Selluliitti, tuo reisissä ja ahterissa majaileva naisten perivihollinen. Sitä vastaan on taisteltu aikojen saatossa niin kuivaharjauksella, selluliittigeeleillä, kaikenlaisilla laitteilla, ruokavaliolla kuin radioaalloillakin. Sen muodostumista seurataan niin omista kuin toistenkin reisistä ja juorulehtien kuvissa osoitellaan kuinka täydelliset Hollywood-tähtösetkään eivät ole turvassa appelsiini-iholta.

Itse joudun kyllä nyt tässä kohtaa myöntämään, etten ole hirveästi tuolle asialle koskaan uhrannut ajatuksiani. Omassa vartalossani selluliitti on joko pysynyt sen verran vähäisenä, ettei se ole minua ikinä ahdistanut, tai sitten näköni on vain yksinkertaisesti huono. En toki väitä, etteikö reisistäni kuhmuroita löytyisi, mutta ne osuvat silmiin lähinnä tietynlaisessa kovassa valossa tai läskejä tietoisesti puristellen. Mutta olen minäkin yhden selluliittigeelitörpön joskus omistaa. En vain tainnut jaksaa läträtä sitä iholleni montaakaan päivää ja törppö jäi pölyyntymään jonnekin kaapin pohjalle kunnes vihdoin heitin sen pois.

Olen tosiaan itse hieman laiskanpuoleinen suhteessa vartalonhoitotuotteiden käyttöön. Jo pelkkä vartalon rasvaaminen on mielestäni ihan plääh. Jonkun toisen ihmisen käsittelyssä kuitenkin viihdyn erinomaisesti ja jaksan olla läträttävänä, hierottavana ja hipsuteltavana. Ei siis tarvinnut kahdesti miettiä vastausta, kun porilaisesta kauneshoitola Primo Donnasta kysyttiin haluaisinko tulla kokeilemaan heidän uusia vartalohoitojaan.

Primo Donnassa kosmetologina työskentelevä vanha työkaverini Liina on jokin aika sitten lisännyt palveluihinsa erilaisia Diego Dalla Palman tuotteilla tehtäviä vartalohoitoja ja minä olin nyt ensimmäisenä testaamassa Anticellulite-hoitoa. Parin viikon sisällä jatketaan vielä samaan sarjaan kuuluvilla Slimming- ja Firming -hoidoilla ja arvioin sitten, että tuliko minkäänlaisia näkyviä vaikutuksia.

Nyt kuitenkin fiiliksiä tuosta perjantaina suoritetusta selluliittihoidosta!

Ensimmäinen rasti oli tietenkin riisua kaikki vaatteet pois ja jottei ihan toosa paljaana tarvitse pöydällä makailla, kiskaisin jalkaani nuo söpöt stringit! Niin kuin ne nyt hirveesti peittäis, mutta onhan niillä pieni psykologinen vaikutus. Hoitopöydälle asetuttiin makamaan pehmoisten pyyhkeiden alle ja naamasta päätellen pikkuisen jännitti, että mitä tuleman pitää. Liina kertoi tekevänsä Anticellulite-hoidon minulle ns. pitkän kaavan mukaan, joten useampi ympäri vartalon levitettävä tökötti oli edessä. Tämän hoidon tarkoituksena on kuulema stimuloida mikroverenkiertoa ja pistää nesteet ja ihonalaiset kuona-aineet liikkeelle.

Hoito alkoi rentouttavalla dekoltee-hieronnalla ja vasta sen jälkeen aloitettiin varsinainen selluliittitaisto. Ensimmäisenä vuorossa oli kuorinta-aineen levitys. Hieman kyllä itsestä tuntui oudolta kuorinta-aine, jossa ei ole lainkaan rakeita! Itse kun olen sellainen tyyppi, joka tykkää hinkata ihoaan suurinpiirtein lekasoralla. Mutta Liina vakuutti, että ihonkuorintaan ei välttämättä tarvita mekaanista kuorintaa. Yritän uskoa. 😀

Ihan makuullan ei koko hoidon ajan tietenkään pysty olemaan, kun tuotteilla on tarkoitus käydä läpi koko vartalo. Välillä täytyy siis nousta istumaan ja nostella hieman kankkuja kosmetologin ohjeiden mukaan. Kuorinta-aineella käyntiin läpi koko ämmä varpaista sormenpäihin saakka aina rintoja myöden. Tisseistä Liina toki kysyi erikseen, että onko ok käydä nekin läpi eikä suinkaan syöksynyt varoittamatta kiinni. Eli jos rinnat tuntuu itsestä liian intiimiltä, niin ne voi jättää hoidon ulkopuolelle.

Itselläni on aina ollut todella rento suhtautuminen erilaisiin hoitoihin ja toimenpiteisiin, enkä ole koskaan kokenut kiusallisena sen kummemmin bikinirajan sokerointia, kokovartalohierontaa kuin gynegologin tutkimustakaan, joten tämäkin kokovartalokäsittely tuntui itselleni ihan luonnolliselta.

Kuorinta-aine sai iholla aikaan pientä kihelmöintiä, mutta ei mitenkään epämiellyttävää. Ihan siis vaan sellainen kevyt kihelmöinti, että tuntui kuin jotain alkaisi iholla tapahtua.

Kuorinta-aineen levittämisen jälkeen oli seerumin vuoro. Lämpenevää Shock Action -seerumia levitettiin erityisesti paikkoihin joihin rasvalla on tapana kertyä. Eli minun tapauksessani aika yltympäriinsä, paitsi tässä kohtaa jätettiin rinnat väliin. Mutta tutiseva vatsa sai oman osansa tuosta aineesta, jonka vaikuttavana ainesosana on heksapeptidi-39 (älkää multa kysykö mitä se tarkoittaa!!!) ja tarkoitus on se jo em. mikroverenkierron stimulointi.

Ei kahta töhnää ilman kolmatta, sillä seerumin jälkeen kroppa käsiteltiin vielä yhdellä tuotteella nimeltä Critical Points mask. Tässäkin kohtaa naurettiin, että eiköhän se oo yhtä kriittistä pistettä koko muija, joten Liina levitteli kriittisten kohtien maskia niin reisiin, peppuun, vatsaan kuin olkavarsiinkin. Tästä vaiheesta teki erityisen miellyttävää se, että käytetty tuote tuoksui ihan herkulliselta hedelmärahkalta.

Kaikkien näiden tuotteiden jälkeen alkoikin sitten itselleni aivan uusi osuus, nimittäin muumioliinoihin kääriminen. Jotta kaikki seerumit ja maskit sun muut pääsisivät mahdollisimman hyvin vaikuttamaan, kääritään asiakas lämpimiin kääreisiin kuin Tutankhamon konsanaan ja tiivistetään vielä muovikelmulla! Reidet, vatsa, persus ja allit sujahtivat kaikki näppärästi käärinliinojen sisään ja kun Liina asetteli ympärilleni muovia ja pyyhkeitä lämmikkeeksi alkoi ensimmäiset Liinan varoittamat viluntuntemukset puskea pintaan.

Vaikka kääreet olivat lämpimät ja seerumikin ns. lämmittävä, niin ensimmäiset tuntemukset iholla olivat sellaisia kuin sille olisi levitetty kylmägeeliä. Hoitotuoli oli lämmitetty ja päälläni oli lämpöpeitto, mutta silti ensimmäiset kymmenen minuuttia kääreiden laittamisesta minusta tuntui lähinnä kylmältä. Liina kertoi, että toisilla kroppa reagoi pelkästään palelemalla, mutta ainakin itselläni tuntemus alkoi jossain vaiheessa muuttua lämpimämmäksi ja siten miellyttävämmäksi. Kaiken kaikkiaan kääreissä maataan n. 20 minuuttia ja tuona aikana ehti tosiaan olla sekä, kylmä että kuuma ja parhaimmillaan molempia yhtäaikaa. Jotenkin todella jännä fiilis kaikenkaikkiaan. Ei taaskaan mitenkään ahdistava tai ikävä tunne, mutta todella outo. Mutta ainakin tuli sellainen olo, että kai ne aineet nyt jotain siellä kropassa tekee.

Kääreitä poisottaessaan Liina varoitteli, että loppupäivän ajan voi pissattaa normaalia enemmän ja kehottikin juomaan paljon vettä. Myös pieni päänsärky olisi kuulema aivan mahdollista kropan nesteiden lähtiessä liikkeelle.

Kääreissä hikoilun ja palelun jälkeen n. 1,5 tuntia kestänyt hoito viimeisteltiin kevyellä kokovartalohieronnalla, joka oli todella mukava ja rentouttava päätös tälle kokemukselle. Tai no, ei se kokemus toki kokonaan itse hoitoon loppunut. Hoito tosiaan vei jotenkin hetkeksi kaikki mehut, ja se Liinan varoittelema pääkipukin sieltä hieman puski pintaan, joten jatkoin hoitoa kotona päikkäreillä, vessassa ravaamisella ja sillä suositellulla vedenjuonnilla. Alkoholin juontia kehotettiin välttämään, mutta tätä kohtaa kyllä sitten jo illalla uhmasin ja join pari lasia viiniä. En kuitenkaan huomannut, että olisivat vaikuttaneet mitenkään normaalia kummemmin.

Näin yhden hoidon perusteella on toki mahdoton sanoa, että millaisia vaikutuksia sillä mahdollisesti on vai onko lainkaan, mutta itse hoito oli kyllä kaikinpuolin todella miellyttävä kokemus ja tuntemukset olivat sitä luokkaa, että on siellä ihon alla varmasti jotain tapahtunut. Ehkäpä tutkin muhkuroitani hieman tarkemmin ennen seuraavaa hoitoa, jotta voin tehdä ennen ja jälkeen -vertailuja.

Sen verran vinkkiä voisin sanoa samanlaiseen tai oikeastaan mihin tahansa vartalohoitoon menevälle, että kannattaa laittaa päälle jotain rentoa ja väljää. Voin nimittäin sanoa, että sukkahousujen pukeminen aineista tahmaiselle iholle ei ollut miellyttävää. Vaikka olo jäi hieman tahmaiseksi, niin hoidon jälkeen ei suositeltu heti suihkuun menemistä, vaan ohjeistettiin odottamaan muutama tunti, jotta kaikki tökötit ehtivät kunnolla imeytyä ihoon. Ja näin myös toimin. Mutta ensi kerralla tajuan tosiaan laittaa päälle vaikkapa löysät verkkarit ja hupparin, jotta hoitolasta poistuminen on miellyttävämpää.

Jännää oli kyllä ensikertalaiselle tuollainen vartalohoito! Mutta ihan koska tahansa antaisin itseni läträttäväksi samanmoiseen uudestaan, sen verran mukavaa ja rentouttavaa se oli.

Siitä en osaa sanoa vielä mitään, että uskonko mä että tollaisesta hoidosta voisi olla oikeasti hyötyä selluliitin häädössä, mutta jospa se tässä pikku hiljaa selviää.

Mitkäs selluliittifiilikset siellä puolen ruutua on? Kärsitkö sellupyllystä? Entä uskotko siihen auttavan yhtään minkään?

-hoidon tarjosi Primo Donna-


Joskus harvoin sitä vanhakin oppii uusia temppuja. Mä olen ilokseni oppinut tänä vuonna yhden. Olen nimittäin vihdoin alkanut meikkaamaan kulmiani kuunneltuani ammattimeikkaajien kehotuksia asiaan jo vuosien ajan. Joka ikinen kerta meikkaajan tuolista noustessani yllätyin aina iloisesti siitä miten kulmakarvojen muotoilu meikin avulla sai koko naaman hieman nousemaan ja katseen näyttävän avarammalta.

Muistan yhden vuosine takaisen blogiristeilyn, jolla Diorin edustaja meikkasi kulmani ja kun palasin kavereideni luokse hyttiin, totesi joku, että "sä näytät jotenkin kuin oisit enemmän hereillä kuin aiemmin. Mitä sä oot tehnyt?". Kysyjä ei siis havainnon tehdessään tiennyt tästä ammattilaisen kosketuksesta kasvoillani, joten vaikutus oli todellakin ilmeinen. 

Lärvikuvia alkuvuodelta, jolloin en vielä meikannut kulmiani. Kyllä niissä ihan väriä on omastakin takaa, mutta nyppimällä muotoilemasta huolimatta niistä jotenkin puuttuu muoto. 

Kaikista vuosien aikana meikkaajien neuvoista ja näkemästäni todistusaineistosta huolimatta meni pitkän aikaa ennen kuin vihdoin uskaltauduin puuhaan itse. Olin turvautunut aina vaan lähinnä värittömään kulmakarvageeliin, jolla kampasin karvat suurinpiirtein ojennukseen, mutta minkään värin lisääminen jo luonnostaan tummien kulmakarvojeni joukkoon tuntui jotenkin pelottavalta. Kynällä nyt en ainakaan alkaisi mitään piirtelemään ja olipa tuote mikä hyvänsä, niin pelotti, että saisin osaamattomana kulmista liian hallitsevat ja näyttäisin vain entistä urpommalta.

Välikuva kesken meikin, toinen kulma vielä luonnontilassa ja vasemmalla koko naama laitettuna.

No, tänä vuonna mä sitten jotenkin vaan rohkaistuin löydettyäni omista meikkikokoelmistani Stilan puuterimaisen kulmakarvapaletin ja aloin asiaa harjoittelemaan. Harjoittelua se homma kyllä vaatii edelleenkin sillä en ole vielä kovin harjaantunut kulmien meikkaaja. Joinakin päivinä peilistä tuijottaa sutimisen jälkeen Frida Kahlon haamu  ja homman joutuu aloittamaan alusta enne kuin kehtaa liikkua ulos ovesta.

Käytän usiemmiten tuota Stilan puuterimaista väriä, mutta toisinaan kulmiin tulee sutattua myös Diorin paletista löytyvää kulmiin ja silmänrajauksiin sopivaa väriä.

Mutta kuten jo sanoin, niin ainakaan itselleni tämä ei ole mitenkään helpoin meikkausrutiini ja tunnen olevani vielä opetteluvaiheessa. Voisikin tavata vielä uudelleen ja uudelleen Saaran blogista löytyvää kattavaa kulmakarva-tutoriaalia. Mutta vaikken varsinainen eyebrow master, niin olen huomannut, että viime aikoina kulmien meikkaamisesta on tullut oikeastaan yksi tärkeimpiä meikkirutiineistani.

Kun sutii karvamatoihinsa hieman alkuperäistä kulmikkaampaa muotoa, tulee ilmeestä astetta avoisampi, valoisampi ja juurikin hereillä olevamman näköinen. Ja kun piirteet on muuten pääasiassa melko pyöreät ja pehmeät, niin kasvot kaipaavat siksikin hieman terävempiä linjoja.

   

Ehkäpä suurin syy miksi mä vihdoin aloin kulmiani tuhertamaan on se, että koska en pysty työssäni kuvatessa käyttämään mitään silmämeikkiä, niin kaipasin naamaan edes jotakin ryhtiä. Ripsivärit, rajaukset ja luomivärit ovat minulla kuvatessa välittömästi ainakin toisesta silmöstö poskella käyttäisimpä mitä tahansa pohjustustuotteita ja vedenkestäviä värejä, joten ne on täytynyt unohtaa ihan täysin, jos haluan näyttää siistiltä työpäivien ajan.

Mutta kyllä sitä vaan melko huolitellulta ja kivalta näyttää vaikkapa tuollaisella kulmat + huulet -kombollakin. Tämä viimeinen kuva siis otettu tällä viikolla työkeikalle lähtiessäni.

  Mut pitäis kyllä ehkä saada joltain ammattilaiselta vielä ihan sellainen kädestä pitäen opetustuokio, jotta tietäis oikeasti mitä tehdä tän mun tämän hetkisen "noo, suditaan jotain vähän sinne päin.." -taktiikan sijaan. 😀 Mut mitä mieltä, onko yhtään parannusta entiseen? Entä millaiset on teidän kulmakarvarutiinit?


-yhteistyössä Livbox-

Arkisin suihkussakäynti on useimmiten kiiressä suoritettu puuha, jonka aikatauluun  ei mahdu muuta kuin pakolliset pesutoimet eikä haukotusten keskellä käy mielessäkään mitkään vartalonkuorinnat tai muut hartaammat suoritteet. Viikonlopun kiireettömyydessä onkin sitten ihanaa antautua oikein kunnon kropan puunaustuokioon. Silloin höylätään, kuoritaan, harjataan, vahataan, kiillotetaan, kosteutetaan ja tehdään ihan kaikki mahdollinen tomumajan huolto ja session jälkeen itsensä tuntee taas ihan uudeksi ihmiseksi.

Sain itselleni lahjaksi kesäkuun Livboxin, joka oli täynnä juurikin tuollaisiin rakastamiini puunaushetkiin sopivia tuotteita. Minulle tuli Livbox tilattuna jonkin aikaa viime vuonna, ja joka kuukausi tuon boksin avaaminen oli yhtä jännää. Siitä huolimatta, että kosmetiikkaa on hyllyissä kyllä ihan tarpeeksi, niin silti jaksoin aina intoilla, kun yllätysten täyteinen lähetys saapui. Usein joukossa on ollut yksi tai kaksi tuotetta jotka eivät ole osuneet välttämättä omaan makuun ja olenkin ilolla kierrättänyt ne eteenpäin ystävilleni, mutta viimeisin vartalon kesähuolto -teemainen lähetys oli kyllä itselleni ihan napakymppi.

Kuusi tuotetta (+ Via Play tutustumiskoodi) sisältäneestä boksista kaikki meni välittömästi omaan käyttöön ja tässä boksin erityissuosikit.

Neutrogenan uusi Visibly Clean pore & shine daily scrub oli itselleni jo ennestään tuttu tuote, sillä olin saanut sitä isomman purkin kokeiluun jo aiemmin. Mutta koska tuo raikkaantuoksuinen ja mattapinnan jättävä jopa päivittäiseen käyttöön sopiva kuorinta oli jo ottanut paikkansa pesuhuoneen käytetyimpien tuotteiden joukossa, oli Livboxista löytynyt matkakokoinen versio enemmän kuin tervetullut. Haluan reissuihin mukaan aina vain pieniä purkkeja ja purnukoita ja matkoilla läträänkin itseeni useimmiten erilaisia randomnäytteitä ikävöiden samalla kotona odottavia suosikkituotteita, joten lempparit matkakoossa onkin sitten ihan luksusta!

 

Kasvojen kuorinnan ja karvojen niittämis operaation jälkeen oli vuorossa peseytyminen Ecotoolsin kierrätysmateriaaleista valmistetulla pesukukalla. Myös kuivaharjaukseen sopiva   pesukukka oli niin miellyttävän tuntuinen "vehje", että mietin miksi en koskaan ole itse tajunnut sellaista hankkia. Mulla on vaan aina ollut pesusieniä tai kuorintahanskoja, mut tää söpö palluranen onkin paljon kivempi!

Höylätty ja pesty iho kiitteli saadessaan pintaansa vielä kerroksen Nivean In Shower Body Milkiä. Tämä konseptihan olikin minulle jo tuttu after sun -voiteen myötä ja tosiaan laiskan vartalorasvaajan toimesta hyväksi havaittu.

Ihan ehdottoman paalupaikan kesäkuun Livboxin sisällöstä kuitenkin vei itselleni aivan uusi tuttavuus, Hansaplastin Anti Callus 2in1 jalkojen kuorintavoide. Voi morjes, miten ihanan tuntuiset jalat tämä mm. vuorisuolaa ja manteliöljyä sisältävä töhnä jättikään! Minä normaalisti vihaan kaikkia jalkojen kuorinta -aineita ja jalkarasvoja. Ne on aina liian rasvaisen tuntuisia ja kuorintojen rakeet jotenkin epämiellyttäviä ja törpöt jäävät aina muutaman kokeilukerran jälkeen jonnekkin hyllyn nurkkaan, mutta tämä tuote oli toista maata. Kuorivat ainesosat hohkakivipartikkelit ja vuorisuola olivat niin miellyttävän tuntoisia, että olisin voinut hieroskella jalkojani aineella ikuisuuden. Hoitavat ainesosat karbamidi       e on) ja manteliöljy puolestaan jättivät jalat pehmeän ja kosteutetun tuntoiseksi, mutta eivät pätkääkään ällön rasvaisiksi. Ah, vihdoin löytyi täydellinen hoitotuote mun katastrofikintuilleni!

Livboxissa on siis kyse kerran kuussa kotiin saapuvasta kosmetiikkapaketista, joka sisältää aina 4-6 kauneustuotetta. Mukana on sekä tuoreimpia uutuuksia, että tunnettuja klassikoitakin. Se voi olla ihonhoitotuotteita, hiustuotteita, meikkejä, tuoksuja vaikka mitä. Kullakin boksilla on kuitenkin aina jonkinlainen teema, kuten nyt tämä vartalonhoito. Koska sisältö on aina yllätys, tuntuu se aivan kuin saisi kuukausittain kivan lahjapaketin!

Onko teillä jo kokemuksia Livboxista?