Posted at 22:03h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Työkoneelta löytyi parin viikon takaiset asukuvat meidän studion avajaispäivältä, joten tuupataanpas ne tännekin.
Juhlittiin tosiaan uusien toimitilojemme avajaisia perjantaina 13. päivä ja käsky kävi, että kaikilla täytyy olla päällä jotain firman värien mukaista. Se tarkoitti minulle ja mun harjoittelijalle studiopuolen tunnusväriä pinkkiä, mainospuolen tyyppien sisällyttäessä asuunsa jotain limenvihreää.
Niin kovasti kuin olen joskus pinkistä pitänytkin, niin tällä kertaa kaapista ei löytynyt mitään passelia. Onneksi henkkamaukka pelasti jälleen ja juoksin hakemassa sieltä edellisenä iltana juuri ennen sulkemista pinkin perus t-paidan.
Aamulla olikin sitten lähtiessä ihan epätoivoa, kun pinkki ei tuntunut sopivan lainkaan yhteen minkään tämänhetkisten lempparivaatteideni kanssa. Päälle päätyikin sitten hieman vieraan tuntuinen kokonaisuus. Mutta ei voi mitään sillä mentiin.
Johtuneeko sitten juurikin vaatevalinnoista, että kuvassa naamalla loistaa oikein kunnon teennäinen jäykkishymy. Tai ehkä se johtuu vaan siitä, että farkut oli jotenkin mystisesti kutistuneet tuosta vyötärön kohdalta sitten edellisen käyttökerran.. Hups..mites se silleen. 😀
Tuo H&M:n keinonahkahihainen trikoorotsi on taas hyvä esimerkki siitä, että yritän aina välillä antaa mahdollisuuden jollekin kivan näköiselle vaatteelle, vaikkei materiaalit ihan miellyttäisikään. Rotsi oli alennuksessa tarjolla kymmenellä eurolla ja pähkäilin siinä sitten, että ”kai minä nyt siedän yhdet keinonahkahihat, kun tää on niin edullinenkin”.
No.. pitäis vaan suosiolla jättää noi muovit kauppaan vaikka kuinka halvalla saisi. Kyllä nimittäin siihen malliin hikoilin noissa elmukelmu hihoissa, että meinasi kuolema tulla. Yäks. Ois se kuitenkin kiva, että vaatteissa toimis jonkinmoinen ilmanvaihto. Mutta tulipa nyt sitten annettua kökkömatskulle mahdollisuus ja todettua se jälleen huonoksi ideaksi.
Eli melko monta asiaa oli asussa pielessä.. farkut ahdisti, pinkki väri ahdisti, rotsin kuumottavat hikilähmämuovihihat ahdistivat ja kokonaisuus nyt muutenkin on jotenkin huono. Mutta selvisin päivän hulinat silti hengissä.
Vaikka vaatteet eivät juuri fiilistä kohottaneetkaan, niin kekkeröinnin aihe puolestaan ilahdutti sitäkin enemmän. Ja tämä riemu onkin sitten onneksi pitkäikäistä. On nimittäin kuulkaa melko mukavaa tehdä töitä uudessa ihanassa studiossa! Tältä mun työpaikalla sitten näyttää. 🙂
Että ei muuta kuin tervetuloa kuvattavaksi! 🙂 vidastudio.fi
