-blogiyhteistyö-

Syksyn pitkittyessä ja lumen ja pakkasen antaessa odotuttaa itseään olin muuten ihan tyytyväinen tilanteeseen, mutta eteisessä nakotti kuitenkin pari juttua joiden takia kuiskailin taivaalle toiveita talvesta. Ja kun minusta on kyse, niin arvannette, että kengäthän ne oli tähänkin toiveeseen syynä. Minulla on paljon kenkiä ja päästäkseni niitä suurinpiirtein kaikkia käyttämään tarvitaan selkeää vuodenaikojen vaihtelua!

Yksi syy talven odotukseen oli eräs möhköfanttimainen kenkäpari, joka on jo sen tason klassikko, että se Louvre valitsi sen vuonna 2000 yhdeksi 1900-luvun sadasta tärkeimmästä design-tuotteesta. Nämä klassikot, jotka ainakin itse muistan 90-luvulta, ovat pitäneet jonkin aikaa hieman hiljaiseloa, mutta ovat nyt uudelleen lanseerauksen myötä palanneet kauppoihin ja blogiyhteistyön kautta myös minun jalkoihini. 65

Moon Boot!! Itselläni ei näitä silloin edellisellä 90-luvun kierroksella ollut, mutta muistan ne kyllä hyvin muiden jaloista. Luokkakaverilla Jonilla oli tummansiniset ja luokka ylempänä olleella Minnalla villit kirkkaankeltaiset.

Moon Bootin värivalikoima on monipuolinen ja perusvärien ja kirkuvampien sävyjen lisäksi tarjolla on myös monenlaista metallinhohtoa ja jopa glitteriä. Omani sain valita Nylon-mallin kolmesta perusväristä, mustasta, punaisesta ja valkoisesta. Koska punaisia kenkiä löytyy eteisestä jo iso pino, puntaroin showroomilla pitkään mustan ja valkoisen välillä. Valkoiset houkuttivat valoisuudellaan, mutta ne tuntuivat sitten kuitenkin liian pelottavilta kaltaiseni raparipan tassuihin. Ja sitä paitsi nää mustat näytti mun mielestä tosi kivoilta jo siinä sovitteluvaiheessa pillifarkkujen kanssa, joten mustiin päädyin.

7

Moon Bootien visuaalinen juttu on ehdottomasti se, että ne on niin rumat ja möhköt, että muuttuvat jo cooleiksi ja sympaattisiksi. Suurimman vaikutuksen näissä superlämpöisissä saappaissa teki kuitenkin niiden uskomattoman pehmeä sisus. Sitä pakkaa kauhean kasan vaatetta päälle, vetää Moon Bootit jalkaan ja lähtee ulos pakkaseen, niin vaikka naamaa jäätää, niin samalla on olo kuin jalat olisivat jääneet sänkyyn peiton alle. Ihan just siltä nuo tuntuu jalassa. Pelkkää pehmeyttä. Ja ei ihan tasan varpaita palele!

54585

Mut sellainen paskamainen homma näissä tohveleissa kuitenkin on, että en oo vieläkään keksinyt, että miten näistä erottais ulkonäön perusteella, että kumpi kuuluu kumpaan jalkaan. Sellanen kiva päiväkotiskidi-fiilis siis tulee näitä pukiessa. Muutaman viikon asiaa ihmeteltyäni tajusin sentään, että oikean ja vasemman erottaa kokeilemalla kenkiä sisäpuolelta, sillä sieltä erottaa superlonista (tai mitä se sisus nyt onkaan) kohouman joka on jalkaholvin tuki ja näin älyää sitten parittaa oikean kengän ja jalan. Ja sitten kenkäkauppia vinkkasi, että ”voithan sä laitta apohjan merkit O ja V”. Tunsin itteni idiootiksi, kun ei ollut tällainen tullut itsellä mieleen. Nyt sitten oikean kengän pohjaa koristaa pieni O-kirjain. 😀

5

Ainakaan täällä Porissa en ole Moon Booteja vielä katukuvasta bongannut, mutta Oslon reissussa silmiin osui monetkin. Voisin siis veikata möhköbuutsien vahvaa maihinnousua ensi talveksi. Tällä hetkellä kuu-ukkokenkiä pitäisi löytyä ainakin mm. Sokoksista, pohjoisemmassa Suomessa City Sport -liikkeistä, joistakin Intersport-liikkeistä ja lisäksi monesta pienemmästä kenkäkaupasta ympäri maan.

1

Kuvat: Milla Grönman Photography

Olen ihan varma, että nämä jakaa mielipiteitä todella vahvasti. Mitä olet mieltä, ihanat vai kamalat? Entä löytyykö sieltä lukijoita jotka muistavat tallustelleensa kuubuutseissa ihanalla ysärillä?

Mä joudun kyllä nyt ensi viikoksi jättämään nämä pakkaskengät eteiseen, sillä maanantaista perjantaihin aion kipitellä Rooman katuja tennareissa!

-Yhteistyössä Moon Boot-


Mä pukeuduin tänään ihan oikeisiin vaatteisiin. Siis johonkin muuhun kuin pyjamaan tai sporttivermeisiin. Se on kuulkaa tuuletuksen paikka. Olin myös hillittömän sosiaalinen ja mulla oli päivän aikana kahdet kaveritreffit. Kai se sängyn ja peiton houkutus tästä alkaa pikku hiljaa väistyä ja elämä muuttua taas aurinkoisemmaksi. Ainakin on sen suhteen mukavan toiveikas olo.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain nuo Esprit Denimin housut syksyllä (ehkä lokakuussa) käytyäni aiemmin tutustumassa heidän uuteen mallistoon. Ne ovat olleet siitä lähtien mun ykkösbyysat helppoutensa ja mukavuutensa vuoksi. Hyvän näköiset peruspillit, mutta materiaaliltaan farkkua huomattavasti pehmeämpää ja miellyttävämpää. Näyttävät törkeän hyviltä noin maihareihin survottuna, mutta toimivat myös korkkareiden kaverina. Ja tietysti mikä hienointa, niitä löytyi mullekin sopivassa koossa! Oma tuumakokoni taisi näissä olla 33″, mutta ainakin pikaisen vilkaisun perusteella Espritin useista farkuista ja jeggingseistä löytyy vielä yksi tuuma lisääkin, eli housuja löytyy suurimmillaan tuumakoossa 35″. Pisteet siitä heille, moni merkki kun tuntuu lopettavan farkkukoot 31-32 tienoille.

Ai että, tykkäänpä kyllä kauheasti tuosta asusta. Näytän jotenkin ihan just siltä miltä haluankin näyttää.

Yksi itkun aihe tuossa kuitenkin on… nuo mustat martensit eivät ole vieläkään pehminneet kunnolla ja hinkkaavat mua akillesjänteiden kohdalta. En tajua! Punaiset olivat maailman mukavimmat ekasta päivästä lähtien. Mikähän avuksi..


Olen joskus aiemmin täällä blogissa harmitellut sitä miten kalliita hyvät rintaliivit omassa kokoluokassani usein ovat. Tukevia ja kauniita G-H kuppikoon liivejä hankkiessa on itsellä usein lompakko kokenut 80-90 € loven. Auts!

Laadukkaita liivimerkkejä on paljon hieman edullisemmillakin hinnoilla, mutta monelta aiemmin (=pienemmillä tisseillä) käyttämiltäni merkeiltä tuntuu koot loppuvan juuri pahimmoilleen esim. kuppiin F tai G. Tällainen on ollut esimerkiksi Triumph, jonka liivejä olen usein tutkinut kaupassa toiveikkaana, mutta pettyen.

Nyt kuitenkin loppuvuodesta minulle tarjottiin Triumphilta syksyllä myyntiin tulleen uuden Beauty-Full -sarjan alusasusettiä ja sain ilokseni huomata, että kyseisen sarjan liivejä on saatavilla kokoon 85H saakka! Niinpä siis sain itselleni mustat Beauty-Full -basics -liivit ja saman sarjan pöksyt. Olin paketin saapumiseen saakka skeptinen siitä, että mahtaisiko se H-kuppikaan minun hinkeilleni riittää ja muutenkin olen aika kranttu rintaliivien suhteen. En kelpuuta mitään muuta kuin täydellistä mukavuutta.

10131686_basic-1-8

Ihme tapahtui! Ovat nimittäin ekat liivit jotka ovat viimeisen neljän vuoden aikana onnistuneet ujuttamaan itsensä aktiiviseen arkikäyttöön luottoliivimallini rinnalle. Olen siis vuosikausia ostanut yhtä ja samaa Prima Donnan liivimallia (just sillä kauheella yli 80 € hinnalla), koska en ole löytänyt oikein muutakaan kriteerejäni vastaavaa. Mutta hitto, että on tylsää hankkia aina yhtä ja samaa liiviä. Olinkin ihan intoa täynnä, kun sain uudet erilaiset ja eri merkkiset liivit jotka on sopivat ja nätit ja mukavat.

Ja se huipuin juttu on sitten se hinta. Triumphin Beauty-Full -sarjan liivien hinta liikkuu mallista riippuen n. 40-50 € tienoilla. Sen vähintää kahdeksankympin kuolemaan tottuneen mielestä aivan ihanan halpaa! 😀

Nyt näitä mustia ahkerasti pitäneenä ja niistä tykänneenä ajattelinkin nyt hankkia samat nudenvärisenä, sillä mä en omista yksiäkään sopivia nudeliivejä. Ja koska tarvitsen niitä sen verran harvemmin kuin mustia, en ole koskaan raskinut pistää kyseiseen väriin lähes satasta. Triumphin omassa nettikaupassa ei ole liiviä tällä hetkellä kuin mustana, vaaleanviolettina ja korallin värisenä, mutta pitää tarkastaa muita putiikkeja.

Jos siis vaikka joulupukki toi alusvaatelahjakortin, niin suosittelen kaupassa tarkastamaan myös Triumphin valikoiman, vaikka olisitkin sen aiemmin joutunut kuppikokosi vuoksi ohittamaan!

Postaus toteutettu yhteistyssä Triumphin kanssa.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla