01.07.2013

Posted at 16:00h in Yleinen by
0 Likes

Lauantaina juhlittiin ystävien häitä todella hikisissä fiiliksissä. Siitä pitivät huolen niin kuuma sää kuin uskomattomalla draivilla soittanut bändikin. Tanssilattialla oli sellainen meno päällä, että päädyin itsekin sulhasen isän kanssa nippuun lattialle erään pieleen menneen taivutuksen päätteeksi. 😀

En joutunut sn enempiä sitten juhlapukeutumisen kanssa enää empimään, sillä olin pakannut mukaan täällä aiemmin esittelemäni kokonaisuuden. Ainoastaan laukku vaihtui alkuperäisestä ehdotelmasta.

20130701-010036.jpg

mekko/Lindex Generous, vyö/Seppälä, kengät/ Maison Martin Margiela for H&M, laukku/2nd hand, korut/ Nouseva Myrsky (saatu)

Tukka-ja meikkihommat olivatkin sitten pelkkää katastrofia. Lämpötila huiteli lähellä kolmeakymmentä ja olin jo kirkkoon lähtiessä sen näköinen kuin olisin käynyt juoksulenkillä.

Soijaa pukkasi päästä siihen tahtiin, ettei tarvinnut toivoakaan tukan pysyvän missään halutussa asennossa. Kaikki lärviin levitetty laasti puolestaan pyyhittiin servettiin viimeistään siinä vaiheessa, kun olin vihkimisen jälkeen saanut napattua kuvat hääparista.

Mutta mitäpä pienistä. Tärkeintä että oli hauskaa ja että morsian oli kaunis. Siinä ei meikäläisen hikisentahmealla olemuksella ollut juuri väliä.

20130701-010048.jpg

Näissä kuvissa parinani pitkäaikaisin ystäväni Piia. Olemme olleet parhaat ystävät ihan lapsesta saakka. Yhdessä morsiamen kanssa olemme sitten yläasteelta saakka muodostaneet tiiviin komikon.

20130701-010055.jpg

Piialla oli vielä juhlapäivän aamuna kaksi mekkovaihtoehtoa. Tuon mustan kilpailijana oli tasan minun mekkoni kanssa saman sävyinen pitsimekko. Olisimme molemmat voineet olla morsiamelle kateudesta vihreinä, mutta Piia oli laiskana silittämisen suhteen ja valitsi mustaa. Yhteensopivat ystävykset oltiin silti pliiseerauksinemme.

Jotain kuvamateriaalia on itse häistäkin tulossa. Ainakin morsiamen kauniit kengät täytyy esitellä. Ja tuli mieleen, että pitänee ehkä näyttää miltä tuo minun mekkoni näyttäisi päälläni ilman vyötä, eli A-linjaisena kaapuna kuten on tarkoitettu. Tulisi hyvin esiin miten paljon (eli montako kiloa) tuollainen pikku juttu kuin vyö voi vaikuttaa. 😀


27.06.2013

Posted at 03:43h in Yleinen by
0 Likes

Kello on jotakuinkin 03.30 ja ajellaan jossain päin Pohjanmaata Kainuuta ja mun kotia kohti. Ympärillä avautuu kauniit auringonnousun pehmeästi valaisemat maisemat ja auton stereoissa soi Queens of the stone age. ”I wanna suck, I wanna lick”, ja silleen.

Murun hoitaessa ajohommat mulla on näppärästi aikaa kaivella iPadin syövereitä ja tajusin, että yhdet ihanat jo muutama viikko sitten napatut kuvat on jääneet julkaisematta.

Toukokuun lopussa järjestetty Indiedaysin luokkaretki ajoittui sopivasti samalle viikonlopulle Fashion Stock Sales -tapahtuman kanssa ja tokihan me sinne sitten Iina kanssa suunnattiin saman aaikaisesti innoissamme ja lompakkojemme puolesta peläten.

Itsellä oli myyjien joukossa lähinnä yksi kiinnostuksen kohde ja se oli Kirsi Nisonen. Tai tarkemmin ottaen tietenkin hänen upeat päähineluomuksensa. Ja eihän se turha reissut ollut..

kirsi_nisonen_rusettiturbaani1kirsi_nisonen_rusettiturbaani6

Olen sovitellut Nisosen hurmaavia turbaaneja jo kerran jos toisenkin, mutta rahatilanne ja sovittelutilanteet eivät vaan ole koskaan siihen malliin natsanneet, että olisin päässyt kassalle saakka.

Tuota mustaa muutamalla paljetilla somistettua rusettiupeutta muistan sovitelleeni jo varmaan nelisen vuotta sitten Stockalla ja postailleeni siitä kuviakin tänne blogiin. Että ei siis ainakaan heräteostoksesta ollut kyse. 😀

Koska mustia päähineitä ja tukkahärpäkkeitä löytyy kokoelmista jo useampia, alkoi siinä turbaaneja sovitellessa myös tuo ohuesta mesh-kankaasta tehty punainen rusettiverme kinnostamaan.

Sillä välin, kun minä veivasin ”pipoja” edes takaisin päähän ja pois ja tuijottelin itseäni peilistä, ehti Iinuska jo salamaakin nopeammin shopata yhdet Minna Parikan korkkarit.

kirsi_nisonen_rusettiturbaani3

Ennen kuin ehdin tehdä päätöstä kumman ihanuuden hankkisin, yllätti Kirsi minut sanomalla, että hän ottaa minulta rahat vain toisesta turbaanista ja lahjoittaa toisen. En alkanut hirmuisesti vastustelemaan. Ninpä siis sain kaksi upeaa ja näyttävää päähinettä todella edullisesti. Hurjan suuret kiitokset siis Kirsille!

Nyt juuri tätä kirjoittaessani tajusin, että olisi pitänyt pakata tuo musta turbaani mukaan reissuun, sillä se olisi voinut passata vihreän mekon kaveriksi häihin mikäli tuskastun tukanlaittoon. Mutta kotiin se nyt valitettavasti jäi.

Turbaaneissa on parasta se, että niiden ilme muuttuu melkoisesti sen mukaan miten päin ne päähänsä asettelee. Juteltiin Kirsin kanssa siitä miten hän esimerkiksi tykkää kääntää rusetin yleensä melko alas korvan vierelle, kun taas itse yritän usein tasapainottaa kasvojeni pyöreyttä asettelemalla rusetin aika ylös.

Olipa näiden päähineiden asento lähes mikä hyvänsä, niin makeelta näyttää!

kirsi_nisonen_rusettiturbaani5

Kuvat: Nelly Stenroos

Mutta ihan tosiaan sekä juhla, että arkikäyttöön passeleita asusteita nuo molemmat. Hienosti esimerkiksi Indiedays-kemuja seuraavana päivänä naamioin darraisen olemukseni huulipunalla ja rusettiturbaanilla siedettävämmäksi. Tai siis ennemminkin hämäsin katsojia.

Jos päässä on hervottoman iso ja näyttävä rusetti ja huulissa kirkasta punaa, ei vastaantulijat älyä/ehdi kiinnittää huomiota kalman kalpeisiin kasvoihin taikka verestäviin silmiin joita reunustaa edellisen illan meikit.

Näyttävä ja kauniis turbaani päässä olo kohoaa lähes väkisinkin ylvääksi ja upeaksi. Ja tuollainen pieni boosti on tietenkin useimmiten vain hyväksi.

Voiko siis olla mahtavempia asusteita kuin sellaiset joita voi käyttää showstopperina lähes tilanteessa kuin tilanteessa, oli sitten juhla, arki taikka kaamea krapula? No, ei voi!

Tykkään ihan hirmuisesti! Entäs te?


08.04.2013

Posted at 18:29h in Yleinen by
0 Likes

Mä ajattelin, että alan varmaan kohta kirjoittaa blogia jossa keskitytään pelkästään sukkiin ja kenkiin. Asukuvat näyttäis tältä kuten tässä alla. Näitähän täällä on viime aikoina muutenkin näkynyt. 😀

Olen viime aikoina viihtynyt ihan yllättävän paljon farkuissa. Syynä on varmaankin se, että löysin Lindexin Generous-osastolta farkut joissa oli kerrankin ihan just mielesiseni väri. Ostopäätökseen ja housuihin kiintymiseen on toki vaikuttanut myös farkkujen superkiva malli, jonka vuoksi ne on just passelit tuollaiseen lahkeiden vajaamittaiseksi käärimiseen. Eli niiden sukkien vilautteluun. 😀

desert_boots_green

ID20130408_asu

takki ja farkut-Lindex/neule-Benetton/laukku -Alternative/kengät-joku pikku putiikki Roomassa/huivi -French Connection/hattu -Volcom kirppikseltä/nahkahanskat-H&M

Mä tuijotan tota kuvaa ja mietin, että mikä hemmetin sekamelska musta oikein on tullut?! En tajua. Mikään ei oikein passaa minkään kanssa, ja on vihreetä ja punasta ja sinistä ja harmaata ja ja ja. Mutta silti tuntuu kivalta pukeutua just näin.

On jännää miten mä toisaalta kiskon päälleni työaamuina aika pitkälti mitä sattuu käteen, mutta sitten samaan aikaan kuitenkin hifistelen jotain yhtä asiaa kuten nyt noita kengät ja sukat -yhdistelmiä. Yhtenäkin iltana, kun lähdin kaverin kanssa tsekkaamaan lähelle auennutta uutta viinibaaria, nappasin farkkujen kaveriksi ekan neuleen jonka näin, mutta sitten mietiskelin sukkahyllyllä pidemmänkin tovin ja päädyin kimaltavien sukkien ja beigejen herrainkenkien yhdistelmään.

Mä tuijotan vaan nilkkojani, mutta kannattais ehkä välillä kattella tuonne ylemmäksikin. Nim. hatut on ystäviä, kun kampaajalle ei oo taaskaan ehtinyt. Mut älkää huoliko, tää sukkahurmos menee varmasti pian ohi, mä nimittäin jo lauantaina kauppareissulla testasin paljaita nilkkoja! Ei ihan vielä hyvä idea, mutta pian, hyvin pian. (en suostu huomioimaan ulkona myllertävää lumisadetta)

tupla

kuvat: Nelly Stenroos

Viimeisten kuvien iloiset kertokoot tämän viikon tunnelmista. Pääsin tosiaan tänään sinne hammaslääkärille ja kuin ihmeen kaupalla mulle löytyi peruutusajat vielä kahdelle seuraavallekin maanantaille. Se tarkoittaa siis sitä, että ensi viikolla tehdään muotit ja seuraavalla viikolla jo saan purentakiskon. Ihan uskomatonta tuuria tilanteessa missä jonot on tosiaan kuukauden mittaisia.

Mutta todella tarpeeseen se vehje tulee, suun avaus oli taas vaan onnettomat 27 mm (ihmisten normaali avaus väh 40 mm) ja senkin tuloksen saaminen vaati jo epämukavaa repimistä. Akuutein kipu talttui perjantaina ja lauantaina onneksi lääkkeillä ja levolla, mutta ei tämä leipäläpi nyt ihan mahtavalta tunnu tänäänkään. Siksi hihkunkin ihan onnesta, että kiskohommat järjestyi näin nopeasti.

Lisää iloa tähän viikkoon tuo mm. se, että työviikkoni on vain kolmepäiväinen ja sitten suuntaan loppuviikoksi lomailemaan Helsinkiin. Luvassa Aussie Blog Awards -kekkerit, romanttinen illallinen kahdelle, ystäviä, hengailua, nauramista ja mitä kaikkea sitten eteen sattuukaan. Kerrankin ehdin viettää siellä muutaman päivän ilman, että joka hetki on jo valmiiksi aikataulutettu, joten kivoja yllätyksiäkin voi eteen tulla. Ois vaan huomattavasti kivempi hymyillä, jos ei se sattuis!!