Meillä oli tänään Sovituskopissa (= radio-ohjelma) aiheena naisten käsilaukkujen sisältö. Kävin tekemässä muutaman katuhaastiksen aiheesta ja jutusteltiin mun vieraan kanssa mitä kaikkea kummallista omista laukuistamme oikein on aikojen saatossa löytynyt. Meikäläisen veskasta on esimerkiksi kerran yllärinä hypännyt silmille todella karvainen ja vihreä karjalanpiirakka.

Yksi haastateltava puolestaan kertoi laukustansa löytyvän välillä erilaisia putkimiehen tarvikkeita, ja serkkuni kommentoi facebookissa kantaneensa pidemmän aikaa vasaraa käsilaukkunsa vuoren sisässä. Se muuttuu pehmoinen käsilaukkukin kummasti uskottavammaksi lyömäaseeksi, kun sisällä on vasara. Myös kahvakuula voisi toimia tyrmäystarkoituksessa. 😀

Aiheen taustatutkimukseeni kuului mm. käsilaukkujen punnitseminen. Kaikki kaupungilla vastaan tulleilta naisilta punnitsemani laukut (joo mä ihan oikeesti menin kyselemään tyypeiltä, että ”anteeksi, saisinko punnita käsilaukkusia?) painoivat vähintään 1,2 kg. Monta oli sellaista kahden kilon pintaan, mutta potin räjäytti silti oma laukkuni, joka näytti aamupunnituksessa lukemaa 3,5 kg!!!

20121010-211701.jpg

Mut täytyy kyllä sanoa, että meidän vaa’alla on tapana heitellä yhden ja saman punnituskohteen kanssa peräkkäisillä punnituskerroilla 200-300 gramma. Eli totuus ei ehkä ollut ihan noin kamala. Eli naisen perus itsepetos jatkuu myös veskan painoa tarkastellessa. ”Tuo meidän vaaka se näyttää aina kilon pari liikaa, en mä suinkaan oikeesti näin paljon paina..” 😀 Pitänee laittaa laukku laihikselle!

Päivän polttavan aiheen innoittamana päädyin sitten tekemään päivän päätteeksi omalle CK:n nahkalaukullenikin ruumiinavauksen. Että mitä ihmeen kiviä mä siellä näin duunipäivänä oikein raahasin?

Laukusta löytyi illalla: iPad + näppis, pullea meikkipussi (en koko päivänä sutinut naamaani ainuttakaan meikkituotetta), lompakko (musta pussukka keskellä), Monkin korttikotelo (osoittautunut käytössä loistavaksi!), nenäliinoja, käsipeili, kaulakoru, irtokolikoita, Mynton pastilli (huom yksi kpl, irrallaan), läjä rutattuja kuitteja, pari laskua, työeläkeote (mulle on karttunut työeläkettä yhteensä reilut 160 €, onneksi on vielä jokunen vuosikymmen aikaa kartuttaa kassaa..), kuvasta puuttuvat avaimet, kirjevaaka (tää oli niiden laukkujen punnitusta varten 😀 ) ja…..

20121010-213625.jpg

…meikkipussin ulkopuolella sijainneita kosmetiikkatuotteita kuten puuteri, pari huulirasvaa (molemmat saatu blogin kautta), kajalkynä, huultenrajauskynä ja huulikiilto, aina kassin pohjalle piiloutuva puhelin (saatu blogin kautta). Yllättäen hyökkäävän näläntunteen varalta kassissa seilasi myös pari myslipatukkaa…

Eikä elämästä tietenkään tulisi mitään, jos ei laukussa lymyilisi myös vaikkapa rannekoru ja läjä erilaisia lahjakortteja ja etukuponkeja. Ja kaiken tämän lisäksi painoa toi muutaman sata grammaa vielä tietenkin kamera jolla tuon koko komeuden ikuistin. Että ei se nyt ihme jos olkapää huutaa armoa ja kassista ei koskaan löydy yhtään mitään.

Se ei nimittäin ole kerta tai kaks, kun olen hermostuksissani kumonnut koko laukkuni sisällön vaikkapa keskelle toria, kun puhelinta ei ole löytynyt sen soidessa tai kotitalomme ulko-oven eteen, kun avaimet ovat raivoisasta kaivamisesta ja ravistelusta huolimatta pysyneet piilossa. Mulla palaa käpy tuollaisissa epätoivon tilanteissa ihan välittömästi. Ja siitä huolimatta mun laukun sisältö näyttää yllä kuvaillulta.

Onko siellä ruudun toisella puolen joku jonka laukussa kaikki on järjestyksessä ja sisältö ei aiheuta koskaan yllätyksiä? Vai onko sellainen nainen yhtä todellinen olento kuin yksisarvinen?


Mä ihailen suunnattomasti ihmisiä joilla on uskallusta ja energiaa toteuttaa hullujakin ideoitaan ja unelmiaan. Koskaan ei voi tietää kuinka älyvapaa idea loppujen lopuksi ottaakin tulta alleen ja lopputuloksena saattaa olla jotain aivan eeppistä.

Juurikin tuollaisesta ennakkoluulottomuudesta ja omiin ideoihin uskomisesta on kyse tällä viikolla kauppoihin ilmestyvässä (tiistaina 9. päivä pitäisi olla kaupoissa) You did what?! -nimisessä ruokakirjassa.

Ja että mitäkö hullua, ennakkoluulotonta ja eeppistä on ruokakirjassa? Niitähän ilmestyy nopeammalla tahdilla kuin laiskat tyypit vaihtaa sukkia. No tässä opuksessa nyt sattuu olemaan sellainen pikkuisen ennalta-arvaamaton tekijä, että kaikki kirjan gourmet-herkut on valmistettu Moccamasterilla. Kyllä, se on se kahvinkeitin. Ja sillä on siis tehty ruokaa, gourmet-sellaista. Luit oikein.

Idean isä, kuopiolainen valokuvaaja Antti Karppinen, ehti pyöritellä ajatusta kahvinkeitin-keittokirjasta useamman vuoden ennen kuin alkoi sitä oikeasti toteuttamaan. Sopivasti sekopäistä, mutta samalla ammattitaitoista tekijäporukkaa löytyi Antin omasta kaveriporukasta ja niinpä pojat pistivät Moccamasterit tulille.

Kirjasta löytyy kuusi kolme ruokalajin menua joiden seasta löytyy mm. sellaisia ruokalajeja kuin ylikypsä porsaankuve, etanat yrttikastikkeessa, tryffeli-perunatortilla, suklaafondant ja ruusuvedessä marinoidut hedelmät. Huh huh. Itse en osaisi valmistaa tuollaisia herkkuja ainakaan liedellä Mahtaisiko Moccamasterilla sujua helpommin?

En itse ole innokas ruoanlaittaja enkä todennäköisesti tule koskaan yrittämään edes kaurapuuron keittämistä kahvinkeittimella, saati sitten että pannussa porisisi valkosuklaamousse. Mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi innostunut kirjasta jo ensi kertaa siitä kuullessani. Kun joitakin viikkoja sitten pääsin kurkistamaan kirjan painovalmiiseen materiaaliin, en voinut olla hihkumatta riemusta.

You did what?! on täysverinen gourmet ruokakirja, mutta siinä samalla, tai ehkäpä jopa ennen kaikkea, se on hulvaton tarina tuon järjettömältä kuulostavan projektin tekemisestä. Reseptien lisäksi kirjassa on paljon Making of -kuvia ja monta sivua hauskaa luettavaa erilaisten Huom! Obs! Achtung! -huomautusten muodossa.

Tässä maistiaisiksi parit lainaukset teoksesta. Itse ainakin hihittelin kirjan teksteille.

”Suklaa on tunnetusti lempimisen korvike. Pelihenkiset treffikokkailijat jättävät tästä menusta jälkkärin tekemättä ja keksivät pääruoan päälle muuta tekemistä.” (Ruokakirja jossa ehdotetaan jälkiruoaksi paneskelua, ei voi olla ihan huono. 😀 )

”Cannellonikeksi on kätevää pyöräyttää rullalle esimerkiksi teroituspuikon ympärille. Teroituspuikon puuttuessa saman asian ajavat vasaran kädensija, adventtikynttilä sekä aina kätevä etusormi-keskisormi-yhdistelmä.”

”Olemme itse testanneet ja varmistaneet, että äyriäispastan valmistus onnistuu myös

yhdellä tavallisella kahvinkeittimellä. Lopputuloksesta tulee lähes yhtä herkullinen, mutta valmistusaika pitenee sen verran, että intiimi illallistunnelma latistuu mukavasti seuralaisen kyllästyessä kuoliaaksi. Suosittelemme kädenlämpöisesti investointia kaksipesäiseen kahvimankkaan.”

20121008-200124.jpg

Veikkaan, että tästä opuksesta voisi hyvinkin tulla tämän syksyn hitti kirjamarkkinoilla. Itse ainakin keksin useammankin tyypin joiden paketista teos voisi jouluna kuoriutua. Eli ainakin osa lahjapulmista siis jo ratkottu.

Ja vaikka tuolla aiemmin sanoinkin, etten itse ole niin kotonani keittiössä, että uskaltautuisin noita ohjeita kokeilemaan, niin aloin nyt sitten kuitenkin miettiä, että pitäisiköhän kuitenkin toivoa Moccamaster joululahjaksi.. Niitä kun saa nykyään vaaleanpunaisinakin! 😉

Lisää You did what -meiningistä voit lukea YDW-nettisivuilta ja Facebook-sivuilta. Niiden takaa löydät mm. kirjan takana olevien hemmojen esittelyt, kirjan trailerivideon ja linkkejä juttuihin joita kirjasta on tehty. Mm. Ilta Sanomien nettisivuilta löytyy video, jossa näkee YDW-keittiömestari Akin Moccamaster-kokkailuja ihan livenä. Suosittelen tsekkaamaan!


Mä en tiedä missä tynnyrissä olen elänyt, mutta törmäsin vasta eilen sellaiseen asiaan kuin Vogue Curvy. Veikkaan kyllä, että on uusi juttu monelle muullekin. Kyseessä on siis Italian Voguen 2010 maaliskuussa lanseeraama pylleröille suunnattu osio lehden nettisivuilla. Tämän ilmeisesti Voguen väen mielestä loisteliaan keksinnön slogan kuuluu seuraavasti, “Beauty Comes in All Shapes and Sizes”. Ajatella, on ne sitten avarakatseisia ja kiva kun ovat huomanneet tuollaisenkin asian!

Selasin Curvy-sivuja pitkään eilen illalla ja olen todella hämmentynyt. Toki ilahduin joistakin löytämistäni kauniista muotikuvista joissa oli mukana vähän reittä ja takamustakin, niihin kun on astetta helpompaa allekirjoittaneenkin samaistua kuin muotiteollisuuden normaalisti käyttämin malleihin, mutta niihin muutamiin kuviin ne ilon aiheet sitten jäikin.

Onhan se hienoa, että maailman suurin muotiraamattu tällä tavalla julkisesti myöntää ymmärtävänsä, että maailmassa on myös meitä muun kokoisia kuin Voguen editoriaaleissa pitkiä ja kapeita raajojaan ojentelevat huippumallit, mutta tästä asian huomioimisen tavasta tulee kyllä mieleen jonkinmoinen ”rotu”erottelu. (Italian Voguen sivuilla on myös mustille suunnattu osio Vogue Black, nice…). Ja kun Vogue Curvyn sisältöön tutustuu, niin huomaa, että kaikki lähes luonnottoman hoikista mallivartaloista poikkeavat naiset kuuluvat tähän kurvikastiin. Vai miltä kuulostaa se, että heidän ’Curvy Icons’ -osiossaan on mukana mm. sellaisia julkimoita kuin Liv Tyler ja Fergie?

Vogue Curvy tuntuu kaikin puolin jonkinlaiselta armopalalta ja huonolta yritykseltä kerätä pisteitä aikana jolloin muotiteollisuutta on rankasti suomittu jo liiallisen laihuuden ihannoinnista. Tästä meille läskeille rajatusta vogue-aitauksesta haiskahtaa ihan sama asenne kuin suurella osalla vaatevalmistajistakin: ’kyllä ne plus-kokoiset tyytyy vähään, kun ei niille vässyköille ole parempaakaan tarjolla’. Italian Voguessakin on varmaan ajateltu, että ’tehdään niille valaille tällainen kiva nettisivusto, mutta ei niitä nyt herran jestas meidän lehteen päästetä!”

Minä ihmettelen, että jos kerran beauty comes in all shapes and sizes, niin miksi se on silti pidettävä jotenkin päivänvalolta piilossa? Miksei muotilehdet ja muukin media voisi monipuolistaa tarjontaansa siten, että kaiken näköisiä, kokoisiä ja värisiä ihmisiä mahtuisi samojen kansien väliin? Kuinka mielenkiintoinen ja monimuotoinen olisi muotilehti jossa olisi sekaisin jos jonkinnäköistä naista?

Jos tällainen XL-ämmä vinkuu, että olisi kiva nähdä joskus oman kokoisia malleja jotta voisi paremmin samaistua, saatetaan heti sanoa, että voihan niistä muotikuvista inspiroitua vaikka niissä onkin laihat mallit. Voi totta kai ja inspiroidunkin, mutta olisiko siitä jollekulle ihan hirvittävästi haittaa jos jossain jutussa niitä seuraavan sesongin vermeitä olisi vedetty sen 0-kokoisen supermallin lisäksi jonkun muutamaa kokoa isomman huippumallin päälle? Tai no, olishan se toki kauheaa, siinähän vois joltain”No one wants to see curvy women” –Lagerfeldiltä ainakin mennä ruokahalun lisäksi välit tuon ns. isokoisempia malleja käyttäneen lehden päätoimittajaan.

Mutta siihen Vogue Curvyyn vielä takaisin. Ei sivustoa tarvitse kauaa selata, että on jo ihan vi********ut ja kurkkua myöden täynnä termiä Curvy. Sisältöä tuottavat ihmiset tuntuvat kuvittelevan, ettei näitä Curvy-ämmiä voi tietenkään kiinnostaa mikään muu kuin toiset pyöreät ja pehmeät tyypit. Siksipä se onkin niin tosi hyvä, että on aidattu se hoikkien huippumuoti ja läskien lohtumuoti eri karsinoihin. Fatso-Voguessa lähes joka ikiseen otsikkoon tai vähintään ingressiin on ympätty tuota jo kirosanalta tuntuvaa curvyä. Tässä hieman esimerkkejä otsikoiista ja ingresseistä:

  • DAWN FRENCH – How to make people laugh about being curvy
  • ADELE’S BEEHIVE – At the MTV Video Music Awards evening, the curvy icon won everyone over with her voice – though not her look
  • LEONA LEWIS – The British singer wears a country look for winter: great ideas for staying curvy in the cold
  • VINTAGE CURVY: JAYNE MANSFIELD – The Diva from the ’50s, she knew how to bring out the best of her body and make being curvy sexy
  • THE BEST OF GLAM & CURVY – Which of these curvy personalities that we’ve put a spotlight on do you prefer?
  • Jne jne jne…

Kaiken otsikoinnin ja juttujen aiheiden perusteella tulee olo, että esim. monet upeat näyttelijät tai artistit ym. nähdään näissä jutuissa aina ensisijaisesti kurveina, eli ulkosesti ihanteisiin sopimattomina ja se on asia joka täytyy muistaa tuoda esille. Ei yhdestäkään mallivartaloisesta naisartistista kertovaa juttua otsikoitaisi, että ”Skinny singer bla bla bla..”, mutta kumma kyllä esim. Adelesta kirjoittaessa muistetaan aina tuoda esiin, että hän on ’curvy’, niin tekee myös valaiden Vogue. Kyseessä on siis huippu talentti ihminen joka laulaa ihan perhanan hyvin, mutta median silmissä hänestä tekee erityisen huomionarvoisen se, että ’Se on herran jestas läski, hyvä laulaja!”

Ääh.. Kauheen sekavaa nyt tää mun sepostukseni taas. Pääajatukseni oli siis, että ’tavallaan kiva kun tunnustetaan monenkokoisten ja muotoisten naisten olemassaolo myös tuollaiselta taholta (Vogue), mutta loppupeleissä karsinointi tekee asiasta oikeastaan entistä syrjivämmän’.

kuvat: David Sims for Vogue US  ja  Florian Sommet for Vogue Curvy

Käykää ihmeessä tekin tutustumassa Vogue Curvyyn ja tulkaa sitten kertomaan teidän fiiliksiä ja ajatuksia aiheesta! Minkä kokoisia ja näköisiä naisia teidän mielestä lehdissä pitäisi näkyä? Onko tarvetta/onko oikein tällaisessa yhteydessä (muotilehti) jaotella ihmiset heidän kokonsa mukaan? Miltä vaikutti Vogue Curvyn sisältö?

Kuvat siis osa Curvyn puolelta ja pari ”normi” (mikä hiton normaali kysyn vaan?) -puolelta. Olisiko niin kamalaa jos nuokin molemmat mallit löytyisivät saman lehden sivuilta?

How to make people laugh about being curvy