28.07.2010

Posted at 23:26h in Yleinen by
0 Likes

Käydessäni kotona lomalla lueskelin vanhoja ala- ja yläaste aikaisia päiväkirjoja ja löysin mm. 9 vuotiaana kiukulla vuodattamani pätkän, jossa kirosin äitiäni, joka oli vahingossa heittänyt disney-vauva paperinukkeni roskiin. Muistan kyseiset paperinuket edelleen. Mikki, Minni, Iines, Aku ja Musta-Pekka vauvoina vaatteinaan potkupukuja ja seiloriasuja. Katkeruus ja harmistus sentään ovat ehtineet parissakymmenessä vuodessa jo lievittyä, enää ei harmita kuin ihan pikkuisen. 😀

Laatikollinen muita paperinukkeja puolestaan saattaisi edelleen löytyä jostain kotitaloni kätköistä. Se on värikäs Snoopy-kenkälaatikko ja kukin nukke omine vaatteineen ja tavaroineen on arkistoitu siististi muovipussin kulmista leikattuihin ”taskuihin”. En ole nähnyt laatikkoa varmasti yli kymmeneen vuoteen, mutta muistan monia sen asukkeja. Osa itse piirrettyjä tai taitavampien piirätjäystävieni minulle tilauksesta tehtailemia ja seassa tietenkin lehdistä leikattuja julkkispaperinukkeja. Pystyn palauttamaan mieleeni myöskin täysin yksityiskohtaisesti sen yhden kaupasta ostetun upeavartaloisen paperinukkenaisen. Tumma polkkatukka, pinkki olkaimeton uimapuku ja mustat peruskorkkarit sekä tietenkin leveä hymy. Ajattelin aina, että tuollaiselta minä haluan aikuisena näyttää.

Paperinukeilla ei niinkään leikitty, vaan tärkeintä oli ehdottomasti uusien vaatteiden ja asusteiden suunnittelu. Muistan esimerkiksileikanneeni Seura-lehdestä yhden vuoden kaikki missifinalistit (eivät siis olleet paperinukeiksi tarkoitettuja kuvia vaan ihan vaan ne kokovartalo esittelykuvat) ja loin heille kaikille kokonaisen kisapuvuston aina naamiaisuja myöten. Joku mimmi joutui pukeutumaan porkkanaksi, kun taas joku toinen sai loistaa kauniina merenneitona. Kaikkia näitä mahtavuuksia muistellessa mä niiiin kovasti toivon, että se Snoopy-laatikko on edelleen jossain tallessa. Olisi hienoa vilkaista kaikkia niitä muotiluomuksia jälleen kerran ja kenties jopa esitellä täällä. Mamma rakas, voisitko kurkistaa kaikkii Snoopy-kenkälaatikoihin jotka kotoamme löydät!

Tämä kaikki oli pohjustusta siihen, että eilisellä Helsingin reissulla Akateemisessa kirjakaupassa sattuikin sitten silmiin jotain varsin ilahduttavaa, nimittäin mieletön läjä erilaisia Dover Publicationsin paperinukkekirjoja. Hihkuin ja hykertelin innoissani suuren valikoiman äärellä ja selailin kirjoja antaumuksella. Joukossa oli mm. sellaisia helmiä kuin ”Best Actresses of the 1990s paperdolls”, ”Soap Opera Divas”, ”Bill Clinton and his family” ja ”American family of the 1980s” (ja kaikki muutkin vuosikymmenet tietenkin.

Kustantamon nettisivuilta löytyi vielä huomattavasti lisää aarteita ja olen jo vakavasti alkanut harkita alkavani keräilemään näitä yhtäaikaa huisin humoristisia ja samalla ihanan inspiroivia opuksia. Asut on piirretty ihailtavan ysksityiskohtaisesti ja olipa aihe vuosisatoja vanha tai nykyaikaa, niin piirrostyyli on ihanan retro ja oman lapsuuteni julkkispaperinukkejen tyyliä mukaikeva.

Poimin Doverin sivuilta löytyneistä esimerkkisivuista läjän helmiä teidänkin nähtäväksenne.

doverpublications_2115_38028231

doverpublications_2115_29486410

paperinukke2

Pin-Up Girls of World War II Paper Dolls

paperinukke1

En enää muista minkä nimisestä kirjasta tämä nukke oli, mutta kyseiset asut ovat noista elokuvista vallan hyvin muistissa. Piirtäjä tosin on tainnut unohtaa noin kolmanneksen Beyoncen ahterista, mutta sehän on ihan tätä photoshop-nykyaikaa.

paperinukke4

Classic TV Moms Paper Dolls

A stylish celebration of more than 50 years of TV’s most memorable moms! These classic characters include June Cleaver, Leave It to Beaver; Carol Brady, The Brady Bunch; Claire Huxtable, The Cosby Show; Peg Bundy, Married with Children; and Debra Barone, Everybody Loves Raymond. Each of the 17 dolls comes with two outfits.

Bill Cosby Show oli lapsena ihan mun superlemppari ohjelma! Mä olisin halunnut olla se niiden pikku tyttö, Rudy ja mielestäni se niiden koti oli aivan ihana. 😀

paperinukke3

Famous Movie Pirates Paper Dolls

Ja suomen oma ex-miniähän se siinä! Ja vielä Rennyn leffan tiimoilta saanut kunnian olla mukana kyseisessä opuksessa.

doverpublications_2113_342469316

doverpublications_2113_307671101

Naisten lehdistä Hollywood kemujen pukuloistoa seuranneille varmasti aika tutun näköisiä kolttuja.

paperinukke7

paperinukke8

Ja tämän jätkänhän nyt tunnistaa kaikki. Varsinaista klassikkokamaa!

doverpublications_2116_19016067

Minua ilahdutti erityisesti tämä poliitikko-sarjasta löytynyt vallan eloisan ja notkean oloinen herra John McCain!

Our John McCain Paper Doll collection features Arizona Senator John McCain and his wife Cindy. This beautifully rendered set includes a stunning and authentic collection of outfits – both casual and formal styles – worn by the McCains both on and off the campaign trail. A brief biography and a bonus “Election Night Scorecard” add to the excitement of an election sure to make history!

Ja sokerina pohjalla, mun ehdoron lemppari!!!

paperinukke5

Bill ja Sookie!!!! Piirtäjä herra Tom Tierney on todellakin ajan hermolla. 😀

Two paper dolls and 29 character costumes portray the history of vampires, from earliest myth and literature to the new blood of television and movies. Starting with Lilith and Cain, characters portray Bela Lugosi in the 1931 classic Dracula, the heroine of Buffy the Vampire Slayer, Bill from True Blood, and Edward from Twilight. Contains mature content.

Kaikkien näiden televisiohahmojen, leffatähtien ja poliitikkojen lisäksi tarjolla on mm. klassikkokirjojejn hahmoja ja kokoelmia eri muotisuunnittelijoilta kuten Classic Fashions of Christian Dior: Re-created in Paper Dolls ja Chanel Fashion Review Paper Dolls.

Aivan mainiota kamaa, täytyy sanoa. Löytyikö teille omia suosikkeja? Entä kolisiko paperinuket penskana?


13.07.2010

Posted at 13:16h in Yleinen by
0 Likes

”Vahataanko nuo viikset?”, kysyi kosmetologi muutama vuosi sitten heti alkajaisiksi minun heitäydyttyäni hänen hoitopöydälleen kasvohoitoa varten. En ollut itse ikinä tajunnut edes ajatella, että minulla oli oikein VIIKSET ja, että ne voisivat kaivata vahausta. mutta yllättävästä kysymyksestä ja hänen innokkuudestaan hämmentyynenä häpeä ”kuulantyöntäjäviiksistä” iski jostain takavasemmalta ja piipittäessäni vastaukseksi epävarman joon  olivat vahaliuskat jo silmänräpäyksessä ylähuulellani.  Noiden riuhtaisujen lopputulos oli se, että  huuleni oli toki karvaton, mutta se tilalle noussut kirkkaanpunainen ryyhkä sitten paistoikin viikon ajan kauemmaksi kuin hento ja tumma karvoitukseni koskaan.

Seuraavalla kerralla nähdesämme kosmetologi toisti jälleen saman kysymyksen, mutta sillä kertaa osasin kieltäytyä jämäkästi toteamalle, että ”jos joku ihminen pääsee minua niin lähelle, että kykenee näkemään viikseni, niin hänellä on silloin jo ihan muut asiat mielessä, joten kyseiset karvat eivät ole haitaksi ja häiriöksi ja itseäni kyseiset haituvat eivät vaivaä”

Päätin, että tuo epäonninen vahaus oli sitten viimeinen kerta, kun välitän muiden ihmisten ajatuksista vartaloni karvoituksen suhteen.  Kuulun toki itsekin karvojaan poistavien naisten suuren joukkoon, mutta en suostu ottamaan asiasta suuriakaan paineita. Ajelen, vahaan tai saksin ihan juuri silloin kun itseäni huvittaa ja ihan juuri sieltä mistä haluan.

karva_leggings

Talvella, kun kintut eivät juurikaan ole esillä, koitan säästellä herkkää ihoani ja saatan toisinaan antaa säärikarvojen tursottaa parikin viikkoa ennen höylään tarttumista. Ja voin kuulkaa kertoa, että olen perinyt karvankasvuni karvaiselta ja tummalta isältäni, joten toisin kuin viikseni, säärikarvani näkyvät kyllä naapuriin asti heti parin päivän jälkeen. Ainoa jolta voin ottaa vastaan jonkinmoista mielipidettä siitä onko karvoja  liikaa, on poikaystäväni ja silloinkin argumentti joka minua lähinnä kiinnostaa, on se, raapiiko säärisänkeni hänen jalkojaan kipeästi nukkuessamme.

Kesällä olen sitten ahkerampi karvanpoistaja juurikin tuosta yllä mainitusta naapureille vilkkumisesta johtuen, mutta edelleenkään en jaksa ottaa kummoista stressiä. En ole karvanpoistohommissa todellakaan kovin pilkutarkka, vaan huitelen vähän sinne päin ja huomaan lähes toistuvasti unohtaneeni ajella esim. toisen polveni tms. Ja nämä havahtumiset tapahtuvat yleensä sitten ku olen jo mekko päällä jossain ihmisten ilmoilla. Mutta entä sitten? Kenen ilta on pilalla, jos mulla on polvessa pari karvaa? Ei omani ainakaan. Mä luotan, että mua katsotaan useammin silmiin kuin niihin muutamaan kiireessä jääneeseen tupsuun. (jos ei katsota silmiin, niin ainakin rintoihin ja ne on sentään karvattomat ;D )

karva-alushousut

Mitä housujen sisällä muhivaan karvapeitteeseen tulee, niin muoti on tosiaan muuttunut äitiemme nuoruudesta. Oman mammani mukaan alapää ajeltiin synnytyslaitoksella, mutta muuten puskan annettiin olla rauhassa lukuunottamatta runsaskarvaisia naisia jotka uimarannalle mennessään trimmasivat reisille levinneen turkin.  70-luvulla kuulema alkoi kuitenkin kierrellä huhuja etelän rantalomakohteissa olevista ”P***upartureista” . Ja  nyt muutama vuosikymmen myöhemmin olemmekin tilanteessa, jossa toosakarvoilla varustettu nainen on karvattomia kanssasisariaan uhanalaisempi laji.

Yli kymmenen vuoden karvanpoistokokemuksella ja erilaisia tapoja ja malleja kokeilleena olen nykyään varma vain yhdestä ainoasta asiasta ja se on, että valitsetpa sitten posliinin, luomupuskan tai ihan mitä tahansa siltä väliltä, on  kaiken karvanpoistobisneksen ja alapäähän ulottuvien muotivillitystenkin keskellä tärkeintä on se, että valinta on omasi, ei poikaystävän, kosmetologin taikka Cosmopolitanin.

karvapaita

Kuvituksena Nutty Tarts/Tärähtäneet Ämmät -nimisen taiteilijakaksikon humoristiset ja kenties hieman kantaakin ottavat karva-alusvaatteet, jotka bongasin Hesarin Kuukausiliitteesta. Tsekkaa myös Nutty Tartsien upea paperipussipäähine. ”These paper bags are designed for people who frequently have bad days or bad face days. Very handy for party animals and women who are over 30.” 😀


23.06.2010

Posted at 09:00h in Yleinen by
0 Likes

Olen kyllä ollut melkoinen SATC-fani mitä tulee itse televisiosarjaan, mutta moneen kertaan uudelleen lämmitetty nakkikeitto ei ole oikein mieleeni. Tästä syystä Sex And The Cityn kakkosleffan odottelu ei saanut minua mitenkään erityisesti kihelmöimään jännityksestä. Kuulun kuitenkin skeptisyydestäni huolimatta siihen helposti höynäytettävien heimoon, joka ei voi jättää leffasarjojen muita osia katsomatta, mikäli olen erehtynyt katsomaan yhden. Tämä siitäkin huolimatta, että tiedostan useimmiten kyseessä olevan pelkästään julkea ryöstö haaleaksi mikrotetun keitoksen nimissä. Mutta niin minä vain kävelen lampaan lailla lippuluukulle luovuttamaan rahani ja näin tein tietenkin myös Carrien, Mirandan, Charlotten ja Samanthan uudelleen tulemisen kohdalla.

Ajattelin jo jossain vaiheessa, että odottelisin rainan DVD-julkaisua, mutta onnetar tavallaan puuttui peliin. Indiedays sai leffaa markkinoivalta taholta kaksi leffan puvustuksesta sun muusta kertovaa kirjaa (Sex And The City 2 The stories. The fashion. The adventure.) meille bloggaajille arvottavaksi ja onni suosi minua. Aloinkin samontein ilouutisen kuultuani miettiä, että en minä halua nähdä kaikkia Carrien asuja kirjasta ennen elokuvan katsomista ja niimpä minun oli pakko pistää viime keskiviikkona Facebookiin kutsuhuuto, josko joku ystäväni lähtisi seurakseni katsomaan mlekoisesti parjatunkin elokuvan. naamakirja on tehokas väline seuranhaussa ja leffaseura ilmoittautuikin n. 5 min kutsuhuudon julkaistuani.

Koska suuria odotuksia elokuvan suhteen ei ollut, en myöskään pettynyt. Sai syödä popcornia, pari vanhasta kunnon satc-fiiliksestä muistuttavaa keskustelun pätkääkin nähtiin kaiken perhe-elämän vaikeudesta ja tylsästä parisuhteesta ulisemisen välissä. Sinkkunelikolle on tullut ikää ja se näkyy ja kuuluu, mutta niinhän sen kuulukin mennä. Ksymys vain kuuluu täytyykö siitä vielä tämänkin jälkeen vääntää elokuvia. Miten olisi SATC-grannies vuonna 2040?

Mutta siihen kirjaan siis! Eihän siitä nyt kuitenkaan mihinkään pääse, että ne lukuisat asujen vaihdot kiinnostavat ja on mielenkiintoista bongailla mitkä Carrien päällä nähdyistä asusteista tai vaatteista tunkevat kauppoihin edullisina kuluttajaversioina. Aloituskohtausessa valkoisen Halstonin mekon seurana nähdyn värikkään kaulakorun halpiskavereita ainakin oli tarjolla jo Vero modassakin.

kirja

satc_carrie

satc_samantha

satc_miranda

Tykkäsin elokuvassa erityisesti mirandan asuista ja siitä huolimatta, että olen kokenut keltaisen aina todella vaikeaksi väriksi, en voi olla kuolaamatta tuota kuvassa näkyvää Bottega Venetan räväkän väristä mekkoa. Upea.

satc_kengat

satc_hylly

Asujen lisäksi kirjassa esitellään tietenkin leffassa nähtyjä hahmoja ja kuvauspaikkoja etunenässä tietenkin Carrien asunto/asunnot. Vaikka pari kuumaa miestäkin elokuvaan mahtui, niin kiivaimpia sydämentykytyksiä taisi kuitenkin aiheuttaa Carrien uskomaton vaatehuone kenkähyllyineen. Mitä muuta voisi nainen toivoa. Ehkä ne kaikki upeat kengät sinne täytteeksi.

Lehdistönkin huomioiman Anne Kyyrö Quinnin suunnitteleman rahin lisäksi lavasteisiin oli näköjään livahanaut muutakin suomalaista designia. Itse elokuvaa katsellessa en laukkua huomannut, mutta kirjan kuvasta bongasin Carrien hyllystä Marimekon clutchin. Miten on Ilta-sanomat sun muut tämän missanneet? Kyllähän tälläkin cameo-roolilla nyt nostettaisiin suomalaisten kansallista itsetuntoa taas ainakin sata pykälää ja kyseisen esiintymisen soisi ilmenevän joka kerran Marimekosta puhuttaessa vähintään seuraavien 50 vuoden ajan. ei niitä Jackie Kennedyn raitapaitaostoksiakaan ole vieläkään unohdettu kuten ei myöskään Hanna Sarenin puukenkien tai Marimekon Tantsu-kankaan SATC-esiintymistä. Ne Carrien jalassa nähdyt Hanna Sarenin kengät muuten muistetaan mainita Sarenista kirjoitettaessa niin uskollisesti, että pistää jo miettimään  onko kyseinen suunnittelija oikein muuta mahtanut saavuttaakaan. Joskus nämä hehkutukset vaan alkavat jo kääntyä itseään vastaan. Tästä käytiin pitkät keskustelut terassilla viime perjantaina.

Mutta palatakseni vielä elokuvan vaatteisiin pitää sanoa, että enemmän kuin inspiraatiota omaan pukeutumiseeni taisin saada pakkomielteen siitä mitä haluaisin nähdä muruni päällä. Eräs komea sankari keskellä aavikkoa sai minut vakuuttuneeksi, että mieheni voisi kenties kaivata kesäksi valkoista, rentoa ja ryppyistä pellavapaitaa jonka käärityt hihat paljastaisivat käsivarret. (kohta joka sattuu mun mielestä olemaan yksi mies vartalon seksikkäimpiä ruumiiosia) Pitää kysellä mitä mieltä mies olisi tämän vaatefantasiani toteuttamisesta.

Edellisen kerran kun elokuva sai minut ehdottelemaan vaatteita miehelleni oli kyseessä ei enempää eikä vähempää kuin James Bond. Koitin ehdotella miehelle smokin vuokraamista ja leikkipistooli toisessa ja martinilasi toisessa kädessä pitkin asuntoa hiipimistä. Ei lämmennyt mun ehdotuksille. Kumma heppu. Ehkäpä tuo kesäpaita menis paremmin läpi. Peukut pystyyn ladies!! ;D