Ah. Ihana viikonloppu takana. Lauantai käynnistyi murun kanssa rentouttavalla uimahallireissulla, jatkui saunaillalla ihanan ystävän kanssa ja päättyi baarireissun jälkeiseen yöpizzaan toisen rakkaan ystävän kanssa. Sunnuntai ei kyllä ollut sitten aivan niin ihana, koska jouduin menemään töihin perjantaina kiukutelleen kuvatilausjärjestelmän vuoksi ja jatkamaan kesken jäänet hommat loppuun. Tympeää. Mutta superkiva lauantai onneksi mitätöi tuollaisen pikku ärsytystekijän.

Lauantai-illan hippa-look koostui jälleen kerran jostakin lyhyestä mustasta ja korkeista koroista. Ei varmaan yllättänyt ketään. Ystäväni Anun kanssa meillä onkin aina tapana vastata toistemme ”apua, mitä mä puen päälle!?” kriiseilyihin, että ”no oisko sulla mitään mustaa mekkoa?”. Tällä reissulla tuo laillani mustissa viihtyvä ystäväni kuitenkin repäisi sinisellä mekolla. Se jos mikä ihan oikeasti yllätti. 😀

Ensi perjantaina se vihdoin tapahtuu, pääsen jälleen Maikun käsittelyyn lähes kolmen kuukauden tauon jälkeen! Kampaajakäyntien väli venähti näin pitkäksi osaksi itsestä johtumattomista syistä ja sitten viimeiset viikot oman saamattomuuden vuoksi. Arkisin olen vältellyt tukkakriisiä kaikenmaailman myssyillä, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että sellainen roikkuva nistipipo ei olis ehkä ollut se kaikista tyylikkäin veto pikkumustan kaveriksi. 😀 Onneksi mulla on sormistaan mua näppärämpiä ystäviä, joten saatiin tuo törkeän epäsiisti reuhka kuitenkin lauantainakin johonkin suht ihmismäiseen kuosiin.

mekko/Soaked in Luxury, kengät/Feud, clutch/Ril’s, rannekoru ja korvikset/mistä lie

Soaked in Luxuryn mekon kivat keskivartaloa imartelevat laskokset eivät valitettavasti tässä illan hämärissä otetussa kuvassa näy, mutta jos koltun yksityiskohdat kiinnostavat, niin mekko on ollut aiemmin esillä TÄÄLLÄ.

Meillä on ollut tänä iltana Jonnan kanssa oikein sterotyyppinen kahden bloggaajamimmin iltaohjelma. Pullo punaviiniä, nettikauppojen selailua ja vaatteiden sovittelua. Ja tietenkin toistemme pukeutumiskriiseilyjen rauhoittelemista. Huomisesta nimittäin alkaa ainakin itselläni lähes jouluun asti kestävä partyputki joka sisältää häitä, pikkujouluja, ystävän saavutusten juhlistamista, toisen ystävän kolmekymppiset ja omat kolmekymppiset, joten kolttu jos toinenkin on tullut testattua ja hylättyä.

Ja apua!!!!! Sain just äsken sähköpostia tyypiltä jolta olisin halunnut tilata kakun synttärikemuihini, ja hän on liian buukattu silloin eikä voi ottaa tilaustani vastaan. Voi simperin samperin sinappinen silakkahaude, kuten kapteeni Haddock sen sanoisi. Mä oon pulassa! Mistä mä löydän Porista tyypin joka taikoisi minulle kenkälaatikkokakun korkokenkäkoristuksin? Vinkkejä anyone? Taitavia kakkumaakareita ruudun takana tai lähipiirissä?


Muruni kysyi minulta töiden jälkeen, että mitä tein tänä historiallisena päivämääränä 11.11 klo 11.11. Hän oli kuulemma kyseisellä kellonlyömällä syönyt mautonta seikeittoa. Itselläni tämä historiallinen kymmenen ykkösen hetki meni hieman maukkaamissa merkeissä, sillä hihkuin juuri innosta erään juuri saapunen lähetyksen kimpussa.

En edes ehtinyt itse näkemään mikä postipoika vaiko lähetti siellä ovella pyörähti, mutta yhtäkkiä työkaveri kiikutti pöydälleni yllä näkyvän laatikon. Iskin kynteni pakettiin sellaisella jännityksellä ja innolla, etten edes ehtinyt kuvaamaan sitä ennen muhkean rusetin ikuistamista. Olin saanut tästä lähetyksestä jo hieman esitietoa, kun minulta oli kysytty toimitusosoitetta, mutta olin jo ehtinyt unohtaa koko asian. Ja eipä olisi voinut parempaa päivää sattua ilahduttavalle ylläripaketille kuin tämä vielä kipuillessa mennyt eka työpäivä sairasloman jälkeen.

Mutta mitäkö sieltä laatikosta sitten paljastui?

Upeat, sähäkän punaiset, äärettömän mukavat ja ihan tismalleen minulle oikean kokoiset Kurt Geigerin kiiltonahkakorkkarit! Kuinka loistava yllärilahja naiselle joka rakastaa punaisia kenkiä. Vaikka minulla onkin punaisia kenkiä varmasti ainakin kymmenen paria, niin nämä KG-kaunokaiset onnistuvat olemaan jotain sellaista mitä kaapissani ei vielä ollut. Kengissä yhdistyy hauskasti aika monta tyyliä ja yksityiskohdat tuovat jossain kohti mieleen  Mary Janet, toisaalla loaferit ja hapsut vievät fiilikset jopa siisteihin golf-kenkiin.  Mä jo niin näen nämä kengät neulepuseron ja vekkihameen kaverina. Enää puuttuu se vekkihame. Ja miksi minä pillifarkkujen rakastaja aloin nyt yhtäkkiä haaveilla leveälahkeisista farkuista näiden kenkien kaveriksi? Apuaa! 😀

Ja sitten teitä mietityttää enää se, että mistä ihmeestä nuo itselleni täydellisesti istuneet jalkineet oikein hyppysiini lennähtivät. No yksi ihana blogin lukia lähetti! Niinpä, eikö olekin mahtavaa!

Sain muutama viikko sitten sähköpostia, jossa blogini lukijaksi ilmoittautunut nainen kertoi ostaneensa punaiset korkokengät jotka kuitenkin olivat hänelle hieman liian pienet. Koska kengät olivat mielestään ihan minun näköiset, ja koska blogini oli tuottanut hänelle kuulema paljon iloa, halusi hän lahjoittaa kengät minulle ja kysyi mihin voisi ne toimittaa. Mä olen ihan suunnattoman ilahtunut tästä ihanasta yllätyksestä. Kuten tänään facebook-statuksessanikin sanoin, niin ihanat ihmiset eivät näköjään ole pelkkiä taruolentoja. 🙂

Hurjan paljon kiitoksia siis Ilonalle! You really made my day!

Täytyypä pistää hyvä kiertämään ja yllättää joku ihminen iloisesti mahdollisimman pian. Suosittelen kaikkia tekemään samoin. Ihanaa ja iloista viikonloppua kaikille!


Nonni.. se on kyllä tuo alkoholi melkoisen vaarallinen asia. Kaikenmoista sattuu ja tapahtuu kun hieman kallistelee pulloa. Menneellä viikolla tuli koettua sekä hyviä, että huonoja juttuja viinipullon korkkaamisen jälkimainingeissa.

Maanantaina päädyttiin ihanan Jonnan kanssa sellaiseen lounasratkaisuun kuin ”2 pastaa + pullo punaviiniä 35 €”. Vähän kyllä epäiltiin, että jaksetaanko tuolleen keskellä päivää kitata molemmat puolta pullollista, mutta eipä tuossa kyllä nokka pahemmin tuhissut, kun kaiken höpinän lomassa kietaistiin pullon sisältö alas kurkuistamme. Kummasti alkoi harmaa maanantai näyttää kirkkaammalta ja oma olo relammalta ja siitähän olikin sitten hyvä idea lähteä sovittelemaan kolttuja Nansolle. Mun oli tarkoitus olla ihan vaan Jonnan makutuomarina hänen mekkohankinnassaan, mutta kuinkas sitten kävikään..

Olin juurikin muutamia päiviä aiemmin ehtinyt nillittää, ettei mulle löydy mitään kivoja mekkoja ja ettei mulla todellakaan ole mitään päällepantavaa edessä oleviin ystävän häihin, kun pieni päiväkänni toi juuri sopivasti mekon hankintaan tarvittavaa rentoutta, itseluottamusta ja taloudenpidollista hälläväliä-asennetta. Vain n. 15 minuuttia liikkeeseen astumisen jälkeen höyläsin hymy huulilla pankkikorttiani kassalla ja poistuin jotain kauniin tiilenpunaista mukanani. Yhtäkkiä mekon hankkiminen tuntuikin äärimmäisen helpolta toimenpiteeltä.

Ja vaikka usein käy niin, että päissään tekemät valinnat  eivät ihastutakaan enää seuraavana aamuna, vaan koitat päästä niistä vähin äänin eroon, niin tämä tuttavuus osoittautui mahtavaksi vielä viinin haihduttua päästä. Tarkoitus on siis jatkaa suhdetta pidemmälle.

 

Mutta se niistä alkoholituotteiden hyödyistä viime viikolla. Seuraavassa kuvassa esillä sitten hieman niitä haittoja.

Lauantaina paikallisessa juottolassa joku känniääliö horjahti tätä toista känniäälilötä päin sillä tuloksella, että laskeuduin hyvin sulokkaasti koko painollani oikean polveni päälle ja tietenkin sellaiselle kohdin lattiaa joka oli kuorrutettu lasinsriuilla. Kaveri  kiskoi heti aluksi jonkun kohtuullisen kokoisen palasen poissa haavasta ja ensiavussa koipea ronkittiin neljän tunnin viihtyisän odottelun jälkeen puudutettuna vielä lisää. Kotiinviemisinä oli rikkimenneet lempihousut, muutama tikki, täysin taipumaton kinttu, antibioottikuuri, sairaslomalappu ja helvetillinen kipu. Ei nyt ihan just muutamaan päivään tarvii konttailla lattioilla lapsia kuvaten.

 

Eli mitä tästä opimme?

  1. Alkoholi voi helpottaa päätöksen tekoa, joten nauti sopivissa määrin ennen kiperää shoppailutilannetta.
  2. Varustaudu baariin kuten varustautuisit skeittilaudalle noustessasi. Polvisuojat ovat ehdottoman must.

Tai sitten ihan vaan pysyt kotona ja pidät korkin kiinni. Silleen säästyy niin rahat kuin kroppakin.

Lohduttakaa mua kertomalla omista kännikompuroinneistanne. 😀