-yhteistyössä Spartoo

Mustaa ja punaista. Näiden kuvien asu on värien puolesta tuttua ja turvallista Veeraa, on ollut jo 15 vuoden ajan. Vaikka kaikki muu olisi tyylissä muuttunut vuosien aikana kertaan jos moneenkin, niin mustan ja punaisen liitto on pysynyt mukana aina.

20130730-214338.jpg

20130730-214347.jpg

Mekko, kangaskassi ja kaulakoru-H&M/hattu-Brixton (saatu)/kengät-Minna Parikka (saatu Spartoolta)/nahkaranneke-2 or+ By Yat

20130730-214354.jpg

20130730-214409.jpg

Tykkäsin tuosta pilkkukuosista niin kovasti jo samasta kankaasta tehdyssä vartalonmyötäisessä lyhythihaisessa minimekossa, että törmättyäni tuohon hihattomaan ja löysempään versioon nappasin sen empimättä mukaani. Kolttu tuntuu turvalliselta mustalta mekolta, mutta valkoiset pilkut tekevät siitä kuitenkin pikkuisen raikkaamman.

20130730-214418.jpg

Nämä Minna Parikka Bugs-ballerinat olivat toukokuun lopussa tarkan pohdinnan alla, että tilatako vaiko eikö, mutta Spartoon kesäale pyyhki pois epäilykseni. Ja nyt parin käyttökerran muovattua pupuset unelman pehmoisiksi ja mukaviksi olen todella onnellinen, että niin kävi.

Puput ovat kaikin puolin hurmaavat ja välillä kipristelen varpaitani kengissä ihan vain nähdäkseni korvien heiluvan iloisesti. Pitkäkorvat ovat niin söpöt, että tekisi mieli antaa niille nimet. Ehdotuksia pupusisarusten nimiksi otetaan vastaan! 😉


Pitkästä aikaa tällaiset studiolla otetut asukuvat. Tykkäsin niin kovasti tänään peilikuvastani, että halusin ikuistaa näkymän. Yksin kun olin, niin piti turvautua jalustaan, vitkalaukaisimeen ja sarjatuleen. Joskus aikoja sitten jaksoin harrastaa tärä päättömyyttä enemmänkin, mutta olen nykyään laiskistunut ja otan asukuvia vain saadessani jonkun toisen kameran taakse.

Tämän päivän ohjelma koostui töiden lisäksi aamuisesta lehtihaastattelusta ja sitä seuranneesta olkapään röntgen- ja ultraäänikuvauksista. En aamulla pukeutuessani tullut kuitenkaan ajatelleeksi pyöräilyä, joten anteeksipyyntö kaikille porilaisille jotka tulivat vastaan ja näkivät enemmän kuin olisivat halunneet. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Edelliselle asukuvalle vastapainoksi nyt oli sitten jälleen kokomustan vuoro. Kolttu on lähemmäs pari vuotta vanha HM+ malliston tunikana myyty asia. Tällaiselle alle 170 senttiselle riittää kyllä hienosti mekoksikin (paitsi pyörän satulaan noustessa…).

Väljälinjaista mekkoa hieman ryhdistämään lisäsin ohuen vyön ja minimaalisen väriläiskän tarjosivat jazz-vierailtani saamat Erika Worksin nahkatupsukorvikset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko-H&M+/kengät-Crocs (saatu)/korvikset-Erika Works (saatu)

Parasta päällä tänään kuitenkin oli kengät. Nämä näkyivät jo yhdessä asukuvassa pari viikkoa sitten, mutta pakko näyttää lähiluvakin ja hehkuttaa lisää. Sain siis valita mieleiset kengät melko kammottavan imagon omaavan Crocsin valikoimista.

Ne koko maan valloittaneet karmivat sämpylät olivat saaneet minutkin pitämään Crocsia suoranaisena kirosanana, mutta kummasti sitä nousee kauniita kukkasia ”sontaläjästäkin”.

Nämä kevyet jalkapohjia miellyttävästi hierovat kiilakorkosandaalit voittivat minut heti puolelleen ja todistivat, että ei se merkki kenkiä pahenna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä sandaalit eivät ole ainoastaan nätit, kevyet ja sirot, vaan niillä jaksaa myös oikeasti kävellä. Ja kuin kirsikkana kakun päällä, ne saavat mielestäni sääret näyttämään todella hyviltä.

Harmittaa vietävästi, että noiden punaisten versioiden pohja on sellainen tympeän vaaleanruskea. Jos samat kengät löytyisivät kauttaaltaan punaisina, syöksyisin kauppaan välittömästi.

Mitä siis näiden kenkien myötä opin? Merkiltä kuin merkiltä voi löytyä ilahduttavia yllätyksiä, joten omien ennakkoluulojensa yli kannattaa toisinaan kurkistaa.


Yhteistyössä Spartoo

Mun silmissä on joku sellainen asetus, että ne nappaavat kiinni jokaikiseen paljetein tai keijukimalteella kuorrutettuun asiaan etenkin jos kyseessä on kengät taikka laukut. (Siis oikeastihan tuollainen kimalle näyttää ihan sellaiselta askartelukimalteelta, jolla ekaluokan kuvistunnilla sotkettiin joulukortteja väsätessä, mutta keijukimalle kuulostaa kivemmalta) Niinpä en voinut olla ihailematta myös näitä Spartoon loppualesta löytyviä kimaltavia ihanuuksia.

 

kimalletta

  1. Friis & Company, Perla
  2. Buffalo, Lalide
  3. RAS, Glitter
  4. Le temps des Cerises, Edin
  5. Emma Go, Martina

Monetko glitterkengät on hyväksyttävää omistaa? Kelpuuttaisin nimittäin kaikki nämä kaappiini. Jostain syystä minua kiehtoo noista eniten vähän ehkä yllättäen nuo Emma Go:n tolppakorkoiset kimallusöverit. Olen tuijotellut niitä moneen otteeseen ja visioinut ne päässäni yhdistettäväksi jonkin kaikinpuolin mustan ja maltillisen mekkoasun kaveriksi. Tuollainen korkkarimalli sopii mielestäni myös joidenkin pirtsakan väristen nilkkasukkien kaveriksi.

Linkkasin kyseiset kengät juuri Iinalle ja sieltä tuli kommentti, että "Okei, nyt tuli mun BLING-raja vastaan!" 😀. Meillä on niin monelta osin samanlainen kenkämaku, että harkitsen pitäisikö tuo kommentti ottaa nyt todesta ja kuopata tämäkin himotus. Jos mä nyt laittasin soimaan ABBAn Dancing Queenin, niin kengät sujahtais ostoskoriin heti kertosäkeen alkaessa. Senpä vuoksi taidankin nyt varmuuden vuoksi valita levylautaselle vaikkapa Slayeriä, niin pysyy harkintakyky päässä.

Toiset erityisesti mainittavat kengät näistä ovat nuo numerolla 4. esiintyvät RASin kultahipputohvelit. En nimittäin voi olla ajattelematta, että ne passaisivat loistavasti mun äidille! (Mun mutsi on ihminen, joka olis halunnut maalata meidän kodin patteritkin kultaisiksi… ) Miten on mamma, pitäiskö mun tilata sulle vähän kultapölyä?

Kaikki nämä kollaasin kengät ovat tällä hetkellä tarjolla hyvällä aleprosentilla. Vähintään -35% ja jotkut jopa -55%. Kaikissa sisäpuoli aitoa nahkaa eikä mitään hiostavaa muovia.

Mä toivon nyt, että tää Reign in blood pitää mut tiukkana discokorkkareiden suhteen.. Mutta noihin hopeahileisiin herrainkenkiin tää mätön kuunteleminenkaan ei auta. Ne passais mun vaatekaappiin soundtrackistä huolimatta.