Pahimmasta loman jälkeisestä töihinpaluushokista, kun selvisi viime viikolla, niin tilalle sainkin sitten taas fyysistä vaivaa. Muistaakseni mainitsin loppukeväästä täälläkin mun olkapää- ja niskaongelmista, joiden takia piti muutama päivä akuuteimman kivun aikaan viettää sairaslomallakin. Kesäkuussa meni jo fysioterapeutin olkapäätreenien ansiosta paremmin, mutta viime viikolla tekemäni lähes kellon ympäri kestäneen kuvauskeikan jälkeen olkapää ilmoitti taas ettei oo mun kaveri. Fiilikset onkin sitten taas sen mukaiset. Ärsyttää ja kiukuttaa.

Tänään oli vuorossa kuitenkin sellainen työterveyslääkäri, joka perinteisen tulehduskipulääkekuurin sijaan kirjoitti myös lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Huomenna siis luvassa olkapään ultraäänitutkimus. Kiertäjäkalvosinprobleemia se epäili kuten minä itsekin Google-tohtoroinnin perusteella. Että kenties ns. ahdas olkapää kyseessä. Onko kellään teistä ollut kyseistä ongelmaa? Onko hoitunut fysioterapialla ja treenillä vai onko jouduttu leikkaamaan?

Tämän sairaskertomuskitinän vastapainoksi viimeisen viikon lempiasuni. En muista koska mulla olisi viimeksi ollut vaaleat farkut, mutta nyt mä olen ihan rakastunut näihin alesta löytämiini Lindex Generous -farkkuihin ja ne asuivatkin ahkerasti päälläni kaikki viileät päivät viime viikolla. Nämä eivät todellakaan ole ensimmäisert Lindexin pylleröosaston farkut jotka ovat osoittautuneet ihan mahtaviksi, vaan kaapista löytyy parit muutkin loistavan malliset ja tuntoiset Generous-farkut. Suosittelen siis tsekkaamaan mikäli olet kaltaiseni plussapallo ja kaipaat farkkuja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut-Lindex Generous/neule-Zara/nahkarotsi-Saki/sandaalit-H&M

Muita viime viikon suosikkivaatteita edustavat myöskin tämän kesän alelöydöt. Unelman pehmoinen ja epämääräisesti venyvä ja vanuva Zaran viskoosineule on väriltään melko tuntematon omassa vaatekaapissani, mutta tuntuu sopivan vaalean denimin kaveriksi nyt kesäfiiliksissä oikein mainiosti.

Lauantai-iltana Jazz-hulinoihin suunnatessa oli pakko kaivaa jopa nahkarotsi päälle ja sen vuoksi oli sitten pakko tasapainottaa asua kepeillä kesäsandaaleilla, ettei iskisi ihan syysmasennus pukeutumisen vuoksi. Kauniit nahkasandaalit tulivat vastaan H&M:n alesta kahdella kympillä ja ovat mukavuutensa vuoksi olleet ihan joka euron arvoiset. (Löytyy näköjään vielä kokoja 39 ja 40)

Eli näin sitä jälleen otetaan askelia pidemmälle ja pidemmälle mustista vaatteista. Minä + vaaleat farkut + lapsen ripulikakan värinen neule, nyt on sekin päivä nähty. Mua melkein jo pelottaa mihin mä oikein olen matkalla. 😀

Mutta siis, jos jollain kokemuksia tuosta olkapään kiertäjäkalvosinpulmasta, niin kertokaa ihmeessä. Kaikki muukin kommentointi toki tervetullutta vaikken kommentteihin ole viimeisen parin viikon aikana ehtinytkään vastata. Pahoitteluni siitä.

PS. Blogin facebook-sivulla on kasassa pedon luku, sillä eihän mua itseeni voi laskea. Jos haluatte muuttaa lukemat kristillisemmiksi, niin menkää tykätkää. 😀pedon luku


Postasin läjän kotikuvia jo muutama päivä sitten ja tässä olisi toinen osa nurkkia ja rojuja.

20130711-222513.jpg

Keittiön ikkunalaudalla asustaa keittokirjojen kanssa erinäisiä kirppislöytöjä, kuten karahveja, vanha keittiövaaka ja mammalta saatu Pehtoori-pannu, joka on kulkenut koristamassa jo kaikkia omia kotejani.

20130711-222419.jpg

Jääkaapin ovi on myös paikka matkamuistoille, sillä usein reissuilta tarttuu mukaan jääkaappimagneetti. Rooman Trasteveren kujia esittelevä pikkuinen kalenteri on saanut kunniatehtävän pidellä näkyvillä kummipojan piirustusta.

20130711-222741.jpg

Vierashuoneen puisesta leipälaatikosta tehdyssä hyllyssä majailee isän lapsuuskodista peräisin oleva risa Muumipeikko, jolle hankin viime kesänä isän lomareissulta Fiskarsista. En halunnut Muumin olevan yksin ja surullinen. Takaa pilkottaa minun ensimmäiset kenkäni.

20130711-222749.jpg

Rakkaan isosiskoilta perityn Repsukka-nallen seuraksi Tommi nosti yhden nurkkaan jääneen muuttolaatikon (eikö kaikilla ole sellainen purkamaton loota vielä pari vuotta muuton jälkeen? :D) pohjalta löytyneen Nalle Puh -taulun, jonka siskontyttöni maalasi minulle joululahjaksi ollessaan pieni. Nykyäänhän tuokin tyttö on jo yli parikymppinen.

20130711-222812.jpg

Kaunis kattokruunu täyttää makuuhuoneen katon varjojen leikillä. Kuten monet muutkin kotimme tavarat, on tämäkin kulkeutunut meille käytyään jollekin toiselle tarpeettomaksi. Lamppu muutti meille muistaakseni Tommin äidiltä.

20130711-222827.jpg

Hattukokoelmani kaipaisi ehkä hieman kunnioittavampaa säilytystä, mutta tilanpuutteessa olen turvautunut tähän kasaan, joka keikkuu uhkaavanoloisesti eteisen hyllyllä Nalle Puh -säilytysrasian päällä. Nalle Puhin seurana hyllyllä tönöttää kolme sanomalehdestä punottua koria, jotka nielevät sisäänsä kunakin vuodenaikana eniten käytössä olevat huivit, hanskat ja pipot.

20130711-222844.jpg

Minulta aina välillä kysellään, että missä oikein säilytän kaikkia kenkiäni. Vastaus on, että lähes kaikkialla minne vain mahtuu. Vaatehuoneessa, vaatekomeroissa,  ullakolla, eteisen kenkäkaapeissa, kenkätelineessä ja myös tuossa eteisen naulakosta roikkuvassa Granitista ostamassani lokerikossa. Lokerikko passaa loistavasti etenkin kesäkenkien kuten ballerinojen ja sandaalien säilytykseen, niitä kun saa mahtumaan yhteen koloon parhaillaan kolmekin paria.

Loppuun sitten vähän tämän hetken fiiliksiä. Se olis nimittäin huomenna ensimmäinen työpäivä kolmen viikon loman jälkeen. Loman loppuminen on ahdistanut jo muutaman päivän, mutta tänään lamaannuttava ja tukahduttava tunne nousi uusiin sfääreihin ja aiheutti jo fyysistäkin pahoinvointia.

En oikein itsekään tajua miksi töihinpaluu aiheuttaa tällaisen ahdistuksen. Mulla on kivat työkaverit ja kuvaaminen ja kuvankäsittely on pääasiassa ihan mukavaa puuhaa. Mua ahdistaa ehkä lähinnä pelko siitä, ettei kaikki asiat ole kontrollissani. Lomalle lähtö on aina hullun stressaavaa, kun koitan painaa hulluna töitä viimeisinä työpäivinä, ettei minulta jäisi mitään ikäviä keskeneräisiä ”pommeja” työkavereille.

Samalla tavalla sitten se loman jälkeen töihin paluu stressaa, koska en tiedä mikä minua siellä odottaa. Järjellä ajatellen siellä ei tietenkään voi olla mitään kamalaa, sillä onhan siellä työkaverit hoitanut hommia mun poissaollessakin, mutta jotain mä silti pelkään.

Mutta itse asiassa nyt kun tämän asian kirjoitti tekstiksi omien silmien eteen, alkaa järki onneksi voittaa. Mua ei voi odottaa mikään supertäyttä sähköpostia kamalampi asia. Mun työssä ei ole kyse elämästä ja kuolemasta, ne on vaan valokuvia. Mitä mä oikein siis stressaan? Menen vaan työpöytäni ääreen ja alan ”lapioimaan”.

Miks pitää ihmisen olla tällainen stressi-erkki? Miks ei pysty suhtautumaan työhön vaan sellaisena asiana, jota tehdään se tietty tuntimäärä päivässä ja muulloin sillä ei vaivata päätä?


Heippa hei kaikille ja terveiset täältä vaarojen katveesta! Loma on sujunut ihanasti ja säiden jumalat ovat todellakin olleet lomailijan puolella.

20130702-133847.jpg

Käytiin murun kanssa pari kertaa mato-ongella. Tässä iloinen kalamies kovin ylpeänä saalistaan.

20130702-133856.jpg

Minä puolestaan ongin ahvenen, mutta en minä siihen koskea uskaltanut. Niin kuin en matoihinkaan. Varsinainen omatoimikalanainen siis. 😀

20130702-133922.jpg

Mammalla on taas second hand -putiikki torin laidalla niin kuin oli viime kesänäkin. Siellä oli myynnissä vaikka mitä ihanaa. Astioita, koruja, kenkiä ja sisustusjuttuja.

20130702-133930.jpg

Seasta löytyi myös jotain nostalgista, nimittäin minun rippimekko! Vaaleansininen kukkamekko on siis vuodelta 1996 ja merkiltään Vero Moda. Muistan sen maksaneen 99 mk. Eli kyllä, minutkin on joskus nähty vaaleansinisessä kukkamekossa! Mutta kuvatodisteita siitä ei kyllä ole.

20130702-133941.jpg

Lomailun seassa olen joutunut hieman tekemään tylsiäkin juttuja, kuten veroilmoituksen lisäselvitystä. (yöks) Mutta, kun toimiston siirsi aurinkoon, ei homma tuntunut enää lainkaan niin tympeältä. Toivotaan siis, että täällä edes hieman läski tummuisi.

20130702-133958.jpg

Maisemat Vuokatin vaaran päältä ovat edelleen yhtä upeat kuin muistoissani. Tuonne on vaan joka ikinen kerta Sotkamossa käydessä päästävä. Kaikki nuo metsä ja järvet, ne on yhtä kuin koti ja juuret.

20130702-134015.jpg

Yksi ilta ehdittiin viettää kavereiden kanssa grillaillen ja juomia nautiskellenkin. Ulkona auringonlaskussa syöminen on ihan juhlaa tllaiselle kerrostaloasujalle.

20130702-134022.jpg

Talviturkki lähti kotilampeen. Mutta se oli aikana ennen kuin olin silmästä silmään nähnyt sen kamalan tappajahauen siinä laiturin vierellä. Ainakin 20 senttinen hirviö oli kyseessä! 😀 En oo uinut sen jälkeen.

20130702-134037.jpg

Maailman parhaassa kahvilassa, Murusessa, on tietenkin tullut vierailtua jo jokusen kerran. Tänään taisin kuitenkin kohdata herkkuvitriniistä voittajani. Voitteko kuvitella niin suuren suklaakakun palan, että minä en jaksa sitä kokonan? En minäkään osannut ennen, mutta totta se on.