiltelevälle nahalle.

Sain kuviin mielestäni aika hyvin kaiveltua muotoja ja materiaalit erottumaan kaiken tuon mustan keskeltä. Harmittaa vaan, kun muuten olis kerrankin omasta mielestä kivoja kuvia blogiin laitettavaksi, niin jostain syystä kuvat näyttää ainakin mun selaimessa liian punaisilta. En jaksanut säätää enää enempää. 😛

rotsi2

rotsi3

rotsi1

Kaulassa viime sunnuntainen kirpputoriostos ja ranteessa ukin vanha kello, joka on asusteistani ehdottamasti kaikista rakkain.

Takin hihojen alapuolet eivät ole nahkaa, vaan joustavaa kangasta, mikä mahdollistaa loistavasti hihojen ruttaamisen lyhyemmäksi. Juuri siten, kun minä hihani yleensä haluan. Takissa ei ole lainkaan vuorta, joten syksyn viiletessä sen voi kätevästi siirtää ulkoa sisäkäyttöön ja se jos mikä on aivan loistava ominaisuus, kun kyseessä on vaate jota ei raskisi heittää päältään edes nukkumaan mennessä. 🙂

Takki siis hankittu Porin Ratsulasta ja on Moda-ketjun omaa S.T.I.-merkkiä. Hintaa takilla oli nahkarotsille aika maltilliset 139 €

Tiedättekö sen olon, kun joskus tuntuu, että joku yksi ainoa vaatekappale skarppaa koko vaatekaapin sisällön ja nostaa oman pukeutumismotivaationkin ihan uusiin sfääreihin. Minulle tuo takki on juuri sellainen. Kaikki muutkin vaatteet yhtäkkiä paljon paremmilta kuin vielä kaksi viikkoa sitten, kun ne vaan yhdistää tulokkaan kanssa. Ja kaiken lisäksi takilla on se maailman paras vaikutus mitä vaatteella voi olla. Se saa mut tuntemaan itseni upeaksi. Ihan sama näyttääkö se siltä ulospäin, mut se on se olo.

Tuo parissa kuvassa näkyvä ukin vanha kello muuten kuuluu samaan voimauttavien vaatteiden ja asusteiden kategoriaan. Sen metallinen miehekkyys yhdistettynä suunnattomaan tunnearvoon on ihan lyömätön yhdistelmä. Uskaltaakohan takkia ja kelloa ede pitää yhdessä, ettei ihan mene överiksi tuo itsensä upeaksi tunteminen. 😀