20.09.2016

Posted at 00:29h in Yleinen by
0 Likes

Tänään se taas alkoi! Nimittäin #Evekin kuvaukset ja syksyn eka jakso julkaistaan 28.9. Oli ihan mahtavaa palata studiolle ja nähdä kaikki tutut naamat taas monen kuukauden jälkeen. Jutut lähti kuitenkin liikkeelle heti tutun levottomina ihan kuin ei oltais mimmien kanssa erossa oltukaan. 

Nää kuvauspäivät on meidän stylistin ja maskeerajien ansiosta aina ihan elämyksiä, kun kerta toisensa jälkeen ne kehittelee meille niin huikeita ja värikkäitä lookeja. Kuljettuani koko kesän tukka samanlaisella sykeröllä, tulee kaikki kuvauspäivien kampausväkerryksetkin todellakin tarpeeseen, jotta muistan taas miten monipuolinen kuontalo mulla oikeasti on. Jos sitä inspiroituis taas itsekin vähän enempi taiteilemaan kiehkuroidensa kanssa nyt syksyllä.

Huikeita kaunottaria ja älyköitä studio täynnä!

Ja ai että, tätä mä olen odottanut, että pääsee taas näkemään miten siitä aamun röllipeikosta kuoriutuu maskihuoneessa jotain lähes tunnistamatonta! Tän päivän lemppari kuvapari on tässä. 😀

On niissä sama muija, uskokaa tai älkää. 

Näitä ammattilaisen loihtimia meikkejä tuijotellessa mä aina vannon, että mä opettelen ton homman itsekin paremmin, mutta ei musta sitten kuitenkaan ikinä aamuisin ole niin perusteelliseen tuhertamiseen. Mutta kyllä sieltä väkisinkin aina jotain vinkkejä ja ideoita nappaa. Nyt esimerkiksi meni tänään naamaan läträtty Make Up Foreverin HD Foundation stick ostoslistalle, sillä meikkipussistani ei löydy tällä hetkellä yhtään kovin peittävää meikkivoidetta vaan ainoastaan kaikkia kepeämpiä tuotteita. Myös muutossa löytyneiden irtoripsikokoelmieni käyttöönotto sai taas ihan uudenlaista pontta katsellessani tänään peilistä miten hurjasti lisätupsut tuovat näyttävyyttä katseeseen.

Kuvissa näkyy muuten hyvin myös mun uus tukkaväri. Annoin Maikulle perjantaina vapaat kädet sävyn suhteen ja tuollainen viininpunaiseen taittava tumma siitä tuli. Tykkään kovin. Mutta saa nähdä miten kammottava juuri kasvu tän kanssa tulee. Ehdin jo niin tottua melko luonnollisen värisiin hiuksiin, joissa juurikasvu ei paljoa erottunut, eikä värjäämisellä siksi ollut ikinä kauhea kiire. Mutta näin tumman sävyn kanssa joutunee käymään kampaajalla vähän tiheämpään. Huono juttu kaltaiselleni kampaamolaiskiaiselle. Mutta toisaalta nyt syksyn kuvauksien ajan on kyllä muutenkin pidettävä reuhkastaan vähän parempaa huolta. Ei kärsi kasvattaa sivumarsujakaan sellaisiin mittoihin kuin kesällä. 😀

Nythän on kovasti meikittömyys nosteessa useampienkin superstarojen (kuten Alicia Keys) alettua puhumaan luonnollisen kauneuden puolesta, mutta kyllä mä nyt ainakin tänään liputan ton pakkeloidun lärvin puolesta!

Ei mulla ole mitään tuota minun paljasta ja luonnollista naamaakaan vastaan, elän ihan sujuvasti arjessa myös ilman ehostusta, mutta kyllä nää meikkileikit on kuitenkin ihan sairaan hauskoja. Mitä jos arvostettais ihan kaikenlaista kauneutta, niin luonnollista kuin tollaista taidolla naamaan maalattuakin!

PS. Olen nyt työreissulla huidellessa melkoisen paljon aktiivisempi Instagramissa kuin täällä blogissa, joten klikkaa ihmeessä seurantaan @vieruska!


29.06.2016

Posted at 09:04h in Yleinen by
0 Likes

-Kaupallinen yhteistyö, Mavala-

Olen viime viikkoina katsellut kaupoissa suurella innolla uusia bikineitä. Yritän kyllä muistuttaa itseäni, että viime kesänä Suomen suvessa käytin bikineitä tasan kerran ja vaikka tänä kesänä kelit olisivatkin hieman suotuisammat, niin ei ole luvassa lomaa jolloin niihin ehtisi pukeutua. Se tarkoittaa mielestäni tasan yhtä asiaa, mä olen vakavasti aurinkoloman tarpeessä jahka kesäduuneistani selviän. Kyllä nyt ihmisen pitää enempi kuin yhtenä päivänä vuodesta päästä nauttimaan uikkareissa auringosta, kuumasta hiekasta ja kylmistä juomista.

Luulen, että oma budjettini ei vie minua minnekään Euroopan aurinkorantoja kauemmas, mutta eihän se estä haaveilemasta eksoottisemmistakin kaukomaista. Mavalan tämän kesäkauden First Class Colors -lakkakokoelma pisti sävyjen nimillään ajatukset laukkaamaan mm. sellaisiin paikkoihin kuin Cape Town, Long Island, Tahiti ja Fiji…

Kuusi väriä sisältävästä First Class Colors -kokoelmasta löytyy itselleni tutumpia korallin ja oranssin sävyjäkin, mutta viime aikojen kiinnostukseni vaaleanpunaista kohtaan sai minut tarttumaan kokeilumielessä hempeän pinkkiin sävyyn nimeltä Fiji. Ja voi kuulkaa, pakko tunnustaa, että mun maalauspuuhista ei olis tullut yhtään mitään ilman tuota lakkojen mukana saamaani kynsilakan korjauskynää! Se on sitten sellaista söhertämistä, kun minä tartun siveltimeen, että väriä tuntuu välillä olevan enempi siellä kynsien vieressä kuin itse kynnellä.

Mutta nyt vihdoin minua valistettiin tuollaisesta näppärästä pikkuapurista, jolla suhrut saa siivottua näppärästi. Kynsilakanpoistoainetta sisältävän kynän kärki on suht terävä, joten homma hoituu sillä melkoisesti tarkemmin kuin pyöreäpäisellä pumpulipuikolla, joilla siis olen koittanut tilannetta aina tähän saakka pelastaa. (Katsotaan innostuisinko yhtä lailla myös kuvassa näkyvästä kynsinauhakynästä ja muistaisin sen avulla hoitaa kynsinauhojani vähän useammin kuin tähän saakka. Jos mä jätän sen tuohon sohvapöydälle esille tuijottamaan minua syyttävästi.)

Aika söpöt karkkikynnet mä sain aikaiseksi, kun oikein kieli keskellä suuta värkkäsin ja ahkerasti sudin korjauskynällä harhalaukauksia pois. Oon ihan ylpeä suorituksestani. Kyllä näillä räpylöillä kehtais pidellä kookospähkinädrinkkiä Fijin valkoisella hiekkarannalla. 

Kun nyt värien suhteen hieman kokeilumielellä ollaan, niin vaaleanpunaisen kynsilakan kaveriksi sopikin hyvin vetää päälle uusi sininen maksimekkoni. Kuten pidempään matkassa olevat lukijat jo tietävät, olen pitkään ollut lähes täysin sinisen vastustaja, mutta tänä keväänä olen ottanut suuria harppauksia yli tuon ennakkoluulon. Ja nyt joudun itse asiassa sanomaan, että onhan tuo nyt ihan järjettömän hyvä väri. Kynsien ja laukun vaaleanpunainenkin nousee hienosti esille sen parina. Ja jos nyt mielessäni sijoitan itseni Tyynenmeren rannalle käyskentelemään, niin kyllähän mä passaisin ehdottomasti saumattomammin turkoosin veden, sinisen taivaan ja valkoisen hiekan sävyttämään maisemaan tässä mekossa kuin iänikuisessa mustassa. Tulis paljon harmoonisemmat lomakuvat!

mekko ja turbaanihuivi -Vila/iso huivi -Lindex/kengät-Crocs/laukku-Marimekko (kuvauslainassa Porin Ratsulasta)

Fijille saakka tuskin matkaan muuta kuin unelmissani, mutta kun minne tahansa lämpöön suuntautuvalle aurinkolomalle laukkuani toivottavasti syksyllä pakkaan, niin tämä asu ainakin pääsee mukaan. Mutta jos nyt ei ihan vihkoon hommat mene, niin eiköhän täällä koti-Suomessakin saada jokunen hellemekon käyttöön soveltuva päivä. Ja täytyy muistaa vastaisuudessakin, että tämä söpönen Fiji-lakka on ihan selvästi sinisen mekon kaveri. Ja entäs tuo Marimekon suloinen Alisa-laukku, se on aivan täydellinen match tuon Fiji-lakan kanssa!

Miltäs näytti minun asuni, kelpaisiko loma-asuksi Tyynenmeren rannoille? Itse on todettava, että mulle löytyi tämänkin kokonaisuuden myötä taas ihan uusia lempivärejä… Tai siis, tykkäsinhän mä vaaleanpunaisesta jo vuonna 1985 ja nyt taas heti uudelleen!

 


12.06.2016

Posted at 17:37h in Yleinen by
0 Likes

Olen tainnut jokusenkin kerran mainita, että en voi käyttää juurikaan mitään silmämeikkiä kuvatessani, sillä ihan kaikki tökötit leviävät pandamaskiksi silmien ympärille. Olen testannut varmasti kymmeniä eri ripsareita ja eye linereita, mutta tullut jo muutama vuosi sitten siihen tulokseen, että on vaan helpompaa olla laittamatta silmiin yhtään mitään. Työpäivän meikki koostuu siis useimmiten ihan vaan meikkivoiteesta, poskipunasta ja kulmakynästä.

Vaikka silmämeikittömyys (tai meikittömyys yleensäkään) ole mulle etenkään töissä mikään ongelma, niin kyllä mä silti aina toisinaan elättelen toiveita sopivan ripsarin löytymisestä. Etenkin juhlissa kuvaajana ollessa tuntuu, että haluaisi olla huolitellun näköinen ja itselläni siihen huoliteltuun ilmeeseen kuuluisi se ripsiväri, joka hieman terästäisi katsetta.

Minulle on suositeltu vaikka sun mitä räpsytinvärejä, mutta olipa kyseessä vaikka mikä megasupervedentuulenmaailmanlopun kestävä tuote, niin minun mikkihiiriposken ja luomien väliin hinkkautumista sekä silmien vuotamista ne ei koskaan kestä. Ja jotta ymmärtäisitte mistä oikein on kyse, niin tässä havainnekuva:

En siis osaa kuvata niin, että pitäisi tuota kameran ulkopuolelle jäävää silmää auki, vaan rypistän sitä todella lujasti kiinni, joten ripset tosiaan on siellä aika tiukassa hinkkauksessa luomien välissä ja se siis aiheuttaa sen, että ripsarit ja rajaukset ei pysy ollenkaan paikoillaan, vaan leviävät ihan ympäriinsä. Tähtäyssilmässä tuotteet pysyvät paikallaan huomattavasti paremmin, mutta tän "rypistyssilmän" ympärille ilmestyy pandarengas lähes välittömästi, kun aloitan työt. 

No mutta, sorruin nyt sitten vielä yhteen kokeiluun. Moni on vuosien varrella suositellut Sensain 38 °C -maskaraa, joka siis lähtee pois ainoastaan lämpimällä vedellä ja vannonnut, että se ihan varmasti pysyisi minunkin ripsissäni. En kuitenkaan ostanut tuota Sensaita, vaan Kicksissä myyjän suositteleman Cliniquen High Impact Curling -maskaran, jonka puhdistusperiaate on sama. 


Ensivaikutelma oli, että "kauheen tylsän näköinen hylsy!". Harjan kaarevasta muodosta puolestaan pidin, se sopii ainakin oman silmäni muotoon varsin hyvin. Ripsivärimassa oli aluksi vähän turhan kosteaa, ja jälki oli sen mukaista, ripsistä tuli ihan klimppiset. Nyt jonkin aikaa auki oltuaan, on värimassa kuivunut hieman miellyttävämmäksi ja sen saa ripsiinkin hieman nätimmin. 

Ylemmässä kuvassa ripset ennen maskaran lisäämistä ja alla tilanne kahden ripsivärikerroksen jälkeen.

No joo.. Se on nimensä mukaisesti ripsiväri. Ei tuo tuuheutta, ei pidennä eikä kyllä ihan hirmuisesti taivutakaan vaikka sellaista lupailee. Muutaman kerran olen onnistunut saamaan hieman taipuisamman lopputuloksen, kun olen malttanut hetken aikaa painaa harjan koveraa puolta ripsiä vasten, mutta ei nyt mitenkään maata mullistavia tuloksia. Kaikin puolin siis jälki ei ole oman makuni mukaista. Tykkään itse ripsiväreistä, jotka aikaansaavat tuuheamman oloisen lopputuloksen.

"Mutta jos se sitten kuitenkin pysyisi hyvin, niin kyllähän tää jälki mulle töihin välttäisi", mietin kuitenkin toiveikkaana. Olisihan maskaralla väritetyt ripset kuitenkin kivempi kuin ei väriä, tuuheutta, ei mitään.

Seuraavassa kuvassa mun lärvi eilen heti työpäivän jälkeen. Olin kuvannut yhden jalkapallomatsin tuulen tuivertaessa silmiin ja tiristäessä niistä tipan jos toisenkin.

Ihan ylipäätään on kasvoille aamulla tuupatut tuotteet kokeneet melkoista katoa ja näppylät huutavat olemassaoloaan.

Mutta mites ne ripset?

Kuvassa vasemman puoleisessa, eli tähtäyssilmässä, on ripsiväriä jäljellä vielä sen verran, että sen ripsariksi erottaa. Jalkapallomatsin ajan tiukasti kiinni olleen silmän ripsissä puolestaan on tavaraa huomattavasti vähemmän, kökkö siellä, toinen täällä.

Eli ei pysy. Kiitosta toki annettava siitä, että ripsiväri on lähtenyt huomaamattomasti murusina, eikä siis ole levinnyt pandarenkaaksi silmän ympärille. Mutta melkein yhtä tyhjän kanssa kuitenkin. 

Summa summarun on siis se, että tämän törpön käytän nyt töissä loppuun, kun oon kerran ostanut, mutta eipä kannata kyllä enää toiste ostaa. Hintaa tälläkin tuotteella kuitenkin lähemmän kolmekymppiä. Eli silmämeikittömänä valokuvaajan jatkan tästä edespäinkin.