16.10.2012 Valoa tunnelin päässä
Voi kaikki mustat neulemekkoni, en kesän aikana muistanutkaan kuinka paljon teitä rakastan! Nyt kun sitten taas kaivelin nuo lukemattomia kertoja päälläni nähdyt Espritin koltut taas esiin, olen viihtynyt niissä jo monta päivää putkeen.
Ja miksikö puhun monikossa? No siksi, että minulla on samaa mustaa mekkoa 3 kpl! Se osoittautui aikoinaan niin loistavaksi ja monikäyttöiseksi vaatteeksi, että tuli hamstrattua niitä lisää kun olivat Elloksella superalessa. Ja kaikki ovat tulleet tarpeeseen. Aina on vähintää yksi kaikki ongelmat ratkaiseva rakkausmekko puhtaana.
Tänään lempivaate pääsi kanssani aamun alkajaisiksi labraan verikokeisiin, sitten yhdelle lehtikuvauskeikalle, teatterin kirpputorille ja loppupäiväksi studiolle kuvauksiin ja toimistohommiin. Kokonaisuutena tämä eukko näytti tältä:
neulemekko-esprit/nahkarotsi-saki/huivi-la redoute/laukku-alternative/kengät-Ten points (saatu)/hattu-kirppislöytö
Nuo koko kuvassa näkyvät kengät ovat iloinen ylläri sunnuntailta, kun menin kenkäkauppaan ihan vain viattomasti katselemaan. Tyhjin käsin jaloin en sieltä kuitenkaan lähtenyt, sillä liikkeessä minua odotti viesti Ten Pointsilta, että saisin valita itselleni veloituksetta yhdet heidän kengät mikäli haluaisin. Jei! No halusin kai! Mutta uusista ihanuuksista lisää myöhemmin ihan kunnon kuvien kanssa.
Hatun nappasin eilen mukaani Lähetystorilta, kun se passasi väriltään niin kivasti uusiin kenkiin. Mä tahdon lisää hattuja! Ne pidentää kivasti kampaajakäyntien väliä. 😀
Kuten sanoin, niin kävin tosiaan tänään verikokeissa. Olen täällä blogissakin tainnut jossain kohtaa mainita, että minulla on jo jonkin aikaa ollut koelääkitys hieman huonojen kilpirauhasarvojen vuoksi vaikkei sitä varsinaista vajaatoimintadiagnoosia ole yksikään lääkäri vielä päätynyt antamaan.
Nyt sitten tsekkaillaan, että millaisia arvoja tämän hetkinen lääkitys antaa. Jos verrataan vaikka viime kevääseen jolloin kirjoitin mm. tämän väsymyksen täyteisen postauksen, on olo parantunut jo melkoisesti. Kesä meni vielä melkoisessa aivosumussa, mutta nyt syksyn tullen synkkyys ja toivottomuus on alkanut pikku hiljaa helpottamaan eikä arki ole enää karmivaa tervassa tarpomista.
Muuten oireita kyllä riittää vielä melkoisesti, joten lääkäri sanoi, että thyroxin-annosta varmasti nostetaan näyttipä TS-H ja T4v arvot sitten mitä hyvänsä. Mutta nyt mulla on ekaa kertaa todella pitkään aikaan sellainen olo, että mä nään jopa hieman valoa sen ainaisen väsymys-tunnelin päässä. Että ehkä mä en ihan oikeesti olekaan vain masentunut, laiska ja lihova möykky, vaan ehkä mä vielä löydän vanhan iloisen ja aktiivisen itseni. Pitäkää peukkuja ja vilkuttakaa majakan valoja, jotta löydän pois sumusta.
