Työkaverini, eräs toimittaja, kertoi kuinka hän oli jokunen vuosi sitten haastatellut yhtä naispuolista ministeriämme ja huomannut jo haastattelun aikana, että rouvalla on huulipunaa hampaissa. Mies mietti pitäisikö asiasta sanoa, mutta ei ollut tohtinut. Haatattelun jälkeen ministeri hyppäsi virkakiesinsä takapenkille kiitäkseen pikapikaa pitämään tiedotustilaisuutta.

Toimittaja ei missään kohtaa kehdannut ottaa puheeksi ministerin puhuessa ja hymyillessä selkeästi näkyvää huulipunatöheröä ja jäi kuulema asiaa jälkeenpäin harmittelemaan. Että olisko kuitenkin pitänyt? Mahtoiko nyt ministeri mennä televisiokameroiden eteen saakka huulipunat edelleen hampaissaan? Vai ehtikö hän kenties vilkaista peiliin matkalla, tai huomaisiko vaikkapa avustaja asian?

Koska, kenelle, ja missä tilanteessa tulisi toiselle ihmiselle huomauttaa selkeästi tahattomista virheistä ulkoisessa olemuksessa? Kaverille toki on helppo heittää, että "sulla roikkuu sukkahousut lahkeesta" (mulle on käynyt näin parikin kertaa, ei ole ollut kaveria likellä..) tai "pyyhipä kuule huulipunat hampaistas". Mutta mitenkäs sitten toimia kun kyseessä on vieraampi ihminen?

Itse olen käynyt vaivihkaa kusikaamassa kosmetiikkaosaston hyllyjen välissä käyskennelle tytölle, että "hei, aattelin vaan et haluasit ehkä tietää.. sun housut on ratkenneet persauksesta". Tytön ilme venähti ja ja kädellä takamustaan hapuillessa hän kysyi kauhuissaan, että "miten pahasti?". "No silleen, että tiedän sulla olevan pilkulliset pikkuhousut", vastasin ja poistuin takavasemmalle. Tyttö jäi pyörimään hämmentyneenä etsien katseellaan pakotietä.

Mietin jälkeenpäin, että olisiko sittenkin pitänyt jättää kertomatta. Olisko tytölle ollut helpompaa humputella kauppareissunsa huoletta pikkupöksyt vilkkuen asiasta mitään tietämättä? Kun asian olisi huomannut vasta kotona riisuntuessa, olisi ollut jo myöhäistä hävetä vilautteluaan. Nyt asian valjettua hänelle Sokoksen kosmetiikkaosastolla hän todennäköisesti ahdistui ja kotimatka oli täynnä perseen peittely-yrityksiä ja pelkoa siitä, että ihmiset huomaavat.

Itse olen kymmenet kerrat näyttänyt suttuiselta pandalta kuvauksissa ja niiden jälkeen ja huomannut levinneet meikit vasta asiakkaan poistuttua paikalta. Hyvin harvoin kukaan asiasta huomautti. Riittävän monta kertaa töhrysilmäiseen peilikuvaan törmättyäni päätin minimoida riskit ja lakkasin käyttämästä silmämeikkiä töissä.

Olen bussissa istuessani huomannut lahkeestani roikkuvan sukkahousut ja olin siinä kohtaa jo paluumatkalla asioinneiltani. Olen varma, että jonkun on täytynyt asia huomata, mutta kukaan ei kertonut. Olen saanut ihan rauhassa hiippaila sairaalan käytäviä ja käydä lääkärin vastaanotolla sukkahousumytyn kurkistellessa lahkeesta.

Olen myös kävellyt täpötäyden ravintolasalin läpi upouudessa hameessa ja korkokengissä miettien parin viinipullon tuomalla itsevarmuudella, että "hitto mä oon hyvännäköinen bööna ja kaikki kattoo mua". Syy selvisi naistenhuoneessa, lyhyen hameeni alustyllit olivat istuessa tarttuneet napakasti sukkahousuihin, ja vielä todella ylös, ja näin ollen kävelin siis ravintolasalin läpi stringipeppu 15 denierin sukkahousujen alta paistaen.

Vessasta palasi huomattavasti menomatkaa nöyrempi nainen. Tuossa tilanteessa olin kuitenkin oikeastaan iloinen, ettei kukaan pysäyttänyt minua matkalla ja valaissut hanurini näkyvän kaikelle kansalle, sillä en olisi halunnut punastella ja romahtaa häpeästä ihmisten nähden. Sillä perseen ne olisivät jo ehtineet kuitenkin nähdä.

Niin kuin työkaverini jäi katumaan sitä, ettei kertonut ministerille huulipunasta hampaissa, on itseänikin jäänyt yksi tapaus kaduttamaan. Muutama kesä sitten edelläni pankkiautomaattijonossa oli nuori nainen jonka olkalaukku oli hinannut hameen toiselta puolen lähes vyotärölle saakka ja takamus oli enemmän kuin hyvin esillä.

Odotin koko ajan, että tytön vierellä ollut kaveri olisi huomannut asian ja nykäissyt hameen pakaran peitoksi. Sitten mulla soi puhelin, enkä siis itse ehtinyt avaamaan suutani. Nostin rahat automaatista puhelin korvallani ja kun käännyin, näin tyttöjen kävelevän kaupungin keskellä olevan aukion poikki, hametytön pyllyn edelleen ollessa paljaana. Aukion laidat olivat täynnä terasseilla istuvaa kansaa, eikä asia varmasti jäänyt heiltä huomaamatta. Perään ei kuitenkaan enää kannattanut juosta. Olisin saavuttanut heidät juuri parahiksi niiden satojen ihmisten edessä.

Asialla on siis tässäkin kohtaa kaksi puolta. Onko pikkuhousujen kaulukseen tarttuneesta mekonhelmasta kertominen ihmisen nolaamista muiden edessä vai pelastaako se hänet suuremmalta häpeältä? Aika hyvä nyrkkisääntö taitaa olla, että toimi tässäkin niin kuin tahtoisit itsellesi tehtävän.

Omalla kohdallani toive on, että perseen vilkkumisesta, huulipunatahrasta hampaissa, lahkeeseen tarttuneesta terveyssiteestä (ei oo käyny mulle, luojan kiitos..) tai muusta epäilyttävästä tulisi joku ystävällisesti kertomaan, mutta mielellään suht huomaamattomasti hihasta nykäisten ja ehkä jossain nurkan takana. Ei niin, että huutaa juhlissa salin toiselta puolen kaikkien huomion kiinnittäen, että "hei, Veera, sulta muuten näkyy alkkarit!". Siten se ei varmasti jää keneltäkään huomaamatta.

Miten itse toimit? Tai miten toivot omalla kohdallasi toimittavan? Onko meheviä tarinoita omasta elämästä?

 


 "Ja kun naisella on vuoto, niin että verta vuotaa hänen ruumiistansa, olkoon hän kuukautistilassaan seitsemän päivää, ja jokainen, joka häneen koskee, olkoon saastainen iltaan asti."  3. Moos. 15:19-30

Vaikka meidän länsimaisessa kulttuurissamme ei onneksi enää naisia teljetäkään pihavajaan menstruoimaan, niin kyllä ne menkat vaan edelleen on jossain määrin tabu. Loistava esimerkki kuukautisten kauhistuksesta nähtiin keväällä, kun Instagram sensuroi kanadalaisen taiteilija Rupi Kaurin kuvan, jossa sängyllä makaavan naisen housuissa on veritahra. On ihan ok näyttää verta ja suolenpätkiä ja intiimeimpiä vartalon osia televisiossa, mainoksissa ja ympäri internetiä, mutta auta armias, jos joku muistuttaa siitä, että sieltä naisen toosastakin vuotaa aina toisinaan verta, niin sehän on varsin ällö ja piiloteltava asia. Naisen alapää ja siihen liittyvät asiat saavat kulttuurissamme esiintyä ihan vapaasti lähes missä vaan, jos kyseessä on seksuaalinen konteksti, mutta kuukausittainen arkirealismimme on tavalla jos toisellakin pidettävä piilossa. Sidemainosten nesteenkin aina on oltava sinistä, ettei siitä vahingossakaan tulisi kenellekään mieleen kuukautisveri. Oishan se vallan kauheeta ja saattais joltain ruokahalu mennä, kun muistaisi mistä siinä on kyse.

Nyt on kuukautissidemerkki Always sitten halunnut kertoa, että menkat haisee ja sen vuoksi kannattais parfymoida myös se alakerta. Toisin sanoen ujuttivat puolihuomaamattomasti lähes kaikkiin tuotteisiinsa "uutta teknologiaa" joka lupausten mukaan neutralisoi epämiellyttävät hajut. Itseltä olisi tämä muutos varmasti jäänyt menkattomuuteni vuoksi huomaamatta ilman netistä lukemiani juttuja joiden mukaan nämä uudet hajustetut siteet ja pikkuhousunsuojat ovat aiheuttaneet useille naisille allergisia reaktioita. (Lue esimerkiksi Maria Nordinin hyvä postaus aiheesta)

 

Luettuani ihmisten kommentteja ja kokemuksia blogeista ja keskustelupalstoilta syöksyin vessaan tutkiskelemaan laatikkoa, johon olen dumpannut kaikki lehtien välissä saapuneet sidenäytteet ja sieltähän sitä löytyi muutama Alwaysin hajuhirvityskin. Ja kyllä, karmealtahan ne kyllä minunkin nenään haisivat. Tätäkin aivoperua nyt sitten myydään kertomalla naisille, että "ootte vähän ällöjä niiden menkkojenne kanssa" ja tyrkytetään kunnon kemikaalicoctailia asian ratkaisuksi. Ja ainakin omasta mielestäni aivan turhaan. Sillä totuushan on, että hygieniasta huolehtien ja kuukautissuojaa riittävän usein vaihtaen ei hillopäivät kyllä aiheuta minkään moista hajuhaittaa. Tokihan esimerkiksi pitkän yön jälkeen saattaa pöksyistä pölähtää hieman tunkkaiset tunnelmat, mutta en edes uskalla kuvitella millainen löyhkäsinfonia siellä sitten odottaisi, kun käyttäisi tuollaisia laventelin ja ruusun tai minkälienee teollisella odöörillä varustettua rättiä. Pi**upuhelin kouraan ja puhdasta tilkettä tilalle ja toistetaan tämä sama riittävän usein, niin varmasti pysyy toosa ja koko tyttö hajuttomana eikä kenenkään nenän leijaile mitään epämiellyttäviä aromeja. Toisin voi kuitenkin käydä, jos pikkareihin sijoittaa Alwaysin monia yleisesti allergisoivia aineksia sisältävän siteen.

Itse en ainakaan kaiken lukemani perusteella tahdo tuollaisia rättejä kosketuksiin alapääni kanssa, joten näytteetkin lensivät haistelun jälkeen roskikseen. Toistaiseksi itselläni ei ole tarvetta minkäänlaisille kukkautissuojille, mutta jos/kun käyttöä jälleen ilmenee, niin meinaan kyllä etsiä jotain aiemmin käyttämieni Alwaysien tilalle. Sen lisäksi, että noiden tuoksullisten siteiden sisältämät ainesosat voivat aiheuttaa herkille allergisia reaktioita, on niiden välttämiseen myös toinen hyvä syy. Peittämällä voimakkailla teollisilla hajusteilla kaikki luonnolliset tuoksut, voi jopa jäädä huomaamatta jotain oleellista alapään terveydestä, sillä esimerkiksi erilaiset emätintulehdukset voivat paljastua juurikin hajun perusteella. Pidetään siis pimpeistämme huoli!

Kenelläkään omakohtaisia kokemuksia näistä Wunderbaumiakin tymäkämmistä tuoksuräteistä? Aiheuttiko epämiellyttäviä oireita?

PS. Haluan vielä loppuun linkata Ruskeat Tytöt -blogin loistavan postauksen "Menxat" koskien näitä kuukausittaisia vieraita. Tuo alussa lainaamani raamatunkohta on valitettavasti edelleen arkipäivää osalle maailman naisista.


Mä ymmärrän kyllä, että plussamallistojen mallit eivät varmasti koskaan tule olemaan itseni kokoisia ja näköisiä ja joudun näin ollen käyttämään kohtuullisesti mielikuvista katsellessani nettikauppojen kuvia ja yrittäessäni miettiä voisiko jokin vaate toimia kaltaisellani tissevällä omenalla. Niinhän se menee niin kutsuttujen normikokojenkin kanssa, että vaatteita esittelee hurjan hoikat mallit, joihin sitten perus-Pirjot kokoa 38 koittaa samaistua. Mut Mangon Violeta -malliston kuvia katsellessa mulle tuli kyllä ihan uskon puute ja totaalinen torjuntareaktio. Siis, että tässä nyt esitellään heidän ns. "curve sizes" -mallistoa kuten he itse tätä pluskokoskaalaansa nimittävät.

Jos kerran kohderyhmänä on me plussakokoiset pylleröt, niin ois kiva, jos edes helvetisti mielikuvitusta käyttämällä voisin saada sellaisen fiiliksen, että n Mangon Violeta -mallisto voisi tarjota jotakin itsellenikin sopivaa, mutta voin sanoa, että en nyt kyllä ihan sitä tunnetta tavoita.

Violetan koko-oppaan mukaan heidän kokonsa S vastaa about koko UK14, joka kääntyy eurooppalaiseen numerokokoon 42. En pysty arvioimaan noiden heidän malliensa vaatekokoa, mutta ihan noin yleisellä tasolla kuvista ei välity millään tasolla sellainen mielikuva, että niissä esiteltäisiin "curve sizes" -malliston vaatteita. Joidenkin kuvien kohdalla tulee fiilis, että vaatteet ovat yksinkertaisesti mallille liian suuria ja näyttävät siksi huonosti istuvilta. Kaltaiseni pyllerö ei löydä tästä nyt minkäänlaista samaistumispintaa. Kokotaulukon mukaan, mulle voisi Violetan koko XL olla jotakuinkin sopiva ja heidän alessa olisi vaikka mitä itseä kiinnostavia vaatteita, mutta epäilykseni on näiden mallivalintojen vuoksi melko suuri.

Selasin sitten muutamien muiden merkkien plusmallistoja ja kyttäsin minkämoisia malleja kuvista oikein löytyy ja täytyy sanoa, että kyllä löytyi melkoisesti Mangoa uskottavampia plusmallivalintoja. Kokosin muutamat esimerkkikollaasit, joten voitte tekin tehdä vertailua.

Asos Curve

HM+

Igigi

Junarose

Torrid

Omakohtaisesti löysin eniten samaistumispintaa jenkkimerkkien Torridin ja Igigin malleista johtuen ehkä siitä, että tissiosastoa löytyi muiden merkkien malleja enemmän. Ylipäätään mulla itsellä on fiilis, että nettikauppoja selatessa vastaan tulee enempi päärynämallisia plusvartaloita, joten ilahduttaa jostain löytää malleja joiden vartalon malli vastaa enemmän opmaani. Tuo Torridin kollaasin uikkarikuvan malli on vartaloltaan kaikista tänään vastaan tulleista eniten omani kaltainen ja siksi itselleni myyvä. Voin tuota kuvaa katsoessani kuvitella, että näyttäisin kyseisessä uikkarissa edes puoliksi yhtä upealta kuin tuo ylväs malli.

Ja jottei nyt kukaan ymmärtäisi asiaa mitenkään väärin, niin korostetaan nyt vielä, että mä en tippaakaan arvostele tässä yhdenkään mallin vartaloa tai sano, että mikään vaatekoko tai vartalonmalli olisi toista parempi tai huonompi. Itse näkisin mielelläni kaiken kokoisia ja muotoisia malleja. Ihmettelen kuitenkin mitä esimerkiksi Mango haluaa sanoa mallivalinnoillaan.  Ehkäpä Mango ei edelleenkään halua myydä vaatteitaan isokokoisille vaikka nimellisesti heille mallistoa tekevätkin. Mallivalinnallaan he kuitenkin nyt maalaavat kuvaa oikeasti aika hoikista naisista plussakokoisina enkä ymmärrä, että miksi.

Mutta mieltä mieltä te olette? Koetteko te myyvempänä kuvat, joissa vaatteet on esitelty itseänne huomattavasti pienikokoisemman mallin päällä vai toivoisitteko mieluummin selkeämpää samaistumispintaa? Haluatko siis ostaa "haavekuvaa" (kaikkien naisten oletetaan aina haluavan olla laihempia kuin ovat) vai realismia?