28.07.2013 Pakko ostaa jotakin

Iskeekö teille muille koskaan sellainen fiilis, että tekee mieli vaan päästä ostamaan jotakin? Itselleni saattaa tuollainen täysin typeräksi tiedostamani pakottava mieliteko iskeä sellaisena tylsänä yksinäisenä päivänä, kun mielikin tuntuu olevan jotenkin maassa. Eli kyseessä on siis selkeästi sijaistoiminto ja ajatus siitä, että jokin uusi tavara voisi muka piristää.

Itselleni sellainen päätön vaatekaupoissa kiertely on sellainen tasaisin väliajoin, kuten muutaman viikon välein, itsekseen suoritettava rentoutumishetki. Niihin reissuihin ei tarvitse kuulua ostamista, vaan tykkään vaan käydä katselemassa uutuuksia ihan puhtaasta mielenkiinnosta.

Toki tuollaiselta hortoilureissulta voi jotain tarttua mukaankin, mutta kaupoissa kiertely on ensisijaisesti vain kivaa ajankulua vaikkapa keskellä viikkoa olevaan vapaapäivään.

Erikseen on sitten tosiaan tuollainen aluksi mainitsemani ”haluan ostaa jotakin” -fiilis. Sellainen iski esimerkiksi tänään. Tiedän, että on ihan dorka mieliteko mennä käyttämään rahaa johonkin tavaraan, mutta olenkin jo ajat sitten keksinyt tuon mieliteon taltuttamiseen taktiikan jonka vuoksi kyseinen silloin tällöin iskevä tunne on oikeastaan hyödyllinen.

Kuvassa mun tämän päiväisen ostovimman taltutusreissun hankinnat. Kun shoppailu shoppailun itsensä vuoksi tuntuu jossain tilanteessa välttämättömältä suoritteelta, tsekkaan kylpyhuoneen ja siivouskomeron puutteet. Aina sieltä on jotain tarpeellista lopussa.

Usein on vielä niin, että jotain tarpeellista olisi pitänyt muistaa ostaa jo ajat sitten, mutta perus ruokakauppareissuilla on päässyt unohtumaan. Nytkin oli käsisaippuaa jo koitettu epätoivoisesti jatkaa vedellä.

Niinpä minä sitten innoissani kipitän ostovimmassani tärkeän ostoslistani kanssa jonnekin markettiin ja teen käsisaippuan, hammasharjan, pumpulilappujen ym. hankkimisesta hartaan shoppailuhetken. (Note to self, ne pumpulilaput unohtui tänäänkin..)

Tutkin vaihtoehtoja ja harkitsen tarkkaan kumpi on käsisaippuassa minulle tärkeämpää, kylppäriin sopiva väri vai kiva tuoksu? Kumpi olisi parempi tuoksu lime vaiko valkovuokko? Ja olisiko nyt pitkästä aikaa jonkin muun värisen kuin pinkin hammasharjan vuoro? Entäs hammastahna, olisinko mainoksen uhri ja ostaisin uutuutta, joka on ihan naurettavan hintainen muihin hammastahnoihin verrattuna, vai kuuntelisinko järkeä ja otan puolta halvemman ja hyväksi jo havaitun?

Kassalla loppusumma on tällaisten shoppailujen kanssa yleensä maltillinen ja kaikki hankinnat tulivat tarpeeseen, mutta shoppailuvimma on onnistuneesti taltutettu ja saan hyvän mielen purkaessani pienet ostokseni kotona oikeille paikoilleen.

Onko kyseessä sitten joidenkin epämiellyttävien tunteiden tukahduttaminen ostamisen vimmalla vai ihan suht normaali kulutusyhteiskunnan kasvatille toisinaan iskevä tunne? En osaa siihen itsekään vastata.

Mutta ehkäpä ilman tuota ”pakko ostaa jotakin” tunnettani monet arkipäivän tarvikkeet tulisi hankittua aina vasta sitten, kun ne on ensin kymmenen kertaa kiroillen huomannut kauppateissulla unohtaneensa.

Onko shoppailuun shoppailun ilon vuoksi ajavat tunteet tuttuja muillekin? Mikä on toimintamallinne?

20.11.2012 Haasteen leviäminen yllätti!

Minulla olisi jonossa kymmenen juttua joista voisin postata, mutta nyt on ihan pakko palata vielä hieman tuohon edelliseen Naked truth -postaukseen ja sen aiheuttamaan pienoiseen viraali-ilmiöön. (kyseiseen postaukseen pääset TÄSTÄ!)

Kirjoittaessani postauksen ja haastaessani muita bloggaajia mukaan ajattelin, että olispas hauskaa jos vaikka neljä tai viisi bloggaajakaveriani innostuisi asiasta. Veikkasin myös, että postaus poikisi ehkä maksimissaan parikymmentä kommentti, joka siis on todella hyvä määrä omassa blogissani. No, veikkasin väärin. 😀

On hienoa nähdä, että onnistuin herättämään keskustelua. Sitä on käyty monien blogien kommenttibokseissa ja Facebook-sivuilla. Suurin osa on kokenut aiheen hyväksi ja tärkeäksi ja sanonut, että vallalla olevat kauneusihanteet todellakin tarvitsisivat venyttämistä. Sitten on ollut myös niitä joiden mielestä koko meikittömyyshaaste on ollut ihan idioottimaine, koska ”eihän meikittömyydessä ole mitään ihmeellistä”. No ei ole tietenkään kaikille, mutta hyvin monelle naiselle sekin on suunnattoman suuri kynnys.

Minä olen bloggaajana sitä laatua joka ilahtuu ihan suunnattomasti, jos kaiken kirjoittamani hömpän keskellä joku yksikin ihminen kokee saaneensa jostain minun kirjoittamastani tsemppiä ja kimmokkeen ajatella jotain toisin. Ja sitä tuo postaus on onnistunut kommenttien perusteella tekemään.

Bloggaajat kuvien takana ylhäältä vasemmalta: Taking Life It is-Enni, Peace, Love and Bubblegum-Kirsi, Hearts & Minds -Sansu, Kemikaalicocktail -Noora, Pupulandia -Jenni, Step by Step -Tiina, Focus on Fashion -Salla, More to Love -Mimmi ja 365 days with Ida -Ida.

Olipa huomiota herättänyt blogi-, some- tai mikä tahansa -ilmiö sitten mistä aiheesta tahansa, niin aina tulee myös se aallon kohta, kun esiin nousee vastustusta. Tämän aiheen kohdalla arvostelu on näkynyt mm. siten, että bloggaajien on sanottu olevan ”liian virheettömiä”. Että hyvä se on kuulema näytellä hyvää ihoa ja tekoripsiä, kun oikea totuus on toisenlainen. Että nyt sitä kuulema vasta vääristynyttä kuvaa levitetäänkin.

Tuohon en oikeastaan voi todeta muuta kuin, että ei bloggaajatkaan nyt sentään ole yksi yhtenäinen rotu. Ihan on laidasta laitaan tavallisia tyyppejä täällä blogien takana. On näppynaamoja, täydellisellä iholla siunattuja, niitä jotka käyttää itseruskettavia, niitä jotka on kalpeita kuin aave, pallopäitä, ovaalikasvoisia, pyöreitä, hoikkia ja kaikkea siltä väliltä.

Tärkein pointti tässä aiheessa nyt kuitenkin oli ja on, että omasta peilikuvasta kannattaisi oppia tykkäämään ja muidenkin ihmisten kohdalla katsoa syvemmälle kuin vain ulkokuoreen.

Mutta hyvää tai huonoa, niin hämmentyneellä ilolla olen haasteen leviämistä ja keskustelua sen ympärillä seurannut. Huomenna on jo varmasti uudet aiheet ihmisiä keskusteluttamassa, mutta ehkäpä yksi tai kaksi pientä ajatuksen siementä jäi ihmisten mieliin itämään.

Vielä eilen päivällä suunnittelin, että keräisin tänne kuvakollaasin kaikista löytämistäni meikittömistä bloggaajanaamoista, mutta nyt alle kaksi vuorokautta postaukseni julkaisun jälkeen olen saanut huomata sen täysin mahdottomaksi. Ja yllätykseksni asia ei suinkaan rajoittunut bloggaajiin, vaan onpa jotkut ihmiset toteuttaneet haastetta Facebook-profiilikuvillaankin!

Olenkin siis kerännyt linkkejä muiden Naked truth -postauksiin Tyyliä Metsästämässä -facebook-sivulle ja lisään niitä sitä mukaa, kun vastaan tulee. Kurkatkaa siis ihmeessä TÄNNE!