10.07.2016

Posted at 21:20h in Yleinen by
0 Likes

-postauksen korvakorut saatu-

Vaikka hiihdänkin töissä päivästä toiseen samoissa lököfarkuissa ja hyllystä sattumanvaraisesti käteen osuvissa t-paidoissa, ilman sen kummempaa mielenkiintoa vaatteita kohtaan, niin yksi asia mua jaksaa joka aamu silti kiinnostaa. Ilman korvakoruja en kotoa lähde. Valitsemalla kivat korut korvistani roikkumaan säilytän edes pienen illuusion siitä, että olisin jotenkin kiinnittänyt huomiota ulkomuotooni.

Sen verran pitää töihin mennessä valita korvikset tarkemmin, että mitään ihan hurjan isoja tai painavia en voi käyttää. En halua ottaa sitä riskiä, että pitkät korvikset tarttuisivat vaikkapa kamerarepun hihnoissa oleviin lenkkeihin ja kovin painavia ei jaksa pitää koko päivää.

Työkelpoisien korvisten kokoelmani kasvoi muutamalla parilla, kun korusuunnittelija Saara Ruskola lähetti minulle muutaman parin mallistostaan. Kierrätetyistä kruunukorkeista valmistetut Ruusa-korvikset ovatkin viime viikkoina näkyneet ylläni useaan otteeseen. Ruusat ovat itselleni juuri optimaaliset arkikorvikset, kevyet ja pirteän väriset. 

Erityisen hyvin nämä pinkit Ruusat passaavat mielestäni yhteen petroolin värisen t-paidan kanssa. Mavala-postauksessa nähty sinisen ja pinkin yhdistäminen siis jatkuu! (Jos et ole vielä osallistunut Mavala-arvontaan, niin vielä ehtii.) Mut kattokaa nyt tota alla olevaa kuvaa, eikö ole aika makee väriyhdistelmä!

Värikkääseen  Ruusa-mallistoon kuuluu myös kaulakoruja. Saatavilla on useista korkeista valmistettu kaulakääty sekä yhden korkin Ruusa-riipus. Värivaihtoehtoja on kuvissa näkyvien pinkin ja vihreän lisäksi mm. valkoinen, keltainen, turkoosi ja oranssi. Jos Ruusa-riipus voisi käydä sinun kaulaasi roikkumaan, niin kannattaa suunnata Saara Ruskolan FB-sivulle, missä on heinäkuun loppuun saakka käynnissä arvonta, jossa voi voittaa kaulakorun haluamassaan värissä!

Kruunukorkkikorujen lisäksi Saaralta löytyy muutama muukin mallisto. Materiaaleina niin puuta, akryyliä kuin nahkaakin. Yllä olevassa kuvassa näkyy poppelipuusta valmistetut graafiset Kulman takana -nimiset korvikset.

Kuvista näkyy myös mun ihan törkeen ylikasvanut tukka. Kiinnostus ulkonäköä kohtaan on ollut viime viikkoina just näin huonolla tolalla. Mä en oikeesti ole edes harjannut mun tukkaa kohta viikkoon!  Mut nyt mies jo katteli tätä reuhkaa siihen malliin, että aikoi sivut ja takaosan tänään ajella. Ehkä mä samaan syssyyn innostun jopa harjaamaan takut auki. 

Mut mitä kauheesta tukasta, kunhan on kivat korvikset! 


06.05.2016

Posted at 12:53h in Yleinen by
0 Likes

Olen viime vuosina huomannut, että useimmiten ne ostokset, joiden kohdalla on kassalle mennessä miettinyt, että "raskinko mä nyt oikeesti ostaa tän" ja pankkikorttia höylätessä on hieman kirpaissut, ovat olleet juuri niitä parhaita ja täydellisimmiksi osoittautuneita hankintoja. Maaliskuussa äidin kanssa tehdyllä Tallinnan reissulla tuollaisia ostoksia tuli tehtyä parikin kappaletta. Toinen oli jo aiemmin esittelemäni AGL:n nilkkurit, joiden 180 € hinta oli kipurajani yläpäässä ja toinen on nämä ultimaattisen täydelliset ja ihanaakin ihanammat Zizin pellavalakanat.

Sorry, ei ole kuvaa täydellisesti ja viivasuorasti pedatusta sängystä mankeloiduin lakanoin, on vaan tää todellisuus. Meillä ei silitetä. Eikä kyllä usein pedatakaan. 

Mutta nuo pussilkanat ja tyynyliinat ostin siis Tallinnan vanhassa kaupungissa sijaitsevasta Zizistä. Bongasin tuon pellavatuotteita lähes kaikissa sateenkaaren väreissä valmistavan virolaismerkin Natan blogattua lakanaostoksistaan ja tiesin välittömästi, että Ziziin on seuraavalla Tallinnan reissulla riennettävä.

Osoitteessa Vene 12 sijaitseva Zizi on täynnä Virossa valmistettuja yksinkertaisia ja tyylikkäitä pellavatekstiilejä niin keittiöön, kylppäriin kuin makuuhuoneeseenkin. Värivalikoima on tuskaa tuottavan laaja, joten jokaiseen kotiin löytyy varmasti passelit sävyt. Mutta hiemanko meinasi olla vaikeaa valita kaikista ihanista ne omaan ostoskassiin päätyvät värit!

Olen aina rakastanut pellavalakanoita ja niitä käytettiinkin ahkerasti lapsuuden kodissani. Omaan kotiin en ollut kuitenkaan aiemmin raskinut niitä hankkia, vaan harvat lakanaostokset ovat olleet enemmänkin muutaman kympin puuvillasettejä. Ja totuushan on, että eipä ole tullut ylipäätäänkään paljoa lakanoita itse osteltua, kun edelleen on käytössä kotoa mukaan saadut ja ylppärilahjaksi tulleet Marimekot. Nyt sitten Ziziin suunnatessa päätin kerrankin ostaa päräyttää ihan itse just sellaiset lakanat joista olen aiemmin vain haaveillut.

Ja eihän nämä siis pellavavermeiksi olleet suinkaan pahan hintaisia vaan ennemminkin edullisia. Pussilakanat muistaakseni 70 €/kpl ja tyynyliinat 14-15 € kieppeillä. Mutta siihen nähden kun ei tosiaan ole kauheasti tullut lakanoihin itse tuhlailtua, niin kyllä se kassalle viemäni n. parin sadan euron setti (2 pussilakanaa + 4 tyynyliinaa) oli itselleni melkoinen satsaus. Mutta nyt lakanoissa nukuttuani koen kyllä käyttäneeni eurot erittäin hyvin ja voin sanoa, että seuraavalla Tallinnan reissulla hankin kyllä toisenkin setin. Hiiteen kaikki nuhjuiset ja paripuolet puuvillalakanat ja täydellisyyttä tilalle!

Koska en osannut päättää vain yhtä ihanaa väriä, päädyin tuollaiseen tyttö-poika -väritykseen ja paritin hempeää pinkkiä siniharmaan kanssa. Eipähän mene enää peitot ja tyynyt sekaisin. (Mun mielestä meillä on ihan samanlaiset peitot, mutta Tommi aina jotenkin huomaa, että kumpi on hänen peittonsa ja kumpi minun) 

Jos siis laadukkaat pellavatutteet kiinnostaa ja olet menossa Tallinnaan, niin suosittelen piipahtamaan Zizissä! Mikäli ei sinne päin ole asiaa, niin heillä toimii onneksi myös nettikauppa. 

 


13.04.2016

Posted at 14:12h in Yleinen by
0 Likes

Mä olen vuosikausia, jostain teini-iästä saakka ollut sitä mieltä, että sininen ei oo mun väri. Olen karsastanut kaikkea sinistä. Ainoat meiltä löytyvät siniset kodintavarat /-tekstiilit ovat miehen mukana tulleita, itse en voisi ajatellakaan hankkivani kotiin mitään sinisävyistä. Ja niin se on ollut pitkään pukeutumisenkin kanssa, että ainoa asia missä sinisen sävyt olen hyväksynyt, on ollut farkut. Vuosi toisensa jälkeen koin olevani musta ja punainen ja joskus kokeilumielessä jotain muuta, mutta en ikinä sininen. 

Mutta taidan joutua jo taipumaan. Olen muuttunut pehmeämmäksi monella tavalla, myös värien puolesta. Eilen huomasinkin rättikaupassa tuumaavani parinkin vaatteen kohdalla, että tummansininen onkin oikeastaan aika kiva väri ja niin paljon mustaa lempeämpi. Ja ihan vaan huvin vuoksi Lindexin Holly & Whyte -malliston kamppeita sovitellessani totesin, että näytin aika kivalta tuossa sinisessä pitsisomisteisessa paidassa. Itse asiassa niin kivalta, että ostin sen itselleni. 

Nyt tuntuu jotenkin uudelta. Tai oikeastaan vähän haikealta. Siinä mä kuoppasin nuoren Veeran ehdottomuuden ostamalla sinisen puseron. Tää on mulle yhtä iso juttu kuin että alkaisin juomaan kahvia. En oo ikinä juonut, enkä juo. Aion pitää siitä kiinni, sillä kyllähän tytöllä täytyy edes jotain periaatteita olla. 

Mutta siitä Holly & Whytestä, Lindex on laajentanut malliston kokoskaalaa niin, että monia tuotteita on kokoon 52 tai XXL saakka! Ei ollut kameraa mukana, mutta halusin silti nappailla sovarissa kuvia teidänkin nähtäväksenne. Itselle tuntui koot 48 ja XL olevan useimmista tuotteista passeleita. Joskin kokeilin vain yläosia ja näyttikin, että alaosista loppui kyllä koot edelleen useissa tuotteissa 44:ään. Mutta yläosia, takkeja ja mekkoja siis tarjolla isompiakin.

Mutta tässä siis muutamia räpsyjä sovituskopista. Ei ihan mun tyylistä suurimmaksi osaksi toi mallisto, mutta toki siellä sellaisia yksittäisiä juttuja on, jotka voisin omaan pukeutumiseeni ujuttaa. Mutta ehkä jollekin teistä kolahtaa tällainen raikas preppy-tyyli!

Ton oranssin topin kuvassa näkyy mitä mä usein teen t-paidoille ja topeille, kietaisen helmaa hieman farkkujen taskuun tai vaikka vyölenkkiin, jotta saan helmaa hieman lähemmäksi vartaloa ja kurottua siten telttaa hieman kokoon. Vihaan sellaista valtoimenaan heiluvaa puseron helmaa. Pahinta on a-linja. Myöhempänä tässä postauksessa asiasta loistava esimerkki.

Raitaa oli tarjolla vallan kauhiasti erilaisina versioina!

Tämän topin kanssa näkyy hienosti se millaista helmaa mainitsin tuolla aiemmin vihaavani. Kattokaa nyt tuolta peilistä näkyvää sivukuvaa. Onhan mulla toki iso mahakin, mutta ei se nyt vielä tohon puskurin kanssa samaan linjaan yllä, joten en tahdo sellaista illuusiotakaan luoda. Tällaista mallia en siis itse käytä oikeastaan lainkaan. 

Juttelin Lindexin myyjän kanssa tuosta kokojen lisääntymisestä ja hän kertoi, että liikkeessä oli mietitty sitä, että löytävätkö pluskokoiset nuo vaatteet ja että kokevatko ihmiset, että olisi helpompi jos ne isot koot ovat selkesäti erillään. Mun täytyy kyllä sanoa, että omasta mielestäni just se erillinen plus-nurkka on tympeä, mieluummin katselen vaatteita ihan koko liikkeessä. Ja ainakin Lindexillä jokaisen vaatteen hintalapussa on tieto, että mitä kokoja kyseisestä tuotteesta on olemassa, joten nopeastihan siitä jo saa tiedon, että kannattaako rekkiä selata tarkemmin oman koon toivossa vai unohtaa koko juttu. 

Eli hyvä uudistus tämä, että isoja kokoja saatiin samaan mallistoon pienempien kokojen kanssa!

EDIT: kuvissa näkyvät farkut -Junarose (saatu)