Parin kuukauden takaiselta Manchesterin matkalta tarttui parin vaateostoksen lisäksi mukaan myös yksi hauska kirja Urban Outfittersistä. BIS Publishersin julkaisema Never Leave the House Naked and 50 other ridiculous fashion rules -kirja kokoaa yksiin kansiin kaikkien tuntemat säännöt ja uskomukset muodin ja pukeutumisen saralta, ”musta hoikentaa”, ”kauneuden vuoksi on kärsittävä” ja ”takin on aina oltava hameen helmaa pidempi” ihan vain muutamia mainitakseni.

Jokaisen kuolemattoman viisauden lisukkeena on aiheeseen liittyviä lausuntoja tunnetuilta henkilöiltä kuten muotisuunnittelijoilta ja -toimittajilta, näyttelijöiltä ja malleilta. Jokaiselle säännölle löytyy niin kannattajansa kuin puolustajansakin. Kuten kirjan nimikin sen sanoo, säännöt ovat naurettavia ja jokainen voi itse kunkin kohdalla miettiä haluaako niihin uskoa ja niitä noudattaa. Itse henkilökohtaisesti aion edelleen vannoa hoikentavan musta nimeen, mutta kenkien ja vyön matchaamista puolestaan en koe tärkeäksi vaikka kirjan mukaan sellainenkin sääntö on olemassa.

(Arghhhh! En tiedä miksi tämä tekstin väri meni tällaiseksi, enkä saa sitä mitenkään muutettua takaisin mustaksi tästä kappaleesta.. Hermo menee tähän ainaiseen taisteluun tämän homman kanssa.Konekin kaatunut jo kahdesti tätä postausta tehdessä ja tavaroiden hajoitus -raivarit oli niin lähellä, että oli pakko mennä itse hetkeksi jäähylle peiton alle.)

IMG_2559

IMG_2558

IMG_2570

Kirjassa ei ole ainoastaan mielenkiintoista luettavaa, vaan myös kaunista katseltavaa upeiden eri kuvittajien töiden muodossa. Myös kirjan taitto, typografia ja värien käyttö on kaikin puolin loistavaa.

IMG_2569

IMG_2567

IMG_2565

Hyvät kengät kannattaa ostaa joka värissä. Tätä sääntöä on tullut itsekin noudatettua kerran jos toisenkin. Viimeisimmäksi niiden kullan väristen Asokselta tilattujen nilkkureiden suhteen..ne on nimittäin nyt matkalla minulle myös mustana! Niistä sitten lisää kun saapuvat.

IMG_2563

IMG_2562

IMG_2561

Tissivaon ja säärten yhtäaikaa esittelyn kieltävällä aukeamalla on varsin mahtava kuvitus! 😀

Samaan kirjasarjaan kuuluvat myös ainakinseuraavat opukset:  Never Use More Than Two Different Typefaces And 50 other Ridiculous Typography Rules sekä Never Use White Type on a Black Background and 50 other ridiculous design rules. Kiintoisan kuuloisia nekin.

Kohta jätän tän koneen näpyttelyn, että saan verenpaineen hieman laskemaan, mutta loppuun vielä muutamia loistavia lainauksia kirjasta.

”Isn’t elgance forgetting what one is wearing?” -Yves Saint Laurent (1936-2008), French fashion designer

”It’s what you leave off a dress that makes it smart” -Nettie Rosenstein (1890-1980), American Fashion Designer

”Some women won’t buy anything unless they can pay a lot.” – Helena Rubinstein (1870-1965), Polish cosmetics enterpreneur


Vaikka Sex And The City leffat eivät enää oikein itselleni uponneetkaan, niin tv-sarjan jaksoihin palaan mielelläni kerta toisensa jälkeen. Vaikka joistakin jaksoista muistaa jopa repliikit ulkoa, niin jokin niissä neljässä hahmossa vaan jaksaa aina kiehtoa  ja tiedän, että en ole suinkaan ainoa joka näin ajattelee.

Itselläni tuo kaikki tuotantokaudet sisältävä dvd-boksi on ollut jo vuosia saatuani sen murultani joululahjaksi, mutta mikäli se joltakin halukkaalta vielä puuttuu, niin bongasin NetAnttilasta melkoisen hyvän tarjouksen:

satc

Ei paha kuudesta tuotantokaudesta!


Tällä viikolla on saanut lukea mediasta jos toisestakin tänään perjantaina ensi-iltansa saavasta Arto Halosen elokuvasta Prinsessa. Tuo Kellokosken mielisairaalan pitkäaikaisimmasta potilaasta Anna Lappalaisesta kertova elokuva alkoi kiinnostaa itseäni jo joskus pari vuotta sitten, kun luin artikkelin Prinsessan vaiheista ja Halosen haastattelun tekeillä olleen elokuvan taustatyön tiimoilta.

Skitsofreniaan jo hyvin nuorena sairastunut Lappalainen julistatui prinsessaksi ja eli koko loppuelämänsä tuon oman harhansa vallassa nimittäen läheisiään ja hoitajiaan milloin keiveiksi, milloin hovineidoikseen. Erilaisten hyvin kokeilevienkin hoitojen epäonnistuttua mielisairaalan henkilökunta hyväksyi tilanteen ja antoi prinsessan elää mielikuvituksensa mukaisesti.

prinsessa

Elokuvan pääosaa esittää Katja Kukkola

Lappalaisen kerrotaan vain joitakin päiviä ennen kuolemaansa todenneen, että ”en minä mikään prinsessa ole. Mä olen Lappalaisen Anna.” Mahtoiko Prinsessa siis oikeasti ollakaan harhansa vallassa vai kehittikö hän mielikuvitusleikkinsä ainakin osittain tietoisesti? Sitä ei varmaan kukaan tiedä, mutta yksi asia lienee varmaa: Prinsessan roolillaan Lappalainen väritti sairauden ja rankkojen hoitojen sävyttämää sairaalaelämäänsä edes hitusen siedettävämmäksi. Tiara päässä, helmet kaulassa ja oma hovineito vierellä elämä tuntui varmasti astetta aurinkoisemmalta. Mielikuvituksen voima kun on mittaamattoman suuri.

Tämän elokuvan tahdon siis ehdottomasti nähdä. Ja Kellokosken Prinsessa -kirjakin kiinnostaa. Onko joku sen kenties jo lukenut?

Vaikka kellokosken Prinsessan tapauksessa olikin kyse mielikuvituksesta keinona selvitä vakavan sairauden kanssa, niin ei pidä unohtaa mielikuvituksen voimaa pienempienkään epämiellyttävien arkisten asioiden kohdalla. Itse olen viime päivinä värittänyt todellisuuttani siedettävämmäksi mm.  kuvittelemalla asuni hieman toisenlaiseksi.

2010_09_09_asu

Rakastuin kesällä farkkushortseihini enkä halunnut luopua niistä vielä. Shortsit + sukkahousut yhdistelmä on aina jostain syystä hieman puistattanut minua, joten en halunnut lähteä sille tielle. En ollut kuitenkaan valmis hautamaan ylimukavia farkkupöksyjäni vielä kaapin perälle.

Siispä.. Kuten huomaatte, lahkeista kenkiin ei suinkaan sujahda kymmenillä mustilla deniereillä verhotut kintut, vaan upeasti päivettyneet, kauniisti hehkuvat huippumallin sääret. (okei, tuo viimeinen oli jo ehkä hieman liikaa..)  Kun oikein keskittyy, voi hetkeksi unohtaa häiritsevät elementit ja muistella vain  paljaita kesäsääriä. Ja kas, mieli onkin jo astetta parempi kuin aamulla pukeutuessa.

Pieni tosiasioiden kieltäminen on joskus hyvästä mielialaa ajatellen. Niin on myös suklaa.

nilkkurit_sukat

Paljaista kesäkintuista fantasiointia ei tietenkään pätkääkään vaikeuta innolla kaapista kaivamani mamman kutomat villasukat!

Sukkahousut tai ei, niin omasta mielestäni nuo väljävartiset Biancon nilkkurit aivan kiljuvat kaverikseen sopivasti rutattuja sukan varsia. Ja ei, villasukat eivät mielestäni ole ristiriidassa kesäsääriharhani kanssa. On niitä villasukkkia nimittäin tullut käytettyä myös bikineiden kanssa uima-altaan reunalla espanjan auringosta nauttiessa. Kyllä toimi.

”Mutta, ei mulla oikeasti ole paljaat sääret, kyllä ne on sukkahousut”, totesi hän juuri hetkeä ennen postauksen julkaisemista.