Posted at 10:53h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Tässä vielä jatkoa edellisen postauksen kotikuville. Nämä kuvat keskittyy aikalailla erilaisiin säilytysratkaisuihin. Kaikenmoisia laatikoita ja koreja onkin pitänyt ottaa käyttöön sillä vaatehuoneen paria kaappia ja seinään kiinnitettyä tankoa sekä keittiön kaappeja lukuunottamatta tässä asunnossa ei ollut minkäänlaista säilytystilaa valmiina.
Asunnossa ekana ovesta tullessa oleva ns. pikkueteinen on tosi kiva, sillä se vetää sisäänsä ulkovaatteet ja melkoisen määrän kenkiä, ja sitten varsinainen isompi eteisaula jää siistiksi läpikulkutilaksi. Pikkueteisen sotkut voi sitten kätevästi piilottaa näkyvistä laittamalla välioven kiinni jos alkaa silmiä oikein pahasti pakottamaan.
Sinooperi Homestoresta löytyi ihan pilkkahinnalla (n. 4 €/kpl) tuollaisia kivoja sanomalehdestä punottuja koreja tuonne naulakon päälle nielemään sisäänsä hanskat, pipot ja huivit. Ei ne toki kaikki tuonne mahdu, joten harvemmin käytössä olevia kamoja on sitten säilötty isossa eteisessä olevan lipaston sisään.
Pikkueteinen ei tosiaan ole mikään mahdottoman suuri, mutta vähäinenkin tila saatiin hyötykäyttöön laittamalla tyhjälle seinälle pari Ikean kenkäkaappia. Nuo pitävät sisällään näppärästi toistakymmentä paria kenkiä. Söpö Kellogs-boksi ja vanha puulaatikko kätkevät sisälleen kaikki kenkienhoitotarvikkeet. Tuonne nurkkaan kaappien oikealle puolelle ajattelin vielä laittaa seinään jonkin ison koukun tai pari. Niihin saisi kätevästi roikkumaan muutaman käsilaukun. Nyt useimmiten käytössä olevat laukut lojuvat liian usein eteishallin lattialla, kun olen taas jonain aamuna päättänyt vaihtaa kamat kassista toiseen.
Mamman kätköistä aikoinaan saatu vanha puulaatikko toimii samassa tehtävässä kuin vanhassakin kodissa, eli lehtilaatikkona.
Häijäällä on ihan Pori-Tampere tien varressa ihana vanhassa navetassa sijaitseva vanhan tavaran liike nimeltä Sattumankauppa. Vierailtiin siellä mamman kanssa loppukesästä ja mukaan tarttui hyvä kuntoinen maitotonkka muutamalla eurolla. Nimilätkäkin on vielä paikoillaan ja kertoo astian kuulunen aikoinaan jollekin H. Koskiselle. Nykyään Koskisen tonkka säilyttää amaidon sijaan kauhoja ja kapustoja. Jos muuten satutte liikkumaan tuolla Häijään (eli Sastamalan) suunnalla, niin suosittelen ehdottomasti visiittiä tuonne aarteita täynnä olevaan Sattumankauppaan!
Kuvasta näkee samalla hieman osviittaa meidän ruokapöydästä joka sis riemulla uuteen kotiin hankittiin, kun sellaiselle oli vihdoin oli tilaa. Edellisessä keittiössä mahtui olemaan minikokoinen pöytä ja kolme tuolia. Ja jos siinä kolmannessa tuolissa istui joku, ei jääkaapin ovi mahtunut aukeamaan. Olikin siis mahtava tunne saada tuo kuusi henkeä ympärilleen vetävä tammipöytä paikalleen. Ja vaikka pöytä olisi täynnä väkeä, niin keittiössä sopii silti kaikki ovet aukeamaan!!
Hajuvesikokoelma löysi paikkansa vaatehuoneessa olevasta Ikean Expedit-hyllyköstä, jonka joku edellinen asukas tai vuokraisäntä on sinne joskus hankkinut. Hyllykköä hyödynnetään siis myös esim. lakanoiden säilytyspaikkana ja korien avulla rumilus vetää sisäänsä myös alusvaatteet, sukat sun muut.
Koruja minulla on sellainen määrä, että ne ovat tarvinneet laatikon, koukun, hyllyn ja telineen jos toisenkin. Askon alennuksesta löytynyt Ratian puinen laatikosto syö sisäänsä jotain vähemmän käytössä olevia helyjä, kun taas hyllyn päätyyn kiinnitetty metallinaulakko toimii lemppareiden kaulakorujen kotina.
Tässä vähän yleiskuvaa vielä vaatehuoneesta. Kuvan ulkopuolella vasemmalla puolella on kolme pientä kiinteää kaappia joista yhdessä on hyllyt ja kahdessa tanko. Expedit hyllykön vastaisella seinustalla on puolestaan pari Ikeasta hankittua korihyllykköä t-paitoja sun muita sellaisia vaatteita varten jotka eivät kaipaa henkareita. Ja kuten kuvasta näkyy, niin kenkälaatikoita on katonraja pullollaan. Ovesta kurkistaa työ-/vierashuone.
Vierashuoneen, eli luokkahuoneen kuten minä sitä kutsun, nurkasta löytyy mm vanha arkistokaappi sekä Sotkamon lukiosta kotoisin oleva ikivanha puinen lääkekaappi. Kaappi oli ollut koulun liikuntasaliin vievän käytävän seinällä jo silloin, kun äitini kävi koulua joskus 60-luvulla. Kun rakennus sitten meni remonttiin meidän ylioppilaskirjoitustemme jälkeen sain tuon kaapin itselleni, kun kauniisti rehtorilta pyysin. Oven sisäpuolella on palasia aitoa kouluhistoriaa mm. ison punaisella maalilla maalatun kirkkoveneen ja lyijykynällä jonkun vuonna -93 kirjoittaman ”imekää munaa” -tekstin ansiosta. Naurattaa joka kerta kun avaan kaapin, joka siis ihan oikeastikin toimii meillä nimenomaan lääkekaappinaa. Sinne mahtuu troppi jos toinenkin.
Luokkahuone-nimityksen tuo huone sai kun ostin edellisessä postauksessa näkyneen vanhan kartan kaveriksi kirpparilta vielä tuon 1,50 € maksaneen liitutaulun. Kartta, liitutaulu ja koulun lääkekaappi, niin alkaahan siinä jo luokkahuonefiilistä tulla. Haaveilen myös jostain siististä vanhasta opetustaulusta, jossa olisi vaikkapa ihmisluurangon kuva, mutta murun mielestä sitten mennään teemasisustuksessa jo liian pitkälle. 😀 No, kaapin päällä sentään komeilee kehyksissä vanha kieliopas ja pari muutakin oppikirjaa on päässyt luokassa näkyville paikoille.
Ja kun kaappia-/hyllytilaa on tosiaan melko hintsusti, on pikkutavaroita pitänyt pistää erilaisiin bokseihin kuten edellisen kuvan punaiset Ikea-rasiat ja nämä puiset sikarilaatikot. Yksi pitää sisällään kynät, toinen muistikortit, muistitikut, kortinlukijat sun muut ja yhteen piilotetaan kaikki laskut aina tilipäivään saakka. Punaisiin rasioihin puolestaan mahtuu ompelutarvikkeita ja sekalaisia toimistotarpeita. Vielä kun aina muistaisi mitä missäkin on, ilman että joka laatikon kansi on avattava.
Ja Aah, viimeiseksi tuo lempparein juttu kaikista uuteen kotiin hankituista huonekaluista. Löydettiin tuo pyörillä ja kahvoilla tuunattu armeijan vanha arkku läheisestä Sisustus Rosaliesta juuri muuton aikoihin ja ihastuin siihen ihan täysillä. Mamma oli sitten niin ihana, että osti sen meille tuparilahjaksi ja rullattiin komistus heti suoraan vielä tuolloin tyhjänä olleeseen asuntoon. Arkku toimii siis olohuoneessa sohvapöytänä ja mikä hienointa, kätkee sisäänsä hillittömän määrän tavaraa! Arkun uumeniin saatiin säilöttyä mm. lautapelit ja paljon muuta. Ilman tuota arkkua ei olisi kyllä mitään hajua mihin kaikki nekin tavarat olisi saatu survottua.
En ollut muuten koskaan aiemmin käynyt tuolla Rosaliessa vaikka olin usein ohi kulkenutkin. Olin jotenkin ollut sellaisessa luulossa, että siellä myydään vain ainoastaan kaikkea valkoista, romanttista ja söpöä, eli ei mun juttuja. Mamma kuitenkin sai minut houkuteltua sisään ja onneksi, sillä muuten olisi tuokin lempparihuonekalu jäänyt saamatta. Ja löytyihän sieltä sitten yllätyksekseni löytyi romanttisen hömpän seasta monta omaankin makuuni sopivaa juttua kuten ronskeja valaisimia ja säilytyskoreja, joten ennakkoluuloista päästyäni on tullut vierailtua liikkeessä useamminkin. Sainpas taas nenilleni, minä ennakkoluuloinen tuomitsija. 😀
