02.10.2011

Posted at 22:41h in Yleinen by
0 Likes

Yääh. Olen maannut viime aikoina illat vaan kipeänä sohvalla niistäen ja vinkuen mieheltä erilaisia hoitotimenpiteitä kuten ”lämmitä mulle omenapiirakkaa!”, ”voitko vähän silittää mua”, ”ois ihana jos hieroisit mun jalkoja” jne. Aivotoiminta ja energia on riittänyt niinkin vaativiin toimintoihin kuin nettikauppojen ihanuuksien kuolaamiseen ja rikossarjojen tuijottamiseen. Jälkimmäinen on kyllä kieltämättä ollut rään täyttämillä aivoilla jo vähän turhan haastavaa. Yhden nenänniiston aikana kun ehtii tietysti mennä ohi juuri ne ratkaisevat sekunnit jolloin  laboratoriossa selviää jokin juonen kannalta olennaisen tärkeä asia. Onneksi on tallentava digiboksi ja takaisinkelausnappula.

Vaatteiden, kenkien, asusteiden tai ihanien kotijuttujen selainikkunashoppailuun ei kuitenkaan onneksi tarvita juuri sen kummempaa ymmärrystä kuin tietokoneen hiiren käyttötaitoa. Keräsin tähän muutamia menneen viikon aikana ihastusta, himoa ja halua herättäneitä asioita.

MAINIOTA MUSTAA

Sekä Monki, että Cos avasivat hetki sitten verkkokaupat, joten pitihän ne valikoimat tutkia perin pohjin. Ketään ei taida kovasti yllättää, että iskin silmäni yllä oleviin synkän viehättäviin yksilöihin. Mustat kauniisti rypytetyt ja notkeasti laskeutuvat vaatekappaleet iskevät minuun aina vaan enkä tunnu saavan niistä tarpeekseni. Pitänee ehkä ensi viikonlopun Helsingin reissulla käydä tarkastamassa olisiko tuota Monkin takkia liikkeessä, jotta pääsisi sitä sovittamaan.

 

ASIALLISIA ASUSTEITA

Cos on merkki jota ole monen kuullut hehkuttavan, mutta jonka valikoimaan en itse ole koskaan aiemmin tutustunut. Näin ensi tutustumisen perusteella voin kuitenkin jo todeta, että olisihan siellä melkoisen paljon omaankin tyyliini sopivia simppeleitä, mutta silti mielenkiintoisia vaatteita ja asusteita. Vaatteiden kokopolitiikka kuitenkin hieman mietityttää.. Joistain vaatteista on tarjolla kokoja 44 saakka, mutta osasta taas on kokovalikoima XS-L. Hieman siis epäilen, että minä niihin mahtuisin. Pitänee joskus uskaltaa tilata jotain kokeiluun.

Mutta onneksi mun mottoni pätee edelleen ja laukut tosiaan mahtuu aina! Miestenpuolelta löytynyt iso canvaskassi nahkayksityiskohdin muistuttaa ihanalla tavalla hieman lapsuuden kerholaukkuna toiminutta jenkkikassia. Koko, ulkonäkö ja hinta on kaikki ihan balanssissa, mutta mä en ole vielä keksinyt sitä spesifiä tarvetta jonka varjolla saisin itseltäni luvan laukun hankintaan. 😀

Unelmanpehmeän ja lämpimän kashmirpipon hankintaan ei puolestaan tarvita sen kummempia syitä kuin se,  että mulla ei vielä ole kashmirpipoa! Luulen, että tästä innostuu äitikin. Joko niin, että sekin haluaa tilata oman pipon tai sitten se ilmoittaa, että ”kyllä minä voin sinulle kashmirpipon neuloa, ei sitä tarvii muualta ostaa”. 😀 Jään odottamaan kumpaan vaihtoehtoon minuun kashmirrakkauden tartuttanut mammani kallistuu.

River Islandin (Asos) karvavuorisista nilkkureista sanon vaan, että ihanat! Ja että oon kade Sallalle, joka kertoi ne tilanneensa.

 

LÄMPÖÄ JA LAMPPUJA

Näin sohvalta nuhaisena katsottuna kaikkein eniten ihastusta ja kiinnostusta herättivät kuitenkin kodintavarat. Niistä kun on iloa kipeänä kotona maatessakin toisin kuin ihanista kengistä ja laukuista jotka odottavat ulos menoa ja tärkeää kannettavaa.

Kolmijalkaisen näyttävän lampun himo ei ole edelleenkään laantunut. Upeiden teatterin ja mm. armeijan käytössä olleiden spottivalaisimien lisäksi hollantilainen 360volt kauppaa monen muunkinlaisia vintage industrial -valaisimia. Rujosta ja rähjäisestä teollisuusestetiikasta pitävien sisustajien kannattaa ehdottomasti vilkaista putiikin tarjonta, sillä yoimitus onnistuu myös Suomeen. Itselleni noiden aarteiden hinnat ovat turhan korkeita, joten se lamppuhimotus taidetaan ratkaista lähempää löytyvällä tuotteella. Ja vieläpä melko pian… Kuka arvaa?

Kuumeen nousun aiheuttamassa palelussa minua on lohduttanut mammalta saatu, jo vuosia palvellut harmaa kashmirhuopa. Jos kuitenkin olisin vielä ilman sellaista ihanuutta, voisin harkita talven pelastajaksi tuota H&M:n torkkupeittoa. Tätä nuhapeikkoa olisi voinut ilahduttaa kovasti myös suloinen Urban Outfittersin teepannu mikäli sellaisen omistaisin. Ei varmasti voisi olla hymyilemättä edes kaiken rään keskellä, kun noin  iloinen Punahilkka tarjoilisi kupposen kuumaa.

Nyt tilanne vaatii iltapalaa, lisää nenäliinoja ja murun turvallisen kainalon!


22.08.2011

Posted at 13:47h in Yleinen by
0 Likes

Edellisen postauksen Jonna ei suinkaan ole ainoa, jolla on tuore rakkaussuhde laukun kanssa. Muistatte ehkä jokin aika sitten esittelemäni upeat Irina-nimiset mokkakorkkarit. Ne eivät suinkaan taivaltaneet pitkää matkaansa tänne peräpohjolaan yksin, vaan samassa paketissa niille seuraa piti eräs varsin rento, mutta samalla jotenkin karismaattinen tyyppi.

Olin silmäillyt tätä Alternative Apparelin The Scout messengeriä Shopbobin alessa jo aiemmin, joten -20% lisäalennus oli viimeinen niitti ostopäätöksen teossa. Hintaa tuolle tukevaa kanvaasia ja miellyttävää nahkaa yhdistävälle tilaihmeelle jäi vain noin 35 €.

Ainakin siitä päätellen kuinka paljon rojua on parissa viikossa ehtinyt kertyä uutukaiseni pohjalle, on ystävyytemme käynnistynyt varsin kiihkeissä merkeissä eikä erossa ole taidettu olla oikeastaan hetekeäkään. Kaikki on tehty yhdessä, on käyty töissä, festaroitu sekä shoppailtu ja partiopoika on tuntunut loistavalta valinnalta joka tilanteeseen ja joka asuun.

Yhtä asuakin olisi luvassa jahka täältä kaaoksesta löytyisi muistikortinlukija. Mutta sitä ennen me lähdetään mun Scoutin kanssa kampaajalle. Minkähänlainen tukka sieltä mahtaa tällä kertaa tulla?


21.08.2011

Posted at 23:38h in Yleinen by
0 Likes

 

”Muista sitten, että kun mennään sinne Lumin liikkeeseen, niin et anna mun ostaa mitään. Käydään vain katsomassa sitä RUSKEAA laukkua.” Jonna luotti kovasti minun kykyyni heräteostosten estäjänä ja järjen puhujana, mutta joissakin tilanteissa jopa minä jään sanattomaksi. Ja eihän sitä nyt naista voi estellä, kun kyseessä on ihan selvästi tosi rakkaus ja perustelutkin ovat aivan vedenpitäviä. Lemppareitani olivat erityisesti seuraavat VAALEANVIHREÄN laukun ostoon oikeuttavat syyt:

– Siis mähän olen saanut todellakin kärsiä viimeiset puoli vuotta, joten kaipaan jotain lohduketta. (kärsimyksen syystä ei tässä sen enempää, mutta minäkin tunnistan kärsivän ihmisen kun näen sellaisen, ja kyllä Jonna on kärsinyt juurikin laukkuun oikeuttavalla tavalla. :D)

– Olen ihan varma, että tämä laukku tekee minut todella onnelliseksi.

– ja siis enhän mä todellakaan ehdi shoppailla mitään siellä Tsekeissä, opiskelemaanhan mä sinne menen, joten turhaan mä sitä varten säästän.

– ja sitä paitsi eikös se ruskea ole kuitenkin loppujen lopuksi aika tylsä ja huomaamaton? Mä vaan olen kuvitellut tarvitsevani ruskean laukun. Ja siihen ruskeaan verrattuna mä säästän satasen ostaessani tämän vihreän.

Nämä ja monet muut peilin edessä lausutut perustelut olivat sitä luokkaa, että en todellakaan keksinyt mitään vastalausetta vaikka laukku olallaan keikistellyt neiti sellaista yritti minulta hieman inttääkin. Jouduin itseasiassa lausumaan ainoastaan puoltavan lausunnon joka kuului seuraavasti, ”Se veskan väri saa sut kyllä jotenkin hehkumaan tosi kauniisti. Ruskea ei ikinä pystyisi samaan.” ja se piti ihan täysin paikkaansa. Jotenkin nuo kaksi oli vaan selvästi luotu toisilleen.

– Tää on kyllä Veera nyt sun syy, että mä ostan tän laukun, sun piti estää mua.

 

Katsokaa nyt miten onnelliselta se näyttää. 🙂 Otin lisää kuvia rakastavaisista studiossa ja niitä voi käydä katsomassa TÄÄLTÄ.

Ja ettei tämä nyt vaikuttaisi siltä, että en itse harrasta samanlaista kassalla itselleni perustelujen lausumista, niin kerrottakoon, että Jonna sai tuona samaisena lauantaina puolestaan kuulla minun suustani mm. seuraavaa:

Viisi minuuttia ennen tapaamisaikaa..

– Moi, sori mä oon vähän myöhässä, oon just Kampin Biancossa enkä osaa päättää, että mustat vai ruskeat. Mut kyllä mä oon ihan kohta siellä.

– Moiii! Anteeks kauheesti, kun jouduit odottamaan, mut oli oikeesti kinkkinen tilanne -70% alekyltin edessä. Tuli sit tehtyä pieni paniikkiratkaisu ja otin molemmat.

– Mut mieti, ne oli -70% alessa, eli käytännössä sain melkein puolella hinnalla kahdet. Ja nää on ihan mahtavat jalassa.

– Ja jos sit toiset jää käyttämättä, niin ainahan ne voi myydä. Ois vaan jäänyt helposti harmittamaan jos oisinkin tehnyt väärän valinnan.

Ja kaiken tämän ihana ystävä kuunteli nyökytellen iloisesti ja sanoen sopiviin kohtiin joo, niinpä ja  ihan totta. 😀

Jaa että millainen oikein on paras shoppailuseuralainen? No sellainen joka osaa sanoa oikeat sanat tilanteessa kuin tilanteessa. Estelee ja taluttaa sinut pois kaupasta silloin kun se oikeasti on paikallaan (kuten vaikkapa silloin kun ystävä himoitsee aivan liikaa maksavaa, totaalisen paskasta materiaalista valmistettua ihan mitä vain, ihan vain siksi, kun ”se on niin söpön värinen ja sopis hienosti sen YHDEN mekon kanssa” , mutta antaa hyväksyvän siunauksensa silloin kun tietää, että on tosi kyseessä.

Paras shoppailuseuralainen myös jaksaa jauhaa lähes loputtomasti juuri tehdystä rakkaus-ostoksesta ja käydä sadatta kertaa läpi kaikkia niitä syitä miksi ostos oli todella hyvä ja järkevä siitä huolimatta, että sen tehtyään joutuu viikon kaurapuurokuurille. Voin todeta, että tässä suhteessa minä ja Jonna olemma aika toimiva pari.

Onko teillä tapana selitellä perustella ostoksianne itsellenne tai kavereillenne?