21.01.2016 Syynä on aina läskit

Tuo yllä kertomani kommentti palasi tässä taannoin taas mieleeni, kun bongasin yhden #Evek-jakson yhteydestä puolestaan tällaisen kommentin: "Veera on tässä(kin) hommassa pelkkä kiintiölihava, myhäilee ja hihittää toisten jutuille."  Että olipa sitten niin tai näin, syynä on  aina läskit. Koekuvauksen sijaan minutkin toki vain punnittiin, kun miettivät sopivuuttani #Evek-tiimiin.

Minä elän itse sellaisessa kivassa kuplassa, missä ihmisissä merkityksellistä etenkin työmarkkinoilla on heidän ajatuksensa, tekonsa ja käyttäytymisensä, mutta aina aika ajoin saan sinne kuplaani muistutuksia siitä, että kaikki ihmiset eivät suinkaan keskity samoihin asioihin.

Ulkonäkö- ja painonatsien silmissä esimerkiksi kaltaiseni ylipainoinen nainen on pelkästään kasa ihraa. Läskillä ei voi olla taitoja, asiantuntemusta, sosiaalisia taitoja tai työkokemusta. Kaikki mitä lihavalle ihmiselle tapahtuu tai ei tapahdu, johtuu ulkonäkönatsin mielestä rasvakudoksesta. Tuollainen asenne on tympeää toisten ihmisten mitätöimistä. Samanlaista mitätöimistä saavat osakseen myös todella kauniit ihmiset. Esimerkiksi missi televisio-ohjelman juontotehtävissä nähdään vain nättinä naamana, vaikka sen ulkoisen habituksen lisäksi on ihan varmasti oltava myös sujuvasanainen. 

Minä voin ihan iloisesti kertoa pitäväni itse omasta peilikuvastani ja olen samalla vallan sinut sen asian kanssa, että monet ihmiset eivät kohdallani pidä näkemästään. Mutta vielä enemmän kuin ulkonäköä, mä pidän arvossa kaikkia niitä asioita joita osaan. Perse on leveä ja ajan myötä tissit venyy kohti napaa ja naamaan ilmestyy ryppyjä, mutta sen saman ajan kuluessa myös taidot ja henkinen pääoma kasvaa. Jos itse keskittyy vain ulkokuoreensa ja rakentaa itsetuntonsa sen varaan sisällön sijaan, on luvassa iän myötä alamäkeä. Mutta jos keskittyykin sisältöön niin itsensä kuin muidenkin kohdalla voikin ilokseen huomata positiivista kehitystä. 

Oman ja toisten persauksen mittailun sijaan meidän kaikkien olisi hedelmällisempää tutkailla mitä siellä korvien välissä tapahtuu. Mutta se taitaa olla ulkonäkö- ja painonatsille mahdotonta, sillä hän ei pysty porautumaan pintaa syvemmälle, ei muiden, eikä myöskään itsensä kohdalla. 

PS. Se kommentti "laihduttaisit, niin ei tarttis tällaisista asioista vinkua", on sitten muuten jo useaan otteeseen käytetty. 

11.01.2016 #Lääppijä

Kuva: kuvakaappaus Twitteristä

– Vähänkö sulla on pienet tissit!, kommentoi rinnakkaisluokkalainen poika yläasteaikana-

– Oo, melkoiset munkit!, ***tu miten isot tissit!, Ihan järjettömän isot kannut sulla!, kommentoivat useat miehet baariolosuhteissa viimeisen vuosikymmenen aikana. Osa sankareista katsoi oikeudekseen myös samalla kouraista tuota minun vartalossani kiinni olevaa munkkia.

– Ollessani töissä valokuvausliikkeessä, tunkeutui yksi vanhempi miesasiakas tiskin taakse ja kävi kiinni takamukseeni. 

– Opiskeluaikoina eräs opettajana toiminut keski-ikäinen mies tuli baarissa ehdottamaan, että voisimme mennä illalliselle "siellä varmaan keksimme jonkin tavan miten saat suorituksen siitä reputtamastasi kurssista".

– Kävellessäni Porin keskustassa erään baarin ohi, näin ikkunapöydässä istuvan miehen runkkaamassa itseään hyvin avoimesti kadulle päin.

– Yökerhon tanssilattialla jäi tanssimiset aika vähälle, kun vähän väliä oli jonkun käsi hivelemässä pakaraa tai joku tuomassa itseään liian tykö etumus edellä.

Tässä nyt ihan vaan muutama samoin tein mieleen tullut hetki omasta elämästä. Eivät tasan ole ainoat lajissaan. Ja tosiaan jotkut vatipäät ovat keksineet väittää naisten seksuaalisen ahdistelun olevan ihan uusi ilmiö, ja ulkomaalaisten mukanaan tuoma. Sallikaa mun nyt nauraa. Noissa omissa kertomuksissani 1/6 oli sellainen, jossa tunnistin tekijän ulkomaalaistaustaiseksi. Niin kuin sillä nyt olisi mitään väliä. Luvaton käsi perseellä on ahdistava, olipa se sitten minkä värinen hyvänsä. 

Lisää aiheesta löydät mm. Twitteristä hashtagilla #lääppijä, tai vaikkapa tästä Me Naisten jutusta.

PS. "no mut mitä oot pistänyt tollaset vaatteet, sähän kerjäät tätä", jatkoi eräs rintaani tarttunut persläpi nostettuani asiasta helvetillisen metelin. Ehkäpä pilkkihaalari olisi minut tuolta hyökkäykseltä pelastanut?

03.01.2016 Let’s talk about money – 10% tuloista vaatteisiin

Nyt olisi vuorossa hieman tilastoja vuodelta 2015. Minä nimittäin onnistuin pitämään koko vuoden ajan kirjaa kaikista vaatemenoistani. Listasin kuukausittain ostamani vaatteet, kengät ja asusteet. 

Ja mitä tilastot sitten sanovat?

Laskujeni mukaan vuonna 2015 vaatteisiin, jalkineisiin ja asusteisiin käyttämäni rahasumma oli 9,6 % bruttotuloistani. Kävin tutkimassa tilastokeskuksen tietoja ja kävi ilmi, että vuonna 2012 suomalaisten kotitalouksien menot kyseisessä kategoriassa olivat keskimäärin 4,4%, joten minä siis törsään pukeutumiseen selkeästi keskivertokuluttajaa enemmän. Tokikaan en olisi tarvinnut näin tarkkoja laskelmia tiedostaakseni asian olevan näin. 😀

Jos pilkotaan hieman osiin, niin koko pukeutumiseen käytetystä summasta noin 15 % kului aluspukeutumiseen (rintaliivit, alushousut, sukkahousut, sukat, muotoilevat alusvaatteet) ja 22,5 % kokonaissummasta käytin kenkiin. (Määrällisesti ostin kenkiä huomattavasti vähemmän kuin joskus menneinä vuosina.) Laukut, korut ja muut asusteet söivät kokonaiskakusta 12,2 %. 

EDIT: Lisäyksenä vielä sellainen nippelitieto, että kovin kalliita eivät yksittäiset ostokseni olleet koko vuonna. Kallein yksittäinen hankinta vaate- ja kenkäkategoriassa olivat Michael Korsin mokkasaappaat joille tuli suutarintyöt mukaan laskettuna hintaa n. 180 €. 

En ole näin tarkkaa laskentaa tainnut suorittaa minään aikaisempana vuonna, mutta ihan mututuntumallakin sanoisin euromääräisesti käyttäneeni tänä vuonna hieman enemmän näihin ostoksiin kuin aiemmin, mikä on seurausta tulojen kasvamisesta ja sen myötä tapahtuneesta ostosten keskihintojen noususta. Prosentuaalisesti arvioisin kuitenkin käyttäneeni jotakuinkin saman verran rahaa pukeutumiseen jo pidemmän aikaa, vaatteet olivat itselleni tärkeitä myös pienituloisena opiskelijana ja viimeiset eurot saattoivat mennä ennemmin kenkäpariin kuin ruokaan. 😀

Vaikka vaatteisiin kulunut osuus tuloista tuntuu itsestänikin melko suurelta, niin en silti sen kummemin kadu asiaa tai siitä itseäni soimaa. Järjestys on aina ollut se, että tärkeät maksut hoidetaan ensin ja jäljelle jäävät voi törsäillä miten lystää. Omassa elämäntilanteessani (lapseton, autoton, pienet asumiskulut) kulutan rahaa sumeilematta itseeni: ostan kivoja vaatteita, syön usein ulkona ja käytän herkästi esim. yksityisiä terveyspalveluja. 

Tämän vuoden mittaisen kirjanpidon jälkeen olen kuitenkin ajatellut, että tuosta rätit ja lumput -kassasta voisi hyvin nipistää ja kasvattaa sillä rahalla kuukausittaista säästösumman määrää. Tämän vuoden tavoitteena onkin siis siirtää muutama prosentti tuloista vaatekaapin sijaan säästöihin! 

Kukaan muu tehnyt tilastoja omasta kulutuskäyttäytymisestään?