11.04.2011

Posted at 21:13h in Yleinen by
0 Likes

Meillä sattui ystäväni Pauliinan kanssa tänään yhteinen vapaapäivä javietimme päivän oiken perinteisesti lounas + shoppailua -ohjelman merkeissä. Käyn useimmiten pyörimässä kaupoissa yksikseni joten olikin ihan hauskaa vaihtelua ahtautua sovituskoppeihin (tai vaatekomeroon kuten Pauliina sanoi) yhdessä ystävän kanssa.

Samaan sovituskoppiin voi mennä sellaisen ihmisen kanssa jonka edessä ei joudu häpeämään edes silloin, kun ne suurimmatkin kaupasta löytyneet housut jämähtävät reisiin eikä yksikään koppin raahamistasi mekoista mahdu kiinni. Toisen edessä haavoittuvaksi heittäytyminen vaatii täydellistä luottamusta siihen, ettei toisen kasvoilla välähdä pienintäkään pilkan häivähdystä noina nöyryytykseltä tuntuvina hetkinä.

Sovituskoppi on raadollinen paikka ja sinne seuraksi pääsevän on osattava olla yhtä aikaa empaattinen, kannustava ja sopivalla tavalla huumorintajuinen. Minulla ja Pauliinalla on onneksi täydellinen sovituskoppi ystävyys, sekä kannustus, että tyrmäykset osataan esittää ja ottaa puolin ja toisin sopivalla tavalla.

Ja kun kerran hyvällä tiimillä oltiin liikenteesä, niin tulihan sitä onneksi koettua myös onnistumisia pelkkien nöyryytysten sijaan. Uusia ostoksien sijaan tässä postauksessa esitellään kuitenkin vain työstä käyneen shoppailureissun asu ja palataan ostoksiin joskus myöhemmin.

110411_sulka

110411_laukku

110411_kengat

110411_asu

Hihan alla piilossa oleva ukin vanha Seiko ei tällä kertaa ollut asun ainoa esihistoriallinen perintöasuste. Isosiskon vanha lehmälaukku kahdeksankymmentäluvulta on ollut minulle rakas jo teinivuosista lähtien. Välillä lehmä lepää jopa kuukausikaupalla naulakossa kunnes taas muistan sen olemassaolon ja rakastun uudelleen.

Kuten kengistä ja laukustakin voi huomata, niin ruskean sävyt ovat alkaneet taas salakavalasti kiehtomaan minua viime viikkoina ja tämänpäivän ainoa vaateostos olikin ainaisen mustan sijasta hiekansävyinen. Hieman yllättävää, eikö?


17.03.2011

Posted at 11:15h in Yleinen by
0 Likes

Sain tänään kesken työpäivän isoimmalta siskoltani seuravanlaisen tekstiviestin:

”Kentällä. Ostin 590 € käsilaukun. Rupesi niin pyörryttämään, että tulin drinkille.”

Luettuani viestin innoissani ääneen työkavereilleni  totesi pomoni, että ”no huomaa kyllä, että ootte siskokset”. 😀

Ennen kuin ehdin vastata iso-kiskolle (kyllä se on nimenomaan iso-Kisko) mitään onnitteluja ja vaatimuksia kuvasta piippasi puhelin jo jatkoa.

”Ai niin, Raisun (auto) remontti maksoi saman verran ja arvaa kummasta tuli parempi mieli! Näin meni asiat tärkeysjärjestykseen. :)”

kate_moss

Kate Moss for Longchamp

Illalla tätä suurta tapausta puitiin tietenkin Facebookin puolella lisää.

Sisko: Ei ollu mikään heräteostos, tuo on ollu mun läppärin näytössä kuukausia…, Tuli oikeesti joku efedriinipiikki kun  tein ostopäätöksen. verrattivissa johonkin TOSI onnistumiseen. Outoa..

Minä: Se on tietenkin osto-orgasmi!

Sisko: Ai niin! Juuri näin! nyt tiedän mitä se on.Hui, en tahdo enää! vaarallista!

Minä:  onko siinä hyvät sisukset? siis hyvin jaoteltu ja erilaisia taskuja? Eli onko se myös käytännöllinen vai pelkästään nätti?

Sisko: Nyt on vielä yberihastus menossa…katon kohta sisätöä kriittisemmin…

Ihanaa! Mä pystyn niin samaistumaan tuohon uuden kauan himoitun laukun onnellisen omistajan oloon. Se on ihana tunne ja sitä uutta mussukkaa haluaisi vain silitellä. Mun oma pitkäaikainen himotuslaukku oli viime talvena hankittu Marc O’Polon musta nahkasäkki ja mä olen edelleen siihen ihan todella ihastunut. Kerta toisensa jälkeen muita laukkuja katsellessani totean oman poloiseni olevan jo paljon hienompi ja voin siksi unohtaa muut.

Iso-kiskon uutukaiseen vielä palatakseni totean, että hyvän ostoksen teki. Ajaton ja ihan kantajansa näköinen ja värinen laukku joka on omistajansa itsensäkin sanoin ”mallia äidiltä tyttärelle”. Mun puolesta se vois kyllä olla vaikka mallia iso-kiskolta pienimmälle, jos joskus sattuu veskaansa kyllästymään.. 😀

Siihen kysymykseeni laukun sisäpuolesta ja käytännöllisyydestäkin sain hetken päästä vastauksen. Seuraavan päivän kamat oli jo pakattu ja kaikki oli ilmeiseti mahtuneet. Ja järjestyksenpitoa helpottavia taskujakin laukusta toki löytyi. Sen lisäksi, että kassi on kaunis, ei se siis ole ilmeisesti silkkoa sisältäkään. (no parempi kyllä tuohon hintaan ollakin melko näppärä ja toimiva vehje..)

Kun vielä lopuksi tiedustelin tuoreen laukunomistajan tunnelmia näin ekan yhteisen päivän päätteksi oli vastaus seuraavanlainen:

”Hullaannus. Vanha nainen hunningolla.”

Toivotan siis kovasti onnea hunningolla olevalle siskolleni ja hänen uudelle rakkaalleen. Olkoon yhteinen taipaleenne täynnä ihania seikkailuja!


03.02.2011

Posted at 16:14h in Yleinen by
0 Likes

Vaikka muotiviikkovieraat kuvaamassa toinen toisiaan olikin suuri osa koko sirkusta, en itse innostunut kovinkaan paljoa siitä, että alkaisin tarraamaan tyyppejä hihasta ja pyytäisin pikaista poseerausta.

Ei sillä ettenkö uskaltaisi lähestyä vieraita ihmisiä etenkin kun tääällä tuskin olisi saanut pakkeja, mutta joku siinä koko kuviossa vaan enemmänkin huvitti ja tympäisi. Niinpä tyydyinkin mieluummin lähinnä paparazzaamaan ns. salassa joitain yksityiskohtia kuten kenkiä.

Keskiviikkona kuitenkin yksi tilaisuuksista oli siinä määrin turhauttava, että luovin tieni tungoksesta hieman väljemmille vesille ja ikuistin eteisessä muutaman lähdössä olevan tyypin.

muotiviikko_tyypi2

Jokin tässä neidissä hurmasi, vaikken mitään hänen vaatteistaan voisi kuvitellakaan itseni päälle. Mutta täytyy kertoa silti yksi salaisuus.. sovitin tänään itse asiassa lähes tuon hameen väristä mekkoa. Ruskea ja poltettu oranssi ovat jostain syystä alkaneet kiehtoa minua viime aikoina. Saa nähdä mihin se johtaa.

muotiviikko_tyypi1

Tämän pariskunnan halusin kuvata lähinnä miehen ihastuttavien housujen vuoksi joista ei sitten kuitenkaan kuvassa saa kovinkaan paljon selkoa. Muta sopivasti pudotettu haara, rento istuvuus ja pussimaiset lahkeet, rakkautta.

Tytön omituinen turkkihässäkkä jaksoi ihmetyttää meitä jo edellisenä päivänä, siitä nimittäin puuttui selkäosa lähes kokonaan. Eli toisin sanoen kyseessö on turkisbolero.. Hmm.. Mielenkiintoista sanoisinko.

muotiviikko_tyypi3

Tämä mies minun oli ihan pakko kuvata ihan jo sen takia, että olimme bongailleet hänet lähes joka näytöksestä ja ristineet hänet sheriffiksi hänen lookkinsa vuoksi. Pyysinkin komistusta kuvaan kertomalla hänelle antamastamme lempinimestä 🙂

Herra on ihan sellaisen uinuvan pikkukaupungin ystävällisen sheriffin näköinen. Hän yrittäisi välttää väkivaltaa viimeiseen asti ja ratkaista asiat puhumalla, mutta tarvittaessa hän olisi hämmästyttävän nopea ja tarkka ampuja.Mutta ehkä noi purkkarit kyllä hieman vie parasta terää tuolta tarinalta.. Mutta söpö se on silti, purkkarit voi aina rajata pois kuvasta.