Arggh!! Mua ei nyt oo tällä lomalla siunattu mitenkään hurjan hyvällä matkustuskarmalla. Junaillessani sunnuntaina Porista Kajaaniin oli kulkupeli loppujen lopuksi pari tuntia myöhässä vaihdettuamme kerran veturia ja viimeiselle pätkälle koko junaa. 10,5 h reilun viidensadan kilometrin matkan taittamiseksi on ihan oikeasti jo liikaa. Meni hermo, paloi käpy ja mitä näitä nyt. Ja väsyttikin vielä.

Ja jottei mokailu olis täysin jäänyt VR:n harteille, niin teinhän minä itsekin osani. Porista Tampereelle matkatessa en vielä älynnyt minkään olevan vialla, mutta kun Tampesterissa junaa vaihtaessa paikkalippuni mukaiselta paikalta löytyi mimmi, jolla oli sama paikka lippuun merkittynä, aloin epäillä pahinta. Ja kyllä, allekirjoittanut, joka ei tunnu aina olevan se huoneen kirkkain lamppu, oli taitavasti ostanut verkkokaupasta itselleen lipun ihan väärälle sunnuntaille. Matkustin 23.12., mutta tikettini oli päivämäärälle 30.12. 😀

20121229-151743.jpg

Koska kyseessä oli e-lippu, jota vilauttelin konnareille iPadini näytöltä, pelkäsin että se ei ehkä kelpaisi mikäli konduktööri huomaisi mokan. Lipussa nimittäin lukee selkeästi, että se käy vain lippuun merkityllä junavuorolla. Tunnollisena tyttönä kuitenkin tunnustin erheeni konnarille, mutta hän ilokseni totesi, että ”eipä tuolla minulle niin väliä oo koska sinä matkustat. Piähän vaan huoli, että paluulippu on oikein.” Huh! Kivi vierähti sydämeltä. Ei olis ollut kiva joutua ostamaan uutta lippua.

Ihan katastrofi matka ei onneksi kuitenkaan ollut, kun harvinaislaatuisesti vastapäiselle paikalle istuutui mukavaa matkaseuraa ainaisten kiljuvien kakaroiden tai humalaisten setien sijaan. Matka Tampereelta Pieksämäelle meni ihan hujauksessa, kun oli juttukumppani jonka kanssa osui huumori yhteen. Herra jopa katseli kiltisti koiranpentuvideon ja vauvavirtahepokuvat Cuteoverloadista. (Iina,kyllä, mä olen vaiheessa, jossa söpöjen eläinten kuvilla kidutetaan jo ventovieraitakin.)

Että terveisiä vaan ja kiitokset matkaseurasta salsaavalle ”Joensuun miehelle”, jos satut tänne uudelleen eksymään! 😀

20121229-151844.jpg

Paska matkakarma jatkuu sitten tänään. Tuosta VR:n kämmäilystä suivaantuneena klikkaiilin itseni alkuviikosta nettiin ja varasin itselleni lennon kajaanista Helsinkiin. Ajattelin, että n. 50 € lisähinta junalippuun verrattuna on pieni juttu siitä, että pääsen Kajaanista Helsinkiin n. tunnissa epävarman ja tuntitolkulla kestävän junailun sijaan.

No vielä mitä. Kajaanissa ilmoitettiin kiitoradan olevan niin liukas, ettei kone voi sinne laskeutua, joten ei sieltä sitten mihinkään lähdettykään, kun kone joutui kaartamaan Ouluun. Ja me matkustajat samaten. Eli täällä sitä nyt istutaan bussissa kohti Oulua mistä pitäisi sitten päästä lentäen Helsinkiin. Voi morjes, sanon minä. ”Näillä näytöillä sitä voidaan taas koittaa myydä snowhowta muualle maailmaan”,kuten viessäni istuva kundi äsken totesi.

20121229-152007.jpg

kuvissa Rekku syyskuussa matkalla Roomaan

Onneksi ei oltu suunniteltu mitään kummempaa Iinan kanssa tälle illalle, niin ei mene suunnitelmat mönkään. Mutta ärsyttää tämä nyt silti. Miksi, oi miksi, ei voi mennä yhden viikon sisään yksikään julkisen liikenteen reissu putkeen?


Enää kaksi päivää töitä ja sitten lähes pari viikkoa lomaa! Mutta nämä pari päivää saakin vielä painaa otsa hiessä, sillä täytyy saada hirmuinen läjä kuvia ja tauluja asiakkaille, että ehtivät pukinkonttiin. Sitten lomalomalomaloma!!! Ensin isin ja äitin luokse pohjoiseen ja sieltä sitten rakkaan Iinuskan luokse Helsinkiin. Ihania hetkiä siis edessä.

Tähän väliin ajattelin kuitenkin muistella hieman menneitä ja näyttää teillekin mitä Facebookin tarjoama vuosikatsaus poimi minun tapahtumistani. Niin kuin murukin sen totesi, ”osui kyllä ihan nappiin nuo jutut!”. Naamakirja todellakin tiesi pelottavan hyvin mitkä jutut ovat olleet kuluvan vuoden kohokohtia.

FBkansi

Aww! Heti kärkeen läjä kuvia monista ihanista blogikemuista ja ihanista tytöistä. Etenkin ilman Iinaa ja Jonnaa tämä vuosi olisi ollut paljon paljon tylsempi.

FB2012_9

Maaliskuussa lensin moikkaamaan vaihdossa viihtynyttä Jonnaa Itävaltaan ja vietimme mahtavan viikonlopun Wienissä. Viiniä, naurua, paljon kakkua, kaunis kaupunki, hurmaava hotelli ja repeatillä soitettu Jar of hearts. Kaikin puolin mahtireissu.

FB2012_8

Lähes heti reissun jälkeen Kattilahallissa juhlittiin 2-vuotiasta Indiedaysiä. Jussi taikoi minulle ihanan mekon jonka hän kiikutti minulle ompelukoneen neulan alta juoksujalkaa suoraan hotellihuoneeseen kavereiden jo odotellessa minua aulassa. Oli takuuvarmasti uunituore kolttu! 😀 Ilta oli vauhdikas ja kupliva ja seura tietenkin ensiluokkaista.

FB2012_7-1

Maaliskuun lopulla nappasin ilokseni ensimmäisen sijoitukseni Ammattivalokuvaajien vuosikilpailussa. 2. sija irtosi lemmikkikuvasarjassa yllä olevassa syötävän suloisen karvakasan kuvalla. Toivottavasti sijoituksia tulee seuraavissakin kisoissa. Pitäisi varmaan alkaa katselemaan vuoden kuvasaldoa sillä silmällä.

FB2012_6

Huhtikuussa ihana isosiskoni sanoi tahdon ja olin paikalla todistajana. Hääpäivällistä nautittiin loistavassa Ravinteli Berthassa Tampereella. Ihana päivä ja maukas ruoka!

FB2012_5

Kesällä ei ainakaan Facebookin arvioiden mukaan tapahtunut mitään kovin hurjaa ja melko oikeassahan se kyllä olikin. Kesä meni pitkälti töitä paiskoessa. Viikonloput viuhahtivat ohi häitä kuvatessa eikä arkisinkaan jaksanut kummoisia puuhastella. Kesälomalla sentään tein rengasmatkan kotiseudun kautta Helsinkiin, Tallinnaan ja takaisin.

Kiireisen kesän päättyminen kuitenkin palkittiin syyskuun alussa, kun suuntasimme äidin ja siskojen kanssa muutamaksi päivään hurmaavaan ja helteiseen Roomaan. Oli ihanaa viettää aikaa kerralla kaikkien perheen naisten kesken ja tutustua upeaan kaupunkiin ja sen huikeaan historiaan. Minua varoitettiin, että Roomaan rakastuu niin, että sinne tahtoo takaisin ja niinhän siinä kävi. Tahdon sinne ehdottomasti uudellen.

FB2012_4

Syksyn pahinta pimeyttä kirkasti melkoisesti Olympukselta saamani sähköposti, jossa kysäistiin kiinnostaisiko minua kuvauskeikka, jossa kohteena olisi ei enempi eikä vähempi kuin lempibändini Amorphis. No, että kiinnostiko?! Facebook-päivitykseni tuon kuvauspäivän iltana kertoi kaverini mielestä kuulema siitä, että olen todellakin porilaistunut. ”ei nyt ihan paska..” 😀

FB2012_3

Marraskuussa mahtavuudet sitten vain jatkuivat. Suhasin Helsingissä rakkaan Iinuskan luona vähän väliä ja loistavalla tyttöporukalla ehdimme myös Silja Linen ja Visit Swedenin järjestämälle parin päivän Tukholman reissulle. Juttua tuon kaikinpuolin mahtavan matkan kohteista tulossa vihdoin joululoman aikana.

  FB2012_2

Tukholmasta lennähdin suoraan Berliiniin Olympuksen päivän mittaiseen kuvaustyöpajaan. Tuo päivä oli ehdottomasti yksi tämän vuoden kohokohtia. Syynä ei ollut ainoastaan tuo jumalaisen komea miesmalli, vaan olin aivan suunnattoman innoissani ja otettu, kun työpajaa vetänyt muotikuvaaja Joachim Baldauf ehti keskustelemaan kanssani hetken jos toisenkin. Häneltä saamani palaute, neuvot ja kannustus antoivat hurjasti ajattelemisen aihetta kenties jopa uutta suuntaa tai ainakin tavoitetta omalle tekemiselle.

FB2012_1

Marraskuun lopussa sitten yksi blogipostaus aiheutti täysin ennalta-arvaamattoman ”blogi-ilmiön” jonka myötä meikäläisen naama pääsi koristamaan niin Iltalehden kuin MTV3:kin nettisivuja kuin Hesarin testilehteä ja MeNaisiakin. Naked Truth -postaus toi reilussa viikossa blogiini yli 80 000 kävijää. Huhhuh. Internet on jännä asia. Mutta kaikin puolin ilahduttava juttu tämä toki oli. Oli hienoa kuinka paljon asia poiki ajatuksia ja keskustelua. 🙂

Niin raskaalta kuin elämä osan vuodesta tuntuikin  sukeutui tästä vuodesta näin loppumetreillä katsottuna melko upea. Tämä positiivinen fiilis johtuu paljolti varmastikin siitä, että olo on vihdoin syksyn ja talven aikana ollut noususuunnassa. Kovasti se nyt alkaa näyttää siltä, että väsymyksen, masennuksen sekä arjen ja terveyden takkuamisen takana on todellakin ollut se kilpirauhanen. Ja kuinka kauan olo ehtikään vaan huonontua hitaasti ja tasaisesti. Aika hurjaa. Nyt vaan toivotaan, että tämä noususuhdannekin on pitkäkestoista.

Tulipas tästä postauksesta hirmuisen hyvä mieli! 🙂


Joku jo tuolla kommenttiboksissa kysäisi, että mihin oon hukkunut, kun en ole vielä joulukuuta täällä blogissa lainkaan käynnistänyt, joten aattelin nyt tulla sitten huutelemaan. Kyllä täällä hengissä ollaan, mutta postauksen otsikon mukainen fiilis vähän koitti nostella päätään tuossa viikonloppuna ja vietinkin vapaat aika tiukasti peittokääryleessä. Ei mitään sen vakavampaa tai akuutimpaa syytä olla surkeana, mutta tuli nyt hetken aikaa negailtua  ja tunnettua ahdistusta yleisesti mm. seuraavista aiheista:

 

  • Mä en yhtään tiedä mitä elämältäni haluan
  • Tahdonko mä tulevaisuudessakin tehdä työtä jota teen nyt?
  • Onko tämä kaupunki se paikka jossa haluan asua?
  • Oon jo vanha luuska (biologisen kellon mielestä), mut en vieläkään tiedä haluanko lapsia
  • Entä jos mä haluan niitä joskus vuosien päästä mut on jo liian myöhäistä
  • Oma peilikuva ahdistaa.
  • Arki tuntuu aina niin pirun takkuiselta! En saa mitään aikaiseksi.
  • Ärsyttää yleinen jouluhössötys.
  • Kaikista parhaat ystäväni asuvat satojen kilometrien päässä. 🙁
  • Isi ja äiti asuvat satojen kilometrien päässä. 🙁

 

Kuva viime talvelta, mutta samassa kokovartalovillasukassa olen viihtynyt läpi eilisen ja tämän päiväisen pakkasen. Toimii. Ei paljon pakkanen meikäläistä pureskele.

 

Koska negailu ei kuitenkaan kanna hedelmää eikä anna vastausta mieltäni askarruttaviin suuriin kysymyksiin, listaan tähän myös viime päivinä päässä pyörineet kivat asiat:

 

  • Ensi viikolla näkee Iinaa!
  • Ensi viikolla Amorphiksen keikka!
  • Enää pari viikkoa töitä ja sitten vajaan parin viikon loma!
  • Päätin tehdä joulun suhteen just niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Eli suuntaan kotiin isin ja äidin luo enkä aio stressata.
  • Samalla reissulla näen myös muuta perhettä. Mummi! Siskot!
  • Kotikonnulla pääsee myös makaamaan ikiaikaisen ystävän sohvalle punaviinilasi kourassa.
  • Saatiin Iinan kanssa napattua itsellemme Vain elämää -konserttiliput!
  • Se tarkoittaa, että vietämme uuden vuoden Iinuskan kanssa Helsingissä.
  • Taloustilanteeseen on tässä kuussa tarjolla paljon helpotusta.
  • Syntymäpäivä ylihuomenna, ja se tarkoittaa tietenkin vapaapäivää!
  • Muistin vihdoin varata ajan kampaajalle.

kollaasin lainasin törkeästi Iinalta ja kuvien lähteet ovat: 1, 2 ja 3

Eli isoissa asioissa on nyt sellainen hieman vakava ja pohdiskeleva pohjavire, mutta siinä päällä on sitten kuitenkin kaikkea positiivista kuorrutetta. Noiden plääh-fiilisten vuoksi tuli siis pysyttyä pois täältä blogistakin. Mutta kyllä tää tästä taas käynnistyy.