Tajuttomat tissit. Mahottomat melonit. Pahaiset puskurit. Kauheat kannut. Pulleat purjeet. Just ne. Raivostuttavat, hillittömän rasvakasan päällystämät maitorauhaset jotka roikkuvat nahkapusseissaan tuossa etumuksessa. Ai että mitä niistä? No ne ovat jo pitkän aikaa kalvaneet mun mieltä, hankaloittaneet elämää, aiheuttanet kipua ja suoraan sanottuna v******neet aika raskaasti. Ja nyt tällä viikolla jotenkin katkesi kamelin selkä, tai tarkemmin ottaen tämän pyllerön niska.

Mun päätä oli särkenyt jo muutaman päivän, kaulan kaikki lihakset olivat ihan totaalisen kosketusarat ja rintarangan lukot haittasivat jopa hengitystä. Keskiviikko aamuna huonosti nukutun yön jälkeen herätessä päänsärky oli jo sitä luokkaa, etten päässyt edes töihin. Päädyin nakkaamaan naamaani normin särkylääkkeen lisäksi yhden opamoxin (rauhoittava), joka sitten toimi kuin häkä ja relaksoi koko eukon siinä määrin, että pystyin myöhemmin päivällä alkaa venyttelemään ja hieromaan niskaa ja hartioitani ilman karmeaa kipua ja huonoa oloa.

Siinä sitten nukuttuani yhden kokonaisen arkipäivän pehmeässä lääkeillä aikaansaadussa pilvessä tajusin, että nyt on hommat menneet liian pitkälle. Tajusin, että mun on nyt ihan oikeasti alettava kaikin mahdollisin keinoin taistelemaan näitä mega boobsejani ja niiden vaikutuksia vastaan. Olen aivan liian kauan vältellyt säännöllistä liikuntaa ja suurin syy siihen välttelyyn on ollut juurikin nämä saakelin tissit. Mutta niin inhottavalta kuin urheiluhommat näiden säkkien kanssa tuntuvatkin, niin liikunta on juuri se ainoa ase (hyvien ja tukevien liivien lisäksi ja se homma on jo hoidossa), jolla voin koittaa minimoida H-kuppini aiheuttamaa harmia ja yrittää pitää itseni työkykyisenä ja järjissäni.

Niinpä suuntasin askeleeni tänään läheiselle kuntosalille, jossa oli avoimien ovien päivä, kerroin tutulle jumppaohjaajalle rehellisesti ongelmistani ja siitä kuinka suuri kynnys minulle on liikunnan suhteen viime vuosien aikana kasvanut. Sain riittävästi ymmärrystä ja tsemppausta ja vinkkejä esim. mitkä tunnit voisivat sopia minulle, jotta allekirjoittaa täräytin sopparin ja liityin Lady Linen jäseneksi.

Porin Lady Line on itselleni tuttu paikka jo aikojen takaa, sillä olin siellä jäsenenä reilun parin vuoden ajan lopetettuani lentopallon pelaamisen vuosikausia sitten ja tykkäsin paikasta kovasti. Säännöllinen kuntoilu loppui sitten selvittämättömän lähes pari vuotta kestäneen niveloireilun ja sen aiheuttamien kipujen vuoksi ja sen jälkeen on säännöllisen liikunnan ujuttaminen elämääni käynyt vuosi vuodelta vaikeammaksi. Mutta nyt mä päätin myöntää pelkoni ja ongelmani, tarttua niitä sarvista ja aloittaa varovaisesti matkan kohti tavoitteitani.

Ja mitäkö ne tavoitteet sitten ovat?

  • saada säännöllinen liikunta takaisin osaksi elämääni
  • oppia pitämään parempaa huolta selästä, hartioista ym. tissiparoista kärsivistä paikoista
  • yleinen kunnon kohottaminen

Nyt kaikki tietenkin miettii, että miksi ihmeessä minä ylipainoinen pyllerö en listannut tavoitteisiini laihtumista. No minäpä kerron. En halua lähestyä tätä asiaa laihdutuskärki edellä, sillä en halua vahingossakaan luoda itselleni mielikuvaa, jonka mukaan hyvinvointia voisi mitata muka nimenomaan painolla. Haluan keskittyä tavoittelemaan hyvää, energistä ja kivutonta oloa. Toki noita edellä mainittuja tavoitellessa myös painon muutos on hyvin paljon mahdollista, mutta en halua tehdä vaa’asta pääasiallista vastustani. Haluan tuntea onnistumisen ja hyvän olon tunteita mitattuna muuten kuin kiloissa. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Pelkkä laihtuminen ei useinkaan ole se järkevin tavoite kenellekään. Sitä sokeasti tavoitellessa, kun on vaarana myöskin totaalinen harhaan astuminen. Niin sanotusti ojasta allikkoon. Itse olen joskus ollut siellä ”allikossa”. Menneistä edes hieman viisastuneena haluankin siis tavoitteideni olevan ennemminkin sellaisia pieniä muutoksia tavoissani ja tekemisissäni jotka tekevät olostani kokonaisvaltaisesti paremman, putosipa siinä sivussa kiloja tai ei.

Liityin siis tosiaan Lady Linen jäseneksi ja olen nyt tämän päivän kerännyt rohkeutta suunnatakseni huomenna sinne tähän erään ensimmäistä kertaa. Myöhemmin tulen saamaan apua myös Lady Linen ammattilaisilta, sillä kehittelemme jonkinmoista yhteistyötä henkilökohtaisen valmennuksen saralla. Maksan siis ihan itse jäsenyydestäni, mutta tulen saamaan veloituksetta henkilökohtaisen valmentajan neuvoja ja ruoskintaa, kunhan mietimme yhdessä niistä sopivan kokonaisuuden.

Ajatuksenani olisi pyytää valmentajalta apua nimenomaan siihen, että löytäisimme minulle ja ongelma-alueilleni sopivia treenimuotoja ja tarkoituksena olisi sitten jakaa ammattilaiselta saamaani viisautta myös täällä blogissa, jotta siitä voisi kenties joku muukin kaltaiseni tissevä pyllerö, tai tissevä ei-pyllerö, hyötyä. Ja miksei toki muutkin. Mutta itsellä nyt tuo motivaation ja kiinonstuksen kärki löytyy tosiaan tuosta puskuriprobleemasta, joten sen asian ehdoilla ja vaatimuksilla tässä varmasti tullaan monessakin kohtaa menemään.

Miltäs mun suunnitelmat kuulostaa?


Sitä kun ei osaa olla haalimatta itselleen aina uusia hommia ja haasteita, niin jotain uutta on tämänkin alkaneen vuoden kunniaksi käynnistymässä. Ja senpä vuoksi minulla on teille nyt aika mukavaa ilmoitusluontoista asiaa.

Täällä Porin seudulla aloittaa torstaina 12.1. lähetyksensä uusi nuorille (ja meille..krhmm.. nuorekkaille :D) suunnattu paikallisradiokanava nimeltä Eazy 101. Luvassa on musiikkia hiteistä heviin ja paikalliset bändit ja artistitkin saavat tuotantoaan kuuluviin. Arki iltapäivien suorien lähetysten lisäksi luvassa on ilta-aikoihin sijoittuvia erikoisohjelmia aiheesta jos toisestakin.

Ja se mikä minua tässä asiassa erityisesti koskettaa, on se, että minä ja Ence Boo -blogista tuttu Emma-Kaisa alammme yhdessä juontamaan muoti-aiheista erikoisohjelmaa nimeltä Sovituskoppi!!

 

Kuva: Rolf Lehtinen

Sovituskopissa jutustellaan joka keskiviikko (alkaen 18.1.) klo 18-19 ja aiheina ovat muotimaailman ihanat ja kamalat ilmiöt niin maailmalla kuin paikallisestikin. Rättien ja lumppujen lisäksi saatetaan välillä lipsahtaa länkyttämään myös kaunes -ja lifestyle aiheista. Studioon on tarkoitus kutsua myös mielenkiintoisia vieraita vastailemaan mieltämme kulloinkin askarruttaviin kysymyksiin. Tehdään ohjelmaa tosissaa, mutta kuten ehkä kuvastakin saattaa päätellä, niin ei liian vakavissaan. 🙂

Ja koska tällaista monimedioiden aikakautta eletään, niin tokihan  Sovituskoppi saa myös oman bloginsa Eazyn sivuille. Blogiin on luvassa monenmoista extramatskua radio-ohjelman kulloistakin aihetta koskien ja ajateltiinpa aina silloin tällöin lähteä kaduille taltioimaan paikallista katumuotiakin. Vinkkailen täälläkin sitten kun Sovituskoppi-blogi aukeaa.

Kanavan kuuluvuusalueella, eli Porin lähiympäristössä, radiot voi siis virittää taajuudelle 101,00 MHz ja tämän perinteisen ”jakelualueen” ulkopuolelle jäävät voivat kuunnella radio Eazya sen nettisivuilta osoitteessa: www.eazy101.fi

Tämän viikon perjantaina, eli 13. päivä, on luvassa Eazyn launch-kekkerit Bar Kinossa, joten kaikki kynnelle kykenevät tulkaa mukaan hippaamaan!!

 

PS: Tykätkää Eazysta Facessa, niin olette ajantasalla, kun alkaa tapahtumaan!


Kuten jo aiemmin olen maininnut, niin menneen viikonvaihteen ohjelmaan kuului muun juhlimisen ohella myös yhdet häät. Ja voi millaiset häät olivatkin! Upseerihäät Suomenlinnassa kuulostaa jo lähtökohdiltaan aika mahtavalta ja sitähän ne olikin. Ihana hääpari, upea miljöö, dramaattinen myrskyisä sää, herkullinen ruoka, sopivasti juomaa, mukavaa seuraa ja svengaava bändi. Siinä näiden bileiden yksinkertainen ja onnistunut resepti.

Oma kavaljeerini ei tuntenut yhtäkään häävierasta etukäteen, mutta hänkin viihtyi silti mainiosti. Meidät oli fiksusti plaseerattu muutamien polttareissa tapaamieni tyttöjen pöytään, joten minä tunsin muutaman ihmisen ympäriltämme eikä olo ollut aluksikaan ihan orpo. Morsian on lapsuudenystäväni, jonka kanssa emme ole asuneet samalla paikkakunnalla viiteentoista vuoteen ja olenkin ihan äärimmäisen onnellinen, että yhteytemme on vuosista ja kilometreistä huolimatta säilynyt ja että sain olla mukana noissa ihanissa rakkauden täyteisissä juhlissa.

Mutta sen enempiä lässyttämättä ja herkistelemättä tähän ehdottomasti esittelemisen arvoiseen kuvasarjaan.

Morsmaikku valmistautuu horsmiensa nakkeluun

Joku pyllerö siellä koittaa raivata ittelleen tilaa ja etulyöntiasemaa

Ja kappas, mikäs se tömähtikään suoraan syliin!

Mitään sopupeliä ei tietenkään myönnetä…

Meitsin eka morsiuskimppu. Harjoitellut oon kuitenkin jo melko monta kertaa.

Että tarttis sit vissiin aktivoitua niiden hääsuunnitelmien suhteen, ne kun vähän hiipui n. kaksi viikkoa kihlauksen jälkeen kestäneen alkuinnostuksen jälkeen. Saa nähdäa saadaanko kekkereitä aikaiseksi vai marssitaanko vaan jossain välissä maistraattiin. Mutta kun sitä kaverit ja sukulaiset aina jaksaa kysellä, että millä mallilla hääjärjestelyt on, niin kerrottaanko nyt, että sen homman virallinen status on tällä hetkellä ”odotellaan inspiraatiota”. Katotaan nyt toiko tuo kimppu mitään taikavoimia mukanaan. 😀