Nauruntäyteinen viikonloppu Helsingissä hujahti ohi, mutta ehti onneksi ladata akkuja tätä stressaavaa viikkoa varten. Ja että miksikö stressaa? No siksi, että keskiviikkona on edessä VATin (Valokuvaajan ammattitutkinto) eka näyttö ja hommat on tietenkin edelleen melkoisesti vaiheessa.

Otin maanantain ja tiistain vapaaksi töistä voidakseni keskittyä hoitamaan koulujutut kuntoon ja tänään maanantaina se tarkoittikin sitten useamman tunnin kuvausrupeamaa studiossa. Tässä ekassa VAT näytössä on aihealueena studiokuvaus ja minun täytyy viedä portfolion lisäksi näytille 3-5 kuvaa alkuperäisine kuvaussuunnitelmineen.

Uskomattoman kärsivällisenä ja kaikin puolin upeana mallina minulla toimi tänään rakas Emma-Kaisa, joka keikkuin kameran edessä pitkine säärineen ja upeine tatuointeineen. Tässä muutamia behind the scenes -otoksia kuvausoperaatiostamme.

Studion lattia lainehti kaikenmoisia alushepeneitä, koruja ja kenkiä ja minä sain vielä koko studiokalustoni leviteltyä ihan hujan hajan jaksamatta siivota niitä paikoilleen lähtiessämme. Eli sekasorto odottaa minua sitten huomenna.

Sillä välin, kun minä sähelsin valojen ja taustojen kanssa, sai huuppumallini keskittyä irtoripsiin, huulikiiltoon…

.. ja tietenkin dataamiseen.

 

Saa nähdä ovatko mitkään varsinaiseen näyttöön päätyvistä kuvista sellaisia, että voisin julkaista niitä täällä blogissa vai ovatko ne kaikki vähän turhan paljastavaa materiaalia yleiseen jakoon. 😀 No, sen näkee sitten huomenna kun pääsen kuvien käsittelyn kimppuun.

Mutta hirmuisen nättinä oli minun mallini eikö vaan? Että ei se kuvien onnistuminen nyt jäänyt ainakaan mallista kiinni. Eri asia on sitten kelpaavatko ne arvioijille. Hieman nimittäin pelottaa, että en onnistunut tekemään kuviin niin monipuolista valaisua kuin oli tavoitteena ja tarpeena.

Olen melko varma, että tulen saamaan juryltä huomautuksia siitä, että portfolioni on valaisun puolesta liian yksipuolinen. ÄÄh, miten sitä on jotenkin niin tapojensa orja? Mutta onneksi asian on nyt itsekin jo tiedostanut, sillä sehän on ensimmäinen askel kehityksen ja uuden opettelun tiellä. Tärkeintä olisi nyt siis vain saada tämä näyttö läpi ja koittaa sitten jatkossa taas kiinnittää lisää huomiota siihen, että onnistuisi muuttamaan ilmaisuaan monipuolisemmaksi.

Huomaako, että mua kenties ihan vähän ahdistaa, jännittää ja stressaa tämä asia? 😀

Huomispäivä onkin sitten lähes kokonaisuudessaan pyhitetty tämän päiväisten kuvien käsittelemiselle näyttökuntoon. Mitä nyt ensin aamupäivällä täytyy tehdä tekemässä yksi haastattelu ja keskiviikon Sovituskoppi-hölinätennakkoon, koska en ole keskiviikkona Porissa vaan Tampereella koulussa. Siihen päälle sitten vielä Sovituskopin uuden puffin nauhoitus. Mutta sanotaan siis, että iltapäivä ja ilta on varattu näyttötehtävien loppuun hiomiselle. Eli melkoisen pitkää päivää taas luvassa kuten viime viikollakin. Mutta sitten on superstressi taas hetkeksi ohi!

Nyt siis nukkumaan, että jaksan huomisen taas puristaa!!

 Ai niin, yks juttu vielä! Olen useaan otteeseen kertonut kuinka paljon rakastan vuosi sitten Olympukselta saamaani PEN-kameraa jolla kuvaa oikeastaan kaiken blogiin tulevan materiaalin ja kaikki muutkin siviilielämäni kuvat. Olen onnistunut innostuksellani saamaan useita ystäviä ja tuttujanikin liittymään PEN-jengiin.

Niinpä vinkkaan myös teille, että mikäli pienikokoinen järjestelmäkamera kiinnostaa, niin Olympus Nordicin Facebook-sivuilla on nyt käynnissä arvonta josta voi voittaa PEN minin itselleen ja kaverilleen. Käy ihmeessä tykkäämässä ja koittamassa onneasi! Sivulle pääset TÄSTÄ.


En ole koskaan harrastanut päiväkirjamaisia päivä kuvina -postauksia, mutta jostain syystä innostuin yhtäkkiä eilen yrittämään. Että tervetuloa nyt sitten kurkkimaan mun ihan über-mielenkiintoiseen arkeeni! Huonosti käynnistyviä unisia aamuja ja aivan liikaa tietokoneella istumista, niistä on mun peruspäivät tehty.

keskiviikkoaamun ensimmäinen meno oli merkitty kalenterrin klo 8.30, joten kampesin sängystä ylös useamman torkutuksen jälkeen noin kymmentä yli kahdeksan. Aikaa ei ole liiaksi eikä sen puoleen kyllä energiaakaan, joten kiskon päälle ensimmäisenä sohvalta käteen osuvat vaatteet (sammarit ja neule), pesen hampaat ja piilotan unimörkön pystyyn sotkeman tukan pipon alle.

Ehostautumiseksi riittää tässä vaiheessa päivää se, että putsaan unihiemat naamalta ja paiskaan naamaan kerroksen sävyttävää päivävoidetta. (kuvassa näkyvät Weledan ja Lumenen törpöt saatu blogin kautta)

Kurkkaan nopeasti jääkaappiin, mutta näkymä ei juuri ilonkiljahduksia aiheuta. Tarjolla on maitoa, jugurttia ja kuohuviiniä. Ei satu tekemään mieli mitään noista, joten aamiainen on lasi vettä ja tyroksiinit. Eli ihan perus meininki. (Mun olis niin opeteltava syömään aamupalaa! Siihen vois toki auttaa, jso jääkaapin sisältö olis asteta houkuttelevampi..)

Rotsi niskaan, iPad ja puhelin kainaloon ja kiireen vilkkaa hissiin. Kellon mukaan mun pitäisi olla töissä jo minuutin päästä!

Mutta haha! Eipä tullut kiirekään, sillä päivän eka duunipaikka on ihan kirjaimellisesti nurkan takana, joten olen ihan aikataulussa.

Keskiviikko on Sovituskoppi-päivä! Tehdään siis Emma-Kaisan kanssa tekemässä illan lähetykseen tuleva haastattelu ja spiikit nauhalle heti aamusta. (iloisten luuripäiden kuva ei ole eiliseltä, vaan joltain sellaiselta päivältä, kun kiire ei ollut niin mahdoton ja oli aikaa kuvaillakin) Juontajakollegani ääni on flunssan vuoksi alamaissa ja melkoisen miehekäs joten minä hoidan haastattelun suurimmaksi osaksi.

Kiire on melkoinen sillä Emmiksellä on menoa, mutta onneksi touhuun on alkanut jo yli puolen vuoden aikana tulla varmuutta, joten hommat hoituu ilman paniikkia. Kun E suuntaa omille asioilleen, minä jään vielä editoimaan haastattelun pariin pätkään ja editoimaan pahimmat köhimiset ja räkäkurlaukset pois, ettei tauti tarttuisi radion välityksellä kuulijoihinkin.

Mukana vielä lauantaina nappaamani kuva jokin aika sitten toimitukseen saapuneista promomatskuista. Ei ehkä jää epäselväksi mitä ”Pantava päälle” -sloganilla varustetut Eazy-pakkaukset sisältävät. 😉 Nämä varmaan tekevät kauppansa esimerkiksi ensi viikolla järjestettävässä Yrjönkadun Approssa, jonka yhteistyökumppanina Eazy toimii.

Kun haastikset on kunnossa ja Emmis saapuu asioiltaan, suuntaamme vielä kiljuvien vatsojemme vaatimuksesta etsimään lounasta. Aamupäivä on kuitenkin vielä niin aikaisessa vaiheessa, että yhdestätoista alkaen tarjoiltaviin lounaisiin on vielä tovi aikaa, joten tyydymme pikaisiin ja ikuistamattomiin sämpylöihin kahvilassa.

Minulla ei ole vielä kiire minnekään, joten ehdimme hetken aikaa suunnitella millaisia kuvia ottaisin Encestä ensi viikolla näyttökoettani varten ja pinkaista sen jälkeen vielä pikaisille pipo-ostoksille. Minä tyydyn ainoastaan sovittelemaan H&M:n söpöä korvapipoa (jonka korvat on liian takaraivolla, ei hyvä), mutta Emmikselle  onneksi löytyy pari pulsupipoa Cubuksesta.

Päivän ensimmäinen ja tällä kertaa ainoa kuvauskeikka on sovittu ihan kotini lähelle, joten nappasin kuvauskamat studiolta mukaan jo edellisenä iltana säästyäkseni edestakaisin kulkemisen vaivalta. Tämän logistisen helpotuksen vuoksi minulle jääkin yllättäen reilu tunti aikaa ennen töihin suuntaamista.

Hipsin siis kotiin ja ehdin vielä nähdä vasta iltavuoroon suuntaavaa miestäkin. Tunnissa ehdin sutia naamaa hieman edutuskelpoisemmaksi, vastailla muutamiin blogimeileihin ja selailla Pinterestiä inspiraatiokuvien toivossa.

Ensi viikolla on  luvassa ammatutkintoni studiokuvauksen näyttökoe ja portfolion kasaaminen ja näyttökuvien suunnitteleminen rassaavat hieman hermoja. Nyt saatan kuitenkin huokaista helpotuksesta sen suhteen, että kuvausidea varmistui Emmiksen kanssa jutellessa. Huh!

Edell mainittujen toimien lisäksi minulle jää aikaa vielä sutia naamani hieman edustavammaksi ja etsiä piilossa luimisteleva vyö ilkeästi valuvien sammareideni avuksi. Valuvat pöksyt ja kuvauskeikka ei nimittäin ole lainkaan hyvä yhdistelmä!

Hieman ennen yhtä nakkaan painavan kamerarepun selkääni, nappaan kaksipyöräisen alleni ja huristelen lehtikuvauskeikalle Porin etelärantaan. Muutaman korttelin matkalla ohitan mm. Porin kauniin Raatihuoneen ja sen edustavalla olevan raatihuoneenpuiston. Täälläkin on tullut paritkin hääkuvat kuvattua!

Kuvauskeikalta ei luonnollisestikaan ole kuvamateriaalia muuta kuin asiakkaalle toimitettavaksi. Minulla ei valitettavasti ollut henkilökohtaista valokuvaajaa ikuistamassa minun toimiani. Se on kyllä harmi, jäitte paitsi kaikista todella ergonomisista kuvausasennoistani.

Lähes tunnin kamerajumpan jälkeen olen niin janoinen, että hakiessani pyörää taidemuseon edestä parkista, päätän piipahtaa juomapaussille museon kahvila Muusaan. Kylmän limun ja päivän lehden jälkeen takaisin pyörän selkään ja kohti työpaikkaa.

Ja siihenpä se sitten päivän vaihtelevuus päättyikin. Klo 14 eteenpäin luvassa on vain tätä:

Hautaudun studiomme kauimmaisessa peränurkassa sijaitsevaan omaan työpisteeseeni ja avaan ensimmäisenä juuri  äsken tekemäni keikan kuvat. Ensin huonot kuvat pois, sitten karsitaan vielä vähän lisää. Valittuihin kuviin perussäädöt kohdilleen ja sitten kuvat asiakkaalle, jotta hän pääsee valitsemaan mitkä kuvat päätyvät lehteen asti.

Kalenterini työlista on täynnä hommia jotka kaikki tuntuvat lähes yhtä kiireisiltä. Reilun viikon loma ehti jo tehdä sen, että tunnen olevani aikataulusta jäljessä ja rästihommia piisaa. Teen koevedoksia, vastaan asiakkaiden meileihin, sovin kuvausaikoja, soitan tulevalle hääasiakkaalle, laskutan, kirjoitan lisää kohtia työlistaani ja kaikkea tätä suloisen sekavasti lähes yhtä aikaa.

Minulla on aina pari sähköpostia kesken ja photoshopissa kuvia kesken ja sitten tuleekin jo mieleen kolme muutaki asiaa. En siis todellakaan ole se kaikista järjestelmällisin ihminen töitä tehdessäni. 😀

Neljän jälkeen tapaan yhden asiakkaan ja suunnittelemme muutaman taulun heidän perhekuvauksensa kuvista. Tässä vaiheessa monen työpäivä päättyisi, mutta minusta tuntuu, että omani vasta alkaa. Työkaverit huikkaavat heipat ja minä jään studiolle yksin. Sähköpostiliikenne ja muut juoksevat asiat on hoidettu, joten käyn kuvatilausten kimppuun. Muutama tunti kuolatippojen, tummien silmänalusten, allien ja rumien kainaloiden korjailua, jotta saan kiireisimmät kuvatilaukset käsiteltyä.

Mutta arvatkaas mitä sitten sen jälkeen? No se päivän kamalin operaatio eli portfoliokuvien valitsemista. Yääh! Niin kusinen homma, ette tosikaan. Jotain alustavia karsintoja olen jo tehnyt, mutta nyt taas kaikki kuvat alkaa näyttää ihan samanlaisilta ja kauheelta tuubalta enkä haluaisi esitellä niistä arvioijille yhtäkään. Haluan kuitenkin saada asian etenemään nyt, joten valitsen muutamat varmat tapaukset, käsittelen ne kuntoon ja laitan tilauksen menemään kuvanvalmistamoon.

Olen tilannut murun hakemaan minut töistä omalla työmatkallaan, joten vihdoin klo 22.30 suljen työkoneen ja raahustan haukotellen autoon.

Tähän loppuivat kuvat, mutta niin kyllä loppui myös minulta veto. Kotiinpäästyä se oli hieman blogien lueskelua, iltapalaa ja taju pois.

Että tällaista eilen. Ette ehkä ihmettele miksi en bloggaa päivittäin. ;D


20120902-204636.jpg

Moikka moi! Yksi raajarikko turisti lähettää terkut täältä Roomasta. Mun polvi näyttää siltä, kuin se olis pahoinpidelty raastinraudalla ja se ei taivu ilman kipua, mutta kestää kyllä astumisen. Toinen jalka taas taipuu kyllä, mutta nilkka ei oikein kestä varata painoa. Eli keskimäärin mulla olis yks ihan toimiva jalka, jos olis terveet osat samassa jalassa. Kävelyni on siis kaunista ja sulavaa kuin Martti Ahtisaarella.

Mutta olipa käynti kuinka vaivalloista tahansa, niin kyllähän täällä kauniissa kaupungissa viihtyy, kun kelitkin on melkolailla kohdallaan. Lämmintä jotain 25 tienoilla ja iltapäivällä niskaan sattunut pikkuinen vesikuurokin tuntui vaan virkistävältä. Etenemisvauhdin ollessa melko hidasta ehtii katsella kunnolla ympärilleen. 20120902-204644.jpg

Saavuttiin hotellille aamupäivällä hieman yhdentoista jälkeen komean ja kohteliaan Alberto-nimisen herran kyyditsemänä. Oli jalkojeni kannalta todella onni, että olimme varanneet etukäteen kuljetuksen lentokentältä hotellille eikä tarvinnut lähteä suhaamaan monella eri julkisella linkaten ja laukkuja kanniskellen.

Hotellimme sijaitsee Trasteveressä ja näin sunnuntaisin tuossa ihan parin korttelin päässä on kuuluisat Porta Portesen markkinat. Kipaistiin siis sinne tutkimaan krääsäkauppiaiden tarjontaa heti laukut huoneeseen paiskattuamme.
20120902-204650.jpg

Markkinoilta löytyy hirveät määrät vaatteita, koruja, kenkiä, laukkuja, leluja ja vaikka mitä varsin edullisin hinnoin. Itseäni ei kuitenkaan keinonahkakassit tai kengät kiinnosta, joten tsekkailin lähinnä korutarjontaa ja metsästin ostoslistani tärkeimpiä asioita eli täydellisiä alushousuja.

Mamma on tuonut minulle vuosien varrella Italiasta läjät ihan mahtavia saumattomia mikrokuitualusvaatteita ja en vaan ole onnistunut löytämään yhtä hyvän mallisia Suomesta, joten täytyy nyt täydentää varastot. Ja onnekseni heti markkinoilla lykästi ja löysin lempparipöksyjäni parin euron kappalehinnalla. Tärkeimmät shoppailut siis suoritettu! 😀
20120902-204659.jpg

Alusvaatteiden lisäksi me intouduttiin mamman kanssa ostelemaan läjä erilaisia helmiä ja muita korunosia, kun löytyi koju josta löytyi paljon omiin värkkäyksiini tarvitsemiani juttuja lähes puoli-ilmaiseksi.

Jos siis etsit edullisia ostoksia materiaaleista juuri välittämättä tai muuten vaan hieman kaoottinen markkinahumu iskee, niin Porta Portese on vierailemisen arvoinen.
20120902-204707.jpg
Sadekuuron yllättäessä kesken markkinareissun hieroivat sateenvarjokauppiaat innokkaana käsiään yhteen. Kummasti niitä sontikoita ilmestyikin lähes jokaisen helppoheikin käsivarteen roikkumaan heti, kun pisaroita alkoi putoilemaan. Ja kun sesonki oli parhaimmillaan, ei tinkimisestäkään ollut tietenkään mitään hyötyä. 😀

Markkinoilla haahuilun jälkeen käytiin hotellin lähellä sijaitsevassa ravintolassa maistelemassa vähän pizzaa ja pannacottaa ja sitten olikin hyvä rako mennä hotelliin lääkintätauolle, kun kerran paikallisetkin vetäytyivät viettämään siestaa.

Myöhemmin pyörittiin vielä jalkaisin tässä lähialueilla, mutta ilta ollaan pyhitetty ihan vaan lepäilylle täällä hotellilla. Koitan vähän säästellä kinttujani tuleviin päiviin, kun isosiskoni liittyvät huomenna seuraamme ja tarkoitus olisi katsastaa vähän nähtävyyksiäkin.

Mutta kaikinpuolin lupaavalta kyllä vaikuttaa tämä kaupunki. Jotenkin hirveän kotoisa ja tuttu fiilis koko ajan vaikken ole täällä ennen vieraillutkaan. Nyt unta palloon, jotta jaksaa taas huomenna olla kunnon turisti.