-yhteistyössä Spartoo

Voisin alkaa viikottain listaamaan tänne kaikki eniten kuolaamani kamppeet. Kun olipa kiire millainen tahansa, niin aina ehtii tarttua mieleen yks jos toinenkin asia joita ilman ei mielestään voi elää tasapainoista ja onnellista elämää. Tai ainakin vaatekaappi tuntuu puutteelliselta ilman niitä.

 Tällä viikolla olen väijynyt netin syövereissä punaisia asioita, mikä ei nyt tietenkään ole mikään uutinen eikä ylläty, mutta nyt tuntuu rohkea punainen iskevän oikein lekalla.

Kirkkaan punainen nahkarotsi on kummitellut mielessäni jo vuosia ja aina tasaisin väliajoin äidyn harkitsemaan hankintaa ihan tosissaan jonkun sopivan oloisen ehdokkaan sattuessa vastaan. Tällä kertaa kiihkeän punainen kaunotar hyppäsi silmille Spartoon vaatevalikoimaa selatessa.

Lahjakorttien ansiosta takista ei jäisi edes paljoa maksettavaa, mutta kokopolitiikka mietityttää. Takin merkki Oakwood on itselleni ennestään tuntematon, joten ei ole aavistustakaan, että minkämoinen mitoitus noilla takeilla on. Kokoja kyllä olisi lupaavasti XXXL-kirjainhirviöön saakka, joten vois kuvitella, että vaikka kyseessä olisi jotkut nihkeät ranskalaiskoot, niin mullekin asti nuo äxät voisi riittää. Onko kellään kokemusta kyseisestä merkistä?

vaijytyt

 

Ja taas yhdet kengät.. Mahtaakohan mennä päivääkään, etten mä ajattelis kaikkia ihania kenkiä joita mun kaapista vielä puuttuu. Tuskinpa. Tää alkaa jo tuntua riippuvuudelta.

Tällä hetkellä en saa mielestäni noita Air Step Saint Bike -saappaita. En pysty edes kuvailemaan miten upeat ne mielestäni ovat. Ne vaan on ihan TÄY-DEL-LI-SET. Onkohan punaisten kenkien ylitsepääsemättömälle himolle oma tautiluokituksensa? Mulla on se. Vakava tauti, sanon mä.

Kolmas päässäni viime päivinä pyörinyt punainen on jo pitkään ihailemani Alexander McQueenin leopardi-pääkallo-kuosinen silkki-kashmirhuivi. Tämä muistui mieleeni, kun mamma kyseli olisko minulla hänelle punamustaa leopardihuivia ja alettiin yhdessä haaveilemaan tuosta McQueenin upeudesta. Mamma lupas laittaa Veikkaukselle anomuksia, jos sieltä saatais huivirahat. Meikäläiselle nimittäin tollanen 500 euroa huivista ei ole todellakaan realistista ilman jotain lottovoittoa.

Blogeja lukiessa tulee olo, että joku 400-500 euroa on monille ihan läpihuutojuttu jostain huivista. Siihen malliin ainakin niitä Vuittonin Monogram Shawleja on bloggaajilla näkynyt, mutta itse kuulun siihen porukkaan jolla ei vaan mieli taivu siihen, että voisin tällaisilla perustuloilla pistää tuollaisia summia rahaan yhteen huiviin, oli se sitten miten ihana tahansa. Mutta saahan sitä ihastuneena katsella vaikkei ostaa voisikaan.

Kun mietin tuota hinta-asiaa vielä lisää, niin ei tuollaisen satojen eurojen huivin hankkiminen ole oikeastaan kiinni suoranaisesti rahasta. Kyllä tuollaisen 500 € hinkumaansa tuotteeseen saisi kasaan, kun jättäis hetkeksi aikaa muut shoppailut, mutta itselläni kyse on ihan siitä, että tulee vaan oma pää vastaan. 500 € huivista on mun maailmassani vaan ihan puhdasta järjettömyyttä. Mä en tiedä miten helvetisti ylimääräistä rahaa mulla pitäis olla taskuista putoilemassa ennen kuin mä voisin tuollaisen hankkia.

Oonko mä yksin tän ajatukseni kanssa? Vai pitäiskö sitä vaan ajatella, että jättämällä hankimatta monta halvempaa sais ton yhden kalliin ja ihanan? Mihin saakka jonkin ns. luksustuotteen hinta on laadusta ja missä vaiheessa se muuttuu merkistä ja mielikuvasta maksamiseksi?

 

 


Mun Instagramia seuraavat saattoivatkin bongata tämän Helsingin reissulta tekemäni ostoksen jo pari viikkoa sitten, mutta vasta nyt sain aikaiseksi kuvauttaa hatun ihan oikeasti.

Olen suuri hattujen ja muiden päähineiden ystävä ja syksyssä ihaninta onkin se, kun pääsee taas käyttämään hattukokoelman kaikkia yksilöitä ilman pelkoa, että aivot paistuu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

kuva: Susanna Rinne

Hurjan lämpimien säiden vuoksi tämä Hennesiltä löytynyt 100% villasta valmistettu söpö korvahattu ei ole vielä päässyt oikein kunnolla käyttöön, mutta eiköhän me pian päästä oikeasti yhdessä ulos.

Minä suurinpiirtein kiljahdin ihastuksesta nähdessäni nuo pikkuruiset korvat. Ehdin jo hetken aikaa panikoida, ettei hattu sovi päähäni, mutta onneksi se johtui vain hirvittävän isosta hälyttimestä. Myyjän otettua se karmean kokoisen mokkulan irti, sujahti korvalätsä vaivatta päähäni ja ostopäätös oli sinetöity.

Hintaa hatulla oli muistaakseni 17,90, mutta Iinan alennuskupongin ansiosta siitä lähti 25 pinnaa pois. Eli jotain 13 €  kieppeillä oli lopullinen hinta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mikäli hattu eläimellisillä korvilla kiinnostaa, niin bongasin myös Seppälästä yhden varteenotettavan yksilön. Tätä hieman isommilla korvilla varustettua hattua näytti löytyvän mustan lisäksi viininpunaisena ja hinta oli muistaakseni 14 tai 15 euroa.

Iskeekö korvahatut yhtään vai ovatko mielestäsi liian lapsellisia?


-yhteistyössä Coca-Cola-

Mä olen aina ihaillut ja kadehtinut sellaisia idearikkaita ihmisiä, jotka keksivät mahtavia uusia käyttötarkoituksia ns jätteelle ja innostunkin varsinkin erilaisista koruista ja asusteista, joissa on käytetty luovasti kierrätysmateriaaleja.

Toivon aina, että joku mahtava älynväläys kohtaisi vielä itsenikin ja onnistuisin kehittämään vaikkapa huikeita koruja jostakin kaatopaikalle jo tuomitusta materiaalista. Ainakin toistaiseksi olen joutunut vain ihmettelemään muiden kekseliäisyyttä.

Itseltäni löytyykin paljon mm. matkoilta ostettuja ihanuuksia joiden materiaalit ovat ihailtavan kekseliäitä.  Tölkin vetimistä tehdyn pussukkan lisäksi kanniskelen tavaroitani toisinaan mm. mehutetroista tehdyssä clutchissa ja pankkikorttejani kalarehupusseista tehdyssä lompakossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikissa noissa tuotteissa minua on ilahduttanut suunnattomasti nuo materiaalit. On hauskaa miten jostakin niinkin arkipäiväisestä kuin vaikka elintarvikepakkauksesta saadaan loihdittua kauniita ja toimivia käyttöesineitä.

Viimeisin ihastukseni kierrätysmatskujen uusiokäytön rintamalla on ollut nuo Nousevan Myrskyn kierrätyskumista valmistetut korut (saatu), jotka ovat nousseet lyhyessä ajassa korurasiani kuningattariksi.

Vaikka materiaaleja kierrätetäänkin nykyään jo monin tavoin, ja meillä suomessa esimerkiksi metalleja ja muoveja saadaan monelta osin uusiokäyttöön, on silti tärkeää löytää jatkuvasti uusia tapoja säästää luonnonvaroja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Itseäni jaksaa ihmetyttää, miksei esimerkiksi virvoitusjuomapullojen kierrätys ole suurimmassa osassa maailmaa samalla tavoin fiksusti organisoitua kuin koto-Suomessa. Panttisysteemi on mielestäni todella nerokas ja tooimiva. Kuinka hurjan paljon tuosta uudelleen käytettävissä olevasta materiaalista jäisikään saamatta talteen ilman pullonpalautusjärjestelmää!

Kuten pyörän sisäkumista voidaan valmistaa koruja ja rehusäkeistä laukkuja lompakoita, ovat myös muoviset virvoitusjuomapullot monella tavalla käyttökelpoisia vielä senkin jälkeen, kun eivät enää säilö juomaa.

Yksi loistava esimerkki kierrätyspulloista valmistetusta design-tuotteesta on tuo alla näkyvä Emecon Navy 111 -tuoli, jonka valmistuksessa on nimensä mukaisesti käytetty 111 Cola-pulloa. Eli minun keskimääräisellä Coca-Cola kulutuksellani tyhjennän suunnilleen vuodessa yhden tuollaisen tuolin verran Cola-pulloja. 😀

cc_tuoli

Niin hienoja uusiokäytön keinoja kuin tuolle nykyistenkin virvoitusjuomapullojen muoville onkin keksitty, on Coca-Colalla tavoitteena kehittää juomapullo, joka on valmistettu 100% kasvimuovista. 100% kasvimuovipullon kehitystyö on vielä kesken, mutta sen ensimmäinen versio PlantBottle otetaan meillä Suomessa käyttöön tänä syksynä 0,5l Coca-Cola pulloissa.

Kierratysmuovin ja kasvimuovin ansiosta uusi PlantBottle sisältää enää 35% uutta öljypohjaista muovia ja tuo määrä on siis tarkoitus nollata muutaman vuoden sisään. Tämä jos mikä on ilahduttava uutinen kaltaiselleni Coca-Cola-narkille.

Tähän mennessä juomia on maailmalla nautittu jo 10 miljardia kertaa kasvipohjaista muovia sisältävistä PlantBottle -pulloista ja se on säästänyt yhteensä 200 000 tynnyrillistä öljyä. Suunta on siis oikea!

cc_plantbottle

Helsingin Rautatientorille on tänään pystytetty tuon tulevaisuuden kasvimuovipullon kunniaksi suuri kasviseinä. Se ilahduttaa ihmisisä vehreydellään aina 21.9. saakka jolloin seinällä roikkuvat noin tuhat kasvia jaetaan pusseineen ohikulkijoille. Kasveja on tuolloin ihmisille jakamassa meiltä Re:fashionista Noora ja Jonna. (Itse en harmikseni pääse paikalle, koska samalle päivälle osuu pari hääkuvausta)

Jos siis kuljette lauantaina 21.9. Helsingin keskustassa, niin käykää klo 12-13 välillä nappaamassa tytöiltä kasvi koristamaan vaikkapa parvekettanne!

Kiinnitätkö sinä huomiota ostamiesi tuotteiden materiaalien kierrätettävyyteen? Tai arvostatko erityisesti jo useamman kierroksen tehneistä materiaaleista tehtyjä tuotteita?