02.11.2010

Posted at 23:50h in Yleinen by
0 Likes

Tämä viikko on melkoista hullunmyllyä, eivätkä kaikki suunnitelmissa olevat blogipostaukset siis oikein löydä aikaa päästäkseen tänne saakka. Viikonloppuna on nimittäin luvassa mun kolmas ja toiseksi viimeinen näyttö ja arvatkaa vaan kenellä on vielä portfolion kasaus ja näytön ennakkotehtävät kesken!! Ahdistaa ja stressaa ja kaikkee.

98% ajasta valokuvaaminen tuntuu maailman tympeimmältä hommalta ja lähes kaikki kuvat näyttää ihan karmivalta sonnalta. Eilen photoshoppasin studiolla ilta yhdeksään ja tänään rääkkäsin itseäni kymmeneen saakka. Seuraavat illat menee varmaan samaan malliin, ja kuvien lisäksi kesken on myös kirjalliset tehtävät. Tulee kuolema!

Mutta onneksi väliin mahtuu silloin tällöin myös ilonpilkahduksia. Tänään oli nimittäin ohjelmassa kuvata muutamia mamman neuleita ja sain mallikseni niin älyttömän mukavan ja iloisen tytön, että kuvaussessiosta tuli suunnattoman hauska. Nauraa kikatettiin molemmille pari elinvuotta lisää.

Ja koska asiakas,jolle kuvat menee, on oma äiti, en kokenut paniikinomaista ja ahdistavaa onnistumisen pakkoa , vaan saatoin ottaa rennosti. (siis toki pitää saada hyvät kuvat, mutta äiti on mun äiti eikä hylkää vaikka tuliskin huonoja kuvia :D)Sellaista mä olen kaivannutkin, jotain kuvausilon pientä esiintymää kaiken pakkopuurtamisen välissä.

Vaikka kuvaukset olivatkin täynnä naurua, niin jaan siltikin kanssanne yhden vakavan ruudun. Alina-huivi yhdessä mallin silmien kanssa olivat kuin tehty pientä lähes puolivahingossa syntynyttä Steve McCurry -pastissia varten. Yksinkertaisuus on  usein todella kaunista, myös valokuvissa.

alina_mccurry

Taisin jo aiemmassa Alina-huivi -postauksessa kertoa kuinka paljon tuota huivia rakastan, mutta kun se  vaan on  niin I-HA-NA! Ja mamma lupasi loihtia samanmoisen minulle mustana jahka saan aikaiseksi tilata langat. Mahtavuutta. Ja neulojille muistutuksena, huivin ohjetta on edelleen saatavilla. Linkin huivin ohjeen ostoon löydät Alina-postauksen lopusta.

Ja nyt te kaikki siellä, olisitteko ihania, ja pistäisitte kaikki peukut pystyyn, jotta mä saisin jälleen kerran kouluhommani ajoissa kasaan ja pääsisisin vielä näytöstäkin läpi! Siihen nimittäin  tarvitaan kaiken puurtamisen lisäksi hieman onnea ja kenties ihmettäkin. 😀


28.10.2010

Posted at 20:47h in Yleinen by
0 Likes

Monen asian summana tämä syksy on tuntunut melko raskaalta ja ankealta. Mutta kun on kurjaa ja kaikki stressaa, niin silloin pienet iloiset yllätykset tuntuvat normaaliakin mahtavammalta. Voin kertoa, että en odota mitään muuta niin kovasti kuin joulukuun toista viikkoa ja etenkin sen loppupuolta.

Kyseinen viikko tulee sujumaan seuraavasti:

  • ma 6.12 Itsenäisyyspäivä = vapaapäivä ja samalla mun 29 v syntymäpäivä! Toivon saavani kakkua.
  • ti ja ke 7.-8.12.  mun perustutkinnon viimeinen näyttökoe. 24 h karmeaa puserrusta, kuvaamista, hampaiden kiristelyä, epätoivoa ja varmaan vähän itkuakin. Sitten jos kaikki menee hyvin, niin keskiviikkona arvioinnissa tieto siitä, että homma on vihdoin suoritettu ja sitä seuraava ihan käsittämättömän upea helpotuksen ja onnen tunne.Pitäkää peukkuja.
  • to 9.12. muiden jäädessä kenties kemuttamaan viimeistä koulupäivää, minä suuntaan Helsinkiin Amorphiksen keikalle!! Liput on ostettu jo aikaa sitten. Melkoisia onnentunteita todennäköisesti luvassa täälläkin. + tämä päivä on mamman synttärit. Toivottavasti hänkin saa kakkua.
  • ja sitten viikonloppu 10.-12.12, ei sen enempää eikä vähempää kuin Manchesteriin Nelliinan kanssa!!!!!!! Mitä luulette millaisia fiiliksiä tämä minussa herättää? 😀 Eipä olisi ihana reissu parempaan saumaan sattua, kuin palkintona kaiken stressin ja raatamisen jälkeen.

band-on-the-wall

Tieto tästä EasyJetin tarjoamasta onnenpotkusta taisi tulla jo viime viikolla, mutta minä en ole vielä toistaiseksi ehtinyt tutustumaan viikonloppupyrähdyksemme kohteeseen juurikaan sen enempää kuin lukemaan yhden yleisartikkelin Rantapallo-matkailusivustolta ja tsekkaamaan Manchester Events Guidesta, että mahtaisiko tarjolla olla mitään mielenkiintoisia keikkoja lauantai-illalle. Scissor Sisters tai Arcade Fire ei oikein isek meikaläiseen, mutta Manchester Club Academyssa  silloin soittava The Virginmarys kuulosti Spotifyn tarjonnan perusteella melkolailla mun musalta. Vaikkei mihinkään keikalle päätyisikään, niin Nelliinan suunnittelema pubeissa luuhaminenkin kuulostaa mukavalta. Mä rakastan englantilaisia siidereitä!

Mä olen vähän kuullut ikäviä huhuja, että Manchester on melko hyvä paikka shoppailla. Rahat saa kuulema menemään, jos oikein kovasti tosissaan yrittää. Ihan just sopivasti on siinä joulukuun alussa sitten pärähtänyt veronpalautukset tilille, ja niiden kohtalo vähän ehkä huolettaa. Josko sieltä vaikka pari joululahjaa sais hankittua..jos ei muille niin ainakin itselle. 😀 Britteihin suuntautuvalta matkalta mä odotan shoppailun suhteen lähinnä sitä, että siellä melko monen putiikin kokovalikoima kattaa minunkin perseenympärykseni. Läskinurkkaukset here I come!!

manchester_christmas_markets

kuvat: visitmanchester.com

Koska kyseessä on vain kahden päivän pikapyrähdys, täytyy reissua ihan oikeasti varmaan vähän suunnitella ja tehdä matkakaverin kanssa huutoäänestystä siitä mitä reissulla olisi tarkoitus ehtiä näkemään. Mä luulen kuitenkin, että mun ja Nelliinan intressit menee aika yksiin. Hieman shoppailua, kenties joku keikka, pubiluuhailua ja hyvin syömistä, siinä on mun päätoiveet. Ja tietenkin paljon naurua ja hölmöjä juttuja ja siitä on jo matkakaveria valitessa pidetty huoli. 🙂

Mielelläni aina tällaisilla reissuilla suorittaisin myös jonkun ns. taiderastin esimerkiksi valokuvanäyttelyn muodossa. Täytyykin koittaa googletella löytyykö Manchesterista jotain valokuvataiteen museota tai mielenkiintoista pikku galleriaa. Kertokaa, jos tiedätte tällaisista paikoista!

Koska olen ihan varma, että teidän lukijoiden joukossa on ihmisiä, jotka ovat käyneet tai jopa asuneet Manchesterissä, niin olisitteko niin kivoja, että rustaisitte kommenttiboksiin kaikki mahtavat vinkkinne niin. shoppailun, syömisen kuin yöelämänkin suhteen. Me sitten Nelliinan kanssa heitetään nopalla, että mihin kaikkeen syöksytään. 😀

Me ei suinkaan Nelliinan (ja Iinan sekä Hannan, jotka matkaavat Pariisiin) kanssa  suinkaan olla ainoita, jotka pääsevät mahtavalle viikonloppulomalle, vaan te lukijat voitte osallistua kampanjasivulla arvontaa, jossa 10 onnekasta voittaa kahden hengen viikonloppuloman johonkin seuraavista kohteista: Lontoo, Manchester tai Pariisi. Arvonta suoritetaan, kun EasyJetin facebook faniryhmässä on kasassa 3000 tykkääjää.

Tee siis seuraavat asiat:

  1. Tykkää EasyJetistä Facebookissa!

  2. Osallistu arvontaan kampanjasivulla!
  3. Jätä omat mahtavat Manchester vinkkisi minun kommenttiboksiini. 🙂


22.10.2010

Posted at 16:26h in Yleinen by
0 Likes

Apua! Pikainen hätähuuto täältä kampaamotuolista. Maikku löysi multa just elämäni ensimmäisen harmaan hiuksen! Eikä se kuulema ollut edes ainoa. Ihan selkeää mummoharmaata kaksi senttiä muutaman hiuksen tyvessä.

Miksi? Miten tämä on mahdollista? Mä en ole edes kolmeakymmentä. Ei vielä voi olla minun vuoroni. Mä en ole vielä valmis tähän! Minulla piti olla vielä monia elinvoimaisia ja tummia vuosia edessä! Eikä minun sukukaan ole harmaantunut nuorena. Isäkin oli mustatukkainen lähes kuusikymppiseksi.

Tästä lähtien minunkin on siis vahdattava väripurkkien kyljet entistä tarkemmin, että kyseessä on varmasti harmaat peittävä töhnä. En kestä. Oon ihan shokissa.

Uskottelén itselleni että kyseessä on vaan muutama stressistä häiriintynyt yksilö. Ei vielä ole hätää. Eihän?

Mä kaipaan nyt empatiaa ja tukea. Lohduttakaa mua pliis.

Aha.. Nyt se löysi niitä vielä lisää.. En kestä..