25.08.2010

Posted at 10:00h in Yleinen by
0 Likes

Viikonlopun Helsinki-reissulla minulla ei ollut aikomustakaan suunnata ostoksille sunnuntain kirpparikäyntiä lukuunottamatta. Pienen ansan kuitenkin itselleni viritin vierailemalla lauantai-iltana oviaan auki pitäneessä gTiessa. Aikomukseni oli ihan vaan käydä moikkaamassa ihanaista kauppiasta ja hieman hiplailla ja haaveilla (tuotteita, ei kauppiasta) sillä välin, kun mun seuralaiset suuntasivat kasinolle seuraamaan jotain pokeripeliä.

Olen jo pidemmän aikaa ihastellut merkin pitkiä ketjukoruja ja miettinyt josko hankkisin mustalle dekolttiketjulleni isosiskon. Lauantaina sitten sovitin yhtä ketjukasaa, jonka lyhimmät ketjut kuitenkin olivat juuri väärän mittaisia sujahtaen rumasti tissivakoon. Satuin sitten asiasta Jennille manitsemaan jolloin hän osoitti yhden mallinuken kaulassa roikkunutta mustaa ketjukorua ja käski testata. Laitoin ketjut kaulaani ja siihenhän ne sitten jäi.  En enää peiliin katsottuani pystynyt riisumaan tuota ihanuutta. Itseni lisäksi myös kaikki muut paikalla olijat olivat sitä mieltä, että tuo kuvauksia varten tehty mallikappale oli kuin minulle luotu. Yksikään ketju ei ole tippaakaan väärän mittainen, vaan lyhyemmät jäävät kauniisti dekolteelle ja pidemmät roikkuvat selkeästi puskurin alapuolella.

2010_08_21_asu_2 copy 2010_08_21_asu

Lähtiessämme baariin Jenni totesi minun olevan kuin hänen kävelevä mallinukkensa. Ketjukasa nimittäin pääsi kaulassani jo valmiina roikkuneen gTien repaleisen farkuhuivin kaveriksi. Enää puuttui vilkkuvat mainosvalot otsasta. 😀 Mutta kauniita asioita nyt voi kasata päälleen samaan aikaan useampiakin, jos niistä kerran kovasti tykkää, olipa ne sitten mitä merkkiä hyvänsä. Itse asiassa ihastuin aika paljon tuohon huivin ja ketjun rosoiseen yhdistelmään. Nuo asusteet tullaan varmasti näkemään kaulassani samaan ikaan useamminkin.

Täysin shoppailematta ei siis reissusta selvitty. Kirppikseltä tehdyt löydötkin täytyy ehdottomasti esitellä teille, sieltä nimittäin löytyi yksi aarre keittiönkaappiin, pari juttua lisää kaulaan roikkumaan ja yksi syksyisten sadepäivien piristys ja pelastus.


21.08.2010

Posted at 08:00h in Yleinen by
0 Likes

Hitsi mä meinasin ihan unohtaa vinkata yhdestä jutusta.. Nimittäin Koruharakan valokuvauskilpailusta! Tiedän, että siellä ruudun takana on paljon ihmisiä, jotka tykkäävät valokuvata, joten pistäkää ihmeessä sulkimet laulamaan!

Kilpailun aiheena on mikäs muukaan kuin koruharakka ja 1. palkintona 50 € lahjakortti heidän nettipuotiinsa. Kuvissa voiitse esiintyä Koruharakan koruissa, tai missä tahansa muissa koruissa tai tulkita aihetta ihan miten itse lystäätkin. Kukin osallistuja voi lähettää kisaan yhden kuvan ja osallistumisaikaa on syyskuun loppuun eli 30.9. saakka. Tarkemmat ohjeet osalistumiseen löydät TÄÄLTÄ.

Kuvia ovat tuomaroimassa Koruharakan kauppiaat sekä Minä! Osallistukaa ihmeesä runsain joukoin!

Alla vielä muutamia tuoreimpia Koruharakkaan saapuneita koru-uutuuksia.

koruharakka moukari

koruharakka hepburn

koruharakka suomut

koruharakka kirsikat

Tuo suomuinen rannerengas kolahti ainakin tähän rannekoruriippuvaiseen. Jostain syystä tunnen vetoa myös noihin söpöihin kirsikoihin, vaikka tiedän, etteivät ne sopisi synkkään tyyliini sitten lainkaan. Mut niin mä vaan rakastan mun helmiäisvaaleanpunaista Hello Kitty laukkuakin, vaikkei se nyt ihan ehkä parhaiten rimmaa mun nahkarotsieni kanssa. 😀 Mikähän siinä on, että sitä ei tunnu pääsevän lainkaan yli kaiken värikkään, tyttömäisen ja söpön ihastelusta vaikka ei sellaisia juttuja vois enää päällensä pukeakaan?

Kamppeisiini voisi puolestaan sopia suomurannerenkaan lisäksit tuo ylimmän kuvan moukarimainen kaulakoru. Juuri sen näköinen, että keinusta hypätessä se kolauttaisi mahtavan kuhmun otsaan. Ai miten niin ei aikuiset muka enää hypi keinuista? Kyllä muuten hyppii! (mut huonosti siinä kyllä yleensä on käynyt.. 😀 )

Mut siis, osallistukaa valokuvauskilpailuun kaikki te siellä! 🙂


06.08.2010

Posted at 09:15h in Yleinen by
0 Likes

Vielä olisi yksi Minun Marimekkoni-kampanjan myötä saamani vaatekaapin uusi asukki esittelemättä. Joanna Vanderpuijen suunnittelema Ira-neulemekko (tai pituutensa puolesta ehkä sittenkin tunika) ei olisi ollut ihan ensimmäinen valintani monista syysmalliston upeista neuleista, mutta koska kaikista tuotteista ei ollut vielä kokoja saatavilla, niin päädyin hetken peilin edessä pyörähtelyn jälkeen nappaamaan sen mukaani. Onneksi nappasinkin, sillä se on alkanut hetki hetkeltä viehättää minua enemmän.

marimekko_tunika1

Vaate on kiskaistu päälle ihan vain näitä kuvia varten sillä nämä kesäkelit ovat vielä hitusen liian kuumia, jotta haluaisi oikeasti pukeutua tuollaiseen villaa ja puuvillaa yhdistävään, melkoisen lämpimän oloiseen luomukseen. Veikkaankin siis, että syksymmällä se saa kaverikseen vaikkapa värikkäät paksut sukkikset ja pitkät saappaat ja suunnistaa päälläni töihin.

marimekko_tunika2

Tunikan malli ei pienen pussituksensa vuoksi ole ehkä kaikista imartelevin omalle omena-päärynä-mango-meloni-whatever vartalotyypilleni, mutta tykästyin siinä määrin sen taskuihin ja mielenkiintoiseen kaulukseen, että annoin pienen mahan kasvatusefektin anteeksi.

kaulus2 kaulus1

Mekon kaulus tosiaan laskeutuu mielenkiintoiseti toiselta puolen tuollaiseksi taitokseksi miehustalle. Ilme muuttuu hieman sen mukaan miten lärpäkkeen asettelee. Tämä on just niitä sen lajin pieniä yksityiskohtia jotka iskevät omaan makuuni. Yksinkertainen musta vaate, jossa on joku pieni juju, joka ei huuda olemassaoloaan koko maailmalle, vaan ainoastaan kuiskaa lähelle tuleville. Yksinkertaisen kaunista.

rannekoru

Tällä kertaa kiitokset kuvista menevät ihanalle pomolleni, Heidille!

Vaikka puhuinkin ylempänä mekon pukemisesta saappaiden kanssa töihin, niin oikein asustamalla se muuntuu myös melko salonkikelpoiseksi pikkumustaksi. Björn Weckströmin Avaruushopeiden kauniit muodot sopivat tyyliltään loistavasti Ira-mekon kauluksen laskoksiin. Ainakin omaan silmääni sekä koruissa, että mekon miehustassa on samaa hienovaraista ja pehmeää liikkeen tuntua.

Nilkkureissa toistuu upeasti sama graafinen fiilis kuin mekossakin, joten niitä soisi nähtävän yhdessä toistekin siitäkin huolimatta, että huiman korkeat kengät oikein korostavat helman lyhyyttä. Mutta asia tasapainottunee, kun syksyn tullen paksut sukkahosut tulevat joka tapauksessa pakollisiksi mekon kavereiksi. Mutta nyt saa Ira hetken aikaa vielä odotella kaapissa. Ei vielä manata viileämpiä säitä.

Muistuttaisin vielä kaikkia tähän kampanjaan liittyvästä kilpailusta. Käykää ihmeessä osallistumassa kuvaamalla millainen on sinun Marimekkosi!