13.12.2012

Posted at 20:11h in Yleinen by
0 Likes

HIIIIII! Oon ihan hieman fiiliksissä! Kävin nimittäin just hetki sitten pikaisesti tervehtimässä Amorphiksen poikia heidän aloitellessa soundcheckiä Porin Kinossa. Nyt mulla on joululahja itselleni kehystämistä vaille valmis. Näette sen sitten, kun saan raameihin. Hihii! Parhautta. Ja parhautta on tietenkin myös se, että muutaman tunnin päästä pääsee taas pitkästä aikaa kuulemaan lempibändiään livenä. Tämä päivä on hyvä. 🙂

Noiden innostuneiden uutisten lisäksi tarjolla olisi muutama talvinen kuva päivän asun ulkoilmaversiosta. Piristin mustan talvitakin ja musien sukkahousujen verhoamien kinttujen synnyttämää synkkää yleisilmettä tontunpunaisin asustein. Ja ai, että heti näyttääkin paljon iloisemmalta ja elävämmältä.

Kaulukseton villakangastakki löytyi Lindexistä -40% alennuksella (hintaa jäin n. 60 €) ja se oli juuri täydellinen paikkaamaan siistin talvitakin mentävää koloa eteisessäni. Hieman lyhyempi hupullinen takkini on hieman rennompi ilmeeltään, joten kaipasin simppeliä ja skarppia takkia mekkojen kaveriksi. Mitään selvää takista ei tuosta kuvasta juurikaan saa, mutta tulee se täällä toistekin näkymään.

Superpehmoinen ja lämmin kaulaliina on mamman tekosia ja muistaakseni kashmiria. Kaulaliinaan sopivan neulepannan hankin reilun viikon takaisista Friitalan joulumyjäisistä. Tai tarkemmin ottaen tein myyjäisissä tilauksen pannasta edellisen asiakkaan vietyä viimeisen punaisen, ja sain sen tällä viikolla. Kymmenen euroa kustantanut käsin neulottu kaunis panta on juuri sellainen mitä olin etsinyt jo hetken aikaa. Kiitoksia siis hirmuisesti Heidille!

Synttärilahjani saapui eilen. Jeffrey Campbell Brit Wrap Boot. Oih. Täytyy sanoa, että olen hyvin rakastunut. Kengät ovat jalassa enemmän kuin unelmat. Koko oli hieman reippaanlainen, mutta sehän tarkoitti ainoastaan sitä, että villasukat mahtuu menoon mukaan.

Villasukat piti tietenkin koordinoida muiden asusteiden mukaan, jotta saappaan varresta kurkistaa oikeaa väriä. Itsehän en juurikaan osaa neuloa, mutta onneksi lähipiiriini on siunaantunut paljon useampikin ahkera puikkojen kilisyttelijä. Nämäkin ihanat sukat on taituroinut joku ihana ihminen. Jos oikein muistan, niin se ihanainen saattoi olla ystäväni Piia.

Kuvat: Nelly Stenroos

Asustemätsäys piti tietenkin vetää kunnialla loppuun saakka, joten silmälasivalikoimasta päähän päätyivät tämän hetkiset lempparit ja huuletkin saivat iloisen maalin. Korvakorut puolestaan valikoituivat aamulla kenkien värin mukaan.

Hauskat vanhojen lääkepullojen näköiset korvikset ovat itse kokoamani. Eli nuo puiset pullot on siis valmiina ostettu ja itse olen sitten poraillut reiät ja laittanut koukut. Näitä (ja monia muitakin kivoja malleja) on itse asiassa valmiina useampikin pari ja lisää tulossa.. ehkäpä alan korukauppiaaksi… 🙂

Nyt kaivelemaan Amorphispaitaa kaapista!


08.11.2012

Posted at 16:08h in Yleinen by
0 Likes

 Tämä saamani Cailap by  Kirsi Nisonen samettinen turbaanipanta vilahtikin jo Fresita-postauksen kuvissa, mutta halusin laittaa vielä vähän selkeämpiä kuvia.

Kuten jo aiemmin esittelemäni Jóna tyllihuivikin, niin myös tämä Bonniera niminen samettipanta hurmasi minut välittömästi. En edes oikein tiedä, että miksi, mutta olen huomannut pitäväni hirmuisesti tuollaisista päähärpäkkeistä jotka voi laittaa päähänsä jotenkin toispuoleisesti. Ehkä se on niin, että pannan tai muun koristeen epäsymmetrisyys huijaa pallonaamaani edes hieman eri muotoiseksi. 😀

Noissa Cailapin kuvissa tuo pannan turbaanisolmu on aseteltu keskelle kuulaa, mutta omassa käytössä huomasin todellakin toispuoleisuuden passaavan paremmin. Vedän solmun usein vielä enempi kohti korvaa kuin tuossa alla olevassa kuvassa.

Pantaa saa kiristettyä oman päänsä mukaan tuosta solmusta vetämällä solmun ”lenksuja” vaan pidemmiksi. Materiaalinsa ansiosta panta pysyy hyvin päässä, eikä solmukaan luista ja löysty sametin nukkapintojen ”tarratessa” toisiinsa. Usein tuntuu, että tällaisia joustavia tai somittavia pantavirityksiä saa olla vähän väliä korjailemassa ja kiristämässä, mutta sekä tämä Bonniera, että tyllistä valmistettu Jónakin ovat osoittautuneet käytössä tämän asian suhteen todella toimiviksi ainakin omassa pallopäässäni.

 Minulla on nyt menossa todella huono tukkakausi, sillä olen ajatellut antaa hiusten kasvaa vielä hetken aikaa ennen kuin menen seuraavaksi kampaajalle. Siinä missä kesällä kaipaan todella lyhyttä mallia, haluan syksyn ja talven tullen saada ainakin etutukkaan sen verran mittaa, että pipojen ja hattujen alta pilkistäisi aina edes muutama hassu karva.

Tämän kampaajatauon vuoksi en mielelläni esiinnykkään missään julkisesti ilman jonkinmoista pantaa, pipoa, rättiä, hattua tai mitä tahansa muuta törkeän ylikasvaneet hiusrajat peittävää naamiontivälinettä. Tähän saumaan nämä Cailap by Kirsi Nisosen nätit pannat tulivat kuin tilauksesta. Voin edes kuvitella näyttäväni hieman nätimmältä kuin karvainen Jeti.

 

 Postauksessa esitelty tuote saatu veloituksetta.


30.10.2012

Posted at 19:36h in Yleinen by
0 Likes

Mun on aivan pakko jakaa teille muutama kuva, jotka nappasin eilen valokuvaajaystäväni Samin asun yksityiskohdista. Sami on aina ihan hillittömän tyylikäs. Klassista herrasmiesmäistä pukeutumista maustaa aina monet persoonalliset ja leikkisät yksityiskohdat.

20121030-083549.jpg

Päädyn yleensä aina tavatessamme ihailemaan jotain herran yllä olevaa. Tällä tapaamisella silittelin ihastuneenna mm. hänen mitatilaustyönä tehtyjä pehmoisella kashmirvuorella varustettuja nahkahansikkaitaan. Eilen innostuin hänen kalvosinnapeistaan. Käyttöön eilen päätyivät ylläolevan kuvan keltaiset ”timantit”, mutta Sami kaivoi kassistaan vielä rasiallisen lisää ihanan värikkäitä aarteita!

20121030-083610.jpg

Mä olin noita hiluja tutkiessani innoissani kuin pikkutyttö äidin korurasialla. Kaikkea uutta ja jännää! Nuo oikean puoleisen kuvan isot kullanvärisellä reunustetut mustat mollukat tuovat ihan mieleen jonkun ylvään pitsihansikas-mummon klipsukorvikset. 😀 Mutta ovat varmaan melko ylvään näköiset myös kauluspaidan hihoissa.

Osa Samin kalvosinnappikokoelman upeuksista on vintagea ja niitä hän kertoo löytäneensä sellaisesta liikkestä kuin Vintage Garden Tampereella.

20121030-083603.jpg

Kuinka moni teistä tietää mitä nuo yllä olevan kuvan oikean alalaidan tikut oikein on? Mä voin tunnustaa, ettei mulla ollut hajuakaan. Mutta onneksi Sami sivisti minua. Yrttiruukkujen nimikylteiltä näyttävät tikut ovat nimeltään kaulusluut. Eli nämä on ne ns. kovat kaulassa, jos oikein ymmärsin. Tikut sujautetaan kauluksen sisäpuolella oleviin pieniin taskuihin, jotta ne pitäisivät kauluksen ryhdikkäänä.

Kaulusluista googlettamalla päädyin myös erääseen blogitekstiin, jossa nainen kertoi tietämättömyyttään käyttäneensä miehen kaulustukea spaattelina. Eli nuo tikut sopivat todistettavasti myös kauneudenhoidon apuvälineeksi. 😀

20121030-083558.jpg

Sami ystäväiseni pukeutumisen hienoudet eivät tokikaan rajoitu vain kalvosinnappeihin, vaan värikkäitä yllätyksiä pilkistelee myös lahkeiden alta. Sami on nimittäin henkeen ja vereen Happy Socks -mies. Ilahduttavan värikkäitä sukkia löytyy herran kotoa kuulemma kymmeniä pareja ja kaikki erilaisia!

20121030-083623.jpg

Uusin asustehienous herran vaatekaapissa oli ihan vastikään hankittu Coston oranssitupsuinen hattu. Passasi tyypin päähän mielestäni hienosti kuin lumiharjaviikset hänen naamaansa, eli ihan törkeen hyvin!

Itsekin olen jo hetken aikaa tiiraillut noita Coston lätsiä kiinnostuneena ja nyt tuon Samin hatun nähtyäni kuumevaan nousi. Pitäisköhän ensi viikonlopun Helsingin reissulla pyörähtää jossain puljussa noita sovittelemassa..

Sellainen on ihanan Sami ystäväni yllätyksiä täynnä oleva herrasmiestyyli. Tykkään. Sekä Samista, että sen tyylistä.

PS.. Kuten jo alussa ilmi kävi, niin Sami on valokuvaaja kuten minäkin. Tyylikkään herran studio sijaitsee Lempäälässä ja firman sivut löydät TÄÄLTÄ.