Huomasin tässä eräänä päivänä, että on todella vaikeaa yrittää kuvata itse omassa ranteessaan olevaan kelloa niin, että se näyttäisi mitenkään järkevältä. Päädyin siis nappaamaan saamastani uudesta söpöläisestä kuvan ihan perinteisesti pöydällä. Mutta melkoisen kaunis ja rauhallinen otos siitä sitten tulikin.

Jet set addiction

Kevätjuhlista on jo pian kuukausi aikaa, mutta vastaanotin vielä yhden lahjan tällä viikolla. Lahjakassissani oli Km-kellon lahjakortti, jolla sain valita itselleni mieluisan värisen Jet Set Addiction kellon. Koska vaihtoehtoja oli melkoinen määrä, piti asaa pyöritellä jokunen ilta ennen päätöstä. Musta olisi tietenkin ollut todella helppo ja ilmeinen valinta, mutta kaipasin hieman enemmän haastetta.

Valikoima sisälsi mm. violetin, pinkin, sinisen, keltaisen, vihreän, mustan, harmaan jne.. ja ne kaikki vielä normivärin lisäksi läpikuultavina versioina ja strasseilla tai ilman. Rajasin vaihtoehtoni pinkkiin ja tuohon baby pinkkiin ja kysyin miehen mielipidettä. Yllätyksekseni hän äänesti tuota babya ja itsekin pidin sitä niin söpönä, että lukitsin vastauksen. Strasseihin en sentään tässä söpöilyssä sortunut, niitä olisi vaikea yhdistää omaan tyylini, mutta riittävästi hattaraa tässäkin.

Kuten Haaremin koruaarteista kirjoittaessani kerroin, että ne muistuttivat minua lapsuuden suklaamunayllätyksistä, muistuttaa myös kaikki vaalenapunainen minua samoista ajoista. Ollessani n. 4-7 vuotias ihan kaikki piti olla vaalenapunaista. Jopa isän nikkaroima pupusänky piti maalata vaalenapunaiseksi, samoin pulpetti ja monta muuta asiaa. Ensimmäinen rannekelloni oli luonnollisesti tietenkin vaaleanpunainen. Uusi kelloni onkin ihana paluu lapsuuden hattaramaailmaan. Ja kaiken lisäksi se sopii hienosti yhteen polkupyöräni kanssa. Aikarauta onkin päässyt ranteeseen jo monen mustan päivän piristykseksi.

En ehkä olisi itse ikinä uskaltanut ostaa itselleni hattaran väristä kelloa, mutta nyt kun minulla on sellainen, olen siitä äärettömän iloinen. 🙂

Bongasin muuten Km-kellon sivuilta kilpailun jossa omaa suosikkiväriään äänestämällä voi voittaa itselleen Jet Set Addiction kellon. Mikäli kiinnostaa, niin kilpailuun pääsee osallistumaan TÄSTÄ.


Vaikka kuinka ajattelee oman tyylinsä oleva melko yksinkertainen ja pelkistetty ja yrittää vakuutella itselleen, että kirkkaat värit ja bling bling eivät ole minun juttuni, niin välillä niitä mielitekoja ei vaan voi välttää. Kirjavat kankaat ja kirkasväriset korut näyttävät kaupassa ja toisten päällä petollisen ihanilta ja sitten palaa taas niihin tunnelmiin, kun lapsena pääsiäismunasta paljastui ihanaakin ihanempi lukemattomissa väreissä loistava helmirannekoru. (Minulla on edelleen tallella kaksi rakkainta suklaamuna rannekoruani. Olin ne saadessani ehkä 5-vuotias. Että miten niin hieman tunnesiteitä ja vaikeuksia heittää tavaraa pois?)

Koruharakan tänään kauppaan saapuneet haaremin aarteet palauttivat minut nimenomaan siihen hetkeen kun olin viisi tai korkeintaan kahdeksan. En voi lakata ihastelemasta kirkkaissa väreissä säteileviä koruja. Missä on se pelkkään mustaan pukeutuva minimalismin rakastaja nyt? En tiedä, enkä välitä. Odotan vain innolla yllätyspakettiani, jossa luokseni saapuu kenties joku näistä alla olevista ihanuuksista. Annoin tytöille vapaat kädet valita minkä korun tahtovat minulle lahjoittaa.

Mikäli paketista kuoriutuu jotain räjähtävän värikästä, aion rohkeasti uskaltautua kokeilemaan sitä kunhan vaan loput asusta on mustaa. Tai no, en mene vannomaan sen mustankaan nimeen, kesäaikaan itsehillintäni värien suhteen ei nimittäin aina toimi.  Mustat korut, etenkin tuo upea ketjukasa puolestaan sopisivat itselleni aivan saumattomasti ilman, että siihen tarvitaan eritiystä uskallusta tai kesämielentilaa. Katsotaan miten käy ja mitä postilaatikosta tupsahtaa. 🙂

35605_406029336165_312124686165_4288008_3081798_n

Koruharakka_haaremi

Koruharakka_haaremi

Koruharakka_haaremi

Koruharakan uutuuksiin pääset käsiksi tästä.


Aika esitellä loput torstain kirputorisaaliista. Kyseessä oli tosiaankin Rakastajat-teatterin kirpputori ja esittelin jo aiemmin tämän upean pääkallosormuksen. Vitosen kokonaissijoituksella matkaani tarttui sormuksen lisäksi kaikki seuraavien kuvien killuttimet sun muut.

tuntolaatat2

tuntolaatat

Himmeäksi harjatut ”tuntolevyt” hyppäsivät korukasasta suoraan päälläni olleen armyvihreän t-paidan kimppuun. Ketjun pituus on hieman ikävästi juuri pituutta tissivako, mutta en anatnut asian häiritä. Pitää vaan valita kaveriksi juuri oikean kokoisia kaula-aukkoja.

kirppiskorut2

Etualalla näkyvä pyörein niitein koristeltu clutch on alunperin kotoisin Biancosta ja muistan hypistelleeni sitä jo viime talvena liikkeessä. Nyt tuo himotusteni kohde tarttui käteeni kirppiksen laukkulaatikosta silkkipaperit ja alkuperäinen hintalappu (23 €) vielä sisällään. Läpän toinen neppari oli kylläkin onnistunut irtoamaan, mutta se ei muuten priimakuntoisen laukun kohdalla paljoa huolettanut, etenkin kun ostoksia ei ollut hinnalla pilattu. Minulla onkin ollut melkoista kyllästymisen tunnetta ilmassa mitä tulee mustiin pikkulakkuihini, joten tämä veska oliihan tervetullut piristys kokoelmaan.

Vasemmassa reunassa puolestaan lepäilee leveällä niittikoristeisella hihnalla varustettu kello, jonka toimintakunnosta ei ole varmuutta ennen kuin siihen kokeillaan uutta patteria, mutta järeän ulkomuotonsa vuoksi sekin pääsi kotiin vietävien löytöjen kasaan. Mutta kuten Ostos-tv:ssäkin sanottaisiin: ..eikä siinä vielä kaikki, lisäksi saat kaiken tämän!

kirppiskorut

Pronssisia koruja on alkanut viime aikoina näkyä etenkin toisissa blogeissa siinä määrin, etten ole voinut välttyä niiden pikku hiljaa hiipivältä vaikutukselta. Yllättävän hyvälyä tuo rannerengas sitten näyttikin sopivien väristen vaatteiden kanssa. (eli siis mustan 😀 ) Hopean värisiä rannerenkaita puolestaan löytyy jo ennestäänkin, mutta lisää mahtuu korulippaaseen aina.

Monivärisen pienistä renkaista kootun kaulaketjun kaupanpäälliksi sain näyttelijä Angelika Meuselilta tarinan sen vaiheista. Koru on ollut teatterin lavalla Meuselin esittäessä Suomi-iskelmän legendaa Armi Aavikkoa Rakastajien pikkujoulu-showssa. Rooliasuun oli tuon kasariketjun lisäksi kuulunut mm. mustat nahkahousut. Nyt siis nahkahousut ja vaalea peruukki vaan hakuun ja minäkin voin olla oman elämäni Armi Aavikko. Sitten puuttuu enää Iso-D.