Kuten jo aiemmin olen usein maininnutkin, niin matkoilla lempipuuhaani on vaellella kamera kädessä ympäriinsä uuttaa kaupunkia tutkaillen. Tuolla konseptilla vietimme Natan kanssa torstai-iltapäivänkin Berliinissä. Vapaata aikaa saapumisen ja iltaohjelman väliin jäi lähes kokonaisen työpäivän verran, joten ehdimme tallustella kilometrin jos toisenkin aurinkoisessa säässä. Välillä pysähdyttiin kadunvarsikahviloihin nauttimaan auringosta ja leppoisasta tunnelmasta.

Sitä leppoisaa tunnelmaa Berliinissä ainakin riitti. Kaupunki tuntui keskellä torstaipäivääkin jotenkin kiirettömältä ja rauhalliselta. Suurkaupunkeihin yleensä kuuluva härdelli ja melu loistivat jotenkin poissaolollaan. Mahdoinkohan vahingossa lipsahtaa johonkin rinnakkaistodellisuuteen?

 Minusta on ihanaa kuvata paikallisia ihmisiä arkisissa askareissaa ja menoissaan. Tässä siis pieni kooste ihmisistä joiden kanssa elämämme ristesivät pienen hetken ajan eräänä päivänä Berliinin aurinkoisilla kaduilla. Kuvat otettu tämän reissunkin järjestäneen Olympuksen PEN-minillä, joka on minulla parhaillaan lainassa.

Lisää kuvia reissusta löytyy blogin FB-sivulta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

berlin_kollaasi1 OLYMPUS DIGITAL CAMERA

berlin_kollaasi2

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

berlin_kollaasi3    OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


Ollessani viisitoista Harley Davidsonit kiehtoivat minua jostain syystä kovasti. Huoneeni seinillä komeilikin tuohon aikaan useampikin harrikkajuliste joissa uljaat moottoripyörät kiiltelivät ilta-auringossa.HD-ihailusta huolimatta ei kiinnostus poikinut minkäänlaisia toimenpiteitä kaksipyöräisen saavuttamiseksi todellisuudessa enkä siis päätynyt ajamaan edes mopoa teini-iässä.

Ihan täysin en moottoripyöräkiinnostustani ole kuitenkaan haudannut ja yllätinkin Tommin tänään vastaamalla kyllä hänen kysymykseensä olisinko kiinnostunut lähtemään lähellämme järjestetyille MP-messuille. En yhtään himottele itse päästä koskaan ajamaan räyheällä kaksipyöräisellä, mutta katselen niitä mielelläni. Etenkin messuilla esillä olleet viimeisen päälle kustomoidut taidonnäytteet ovat mielestäni jo lähestulkoon taidetta. Oli pakko napsia muutamia kuviakin.

20130209-183313.jpg

Erityisen sympaattisia olivat Veteraanimoottoripyöräklubin osastolla esillä olleet vanhat Jawat ja Triumphit. Myös Vespojen retrovärit aiheuttivat ihastunutta huokailua. Voi sitä kromin kiillon määrää mikä messuilla oli. Kyllä oli pyörien omistajat viettäneet hetken jos toisenkin puunaten ja kiillottaen.

20130209-183321.jpg

Ehkä upeimmilla ja pikkutarkimmilla yksityiskohdilla varustettu pyörä oli ehdottomasti jonkun HIFK-fanin rakentama Red Cat -niminen pärrä josta nuo yllä olevan kollaasin kuvat ovat.

Bensatankkiin oli maalattu kuva jossa pantteri istui ylväänä kuolleiden jokerinarrien keskellä ja pantteriteema toistui monessa muussakin kohtaa. Pyörästä löytyi myös mm. HIFK:n mestaruusvuodet, seuran logo, perustamisvuosi ja paljon paljon muuta.

Vaikka tyyliltään maalaukset ja muut koristeet eivät itseeni kolisseetkaan ei pyörää voinut olla ihailematta. Sen rakentaminen on vaatinut uskomatonta paneutumista ja intohimoa. Tuo moottorilla varustettu taideteos oli vieressä komeilleen kyltin mukaan myynnissä, mutta hintaa en uskalla kyllä edes kuvitella. (löysin hintapyynnön netistä.. 42 000 €)

20130209-184359.jpg

Messuilla oli melkoiset määrät isiä poikineen ja mönkijöitä ja pikkuisia crossipyöriä allensa kokeilleet lapset olivat ihan innosta piukeana. On varmaan saanut illalla pyyhkiä melkoisen määrän roiskeita ajopelien ohjaustangoista, sen verran noiden pelien puikoissa päristeltiin. 😀

HD:n osastolla seuralaisteni huomio kiinnittyi lähemmäs kolmenkymmenentuhannen arvoiseen mattamustaan vrsc-pyörään. Ei se munkaan mielestä ruma ollut, mutta itse tiirailin kiinnostuneempana noita makeita niittikoristeisia satulalaukkuja. 😀

20130209-183328.jpg

Mutta mikä värikäs helmi alakerran peränurkasta löytyikään? Angry Birds -maalauksin koristeltu Hayabusa!  Aika huikee. 😀 Tämän ympärillä pyöri aika paljon innostuneita pikkuvesseleitä. Ihan yhtä hieno ei ollut tuolta takaa hieman pilkottava Twilight henkilöillä kuvitettu pyörä….

Että semmosta ajanvietettä tänään. Asukuvatkin tuli napattua, mutta tuuppaan ne vasta seuraavaan postaukseen. Sen verran piti pukeutua teeman mukaan, että kiskoin messuille lähtiessä ”nahka”housut jalkaan. Nahkaa näkyi messuyleisön päällä kohtuu paljon muillakin, etenkin liivien muodossa. 😀

Nyt väriä nassuun ja mekko päälle. Tänään juhlitaan Kinossa 1-vuotiasta radiokanava Eazyä!!!!


No niin… sinne meni teksti taivaan tuuliin jonkun errorin takia, joten aloitanpa naputtelemaan tämän koko postauksen uudelleen. Ei toki ärsytä yhtään…

Mutta, tässä siis muutamia poimintoja sunnuntaisilla häämessuilla silmiin sattuneista asioista. Itsehän olin paikalla siis töissä, mutta ehdin nopeasti kiertää myös muut näytteilleasettajat. Täytyy kyllä sanoa, että tuollainen häämessujen tarjonta ei kyllä pääasiassa oikein kiinnosta eikä kosketa mua. Jotenkin kaikki missä on etuliite hää- on yleensä aina mun mielestä jotain tosi rumaa ja kamalaa. 😀 Mutta tässä siis muutamia kuvia mitä sunnuntaina tarttui kortille.

20130127-205300.jpg

That’s what I call a päähärpäke! Tuo Cruella de Villemäinen tylliviritelmä on jo niin överi, että kelpais mullekin. Mä haluun bileet joihin voin väsätä tollasen.

20130127-205337.jpg

Toinen ihana päähine löytyi naapuriosastollamme vierailleelta pikkuvauvalta. Miten suloinen pingviinineiti!

20130127-205352.jpg

Paljettikorsetti ei tietenkään voinut olla kiinnittämättä minun huomiotani. Jaa miksei? No koska siinä on paljetteja! Mutta nuo helmasta roikkuvat kammotukset kyllä leikkaisin pois. Oon muuten usein sanonut, että mulle sais myytyä vaikka pilkkihaalarin, jos se ois kuorrutettu paljeteilla. 😀

20130127-205404.jpg

Ystävälläni on hääsuunnittelupalveluja tarjoava yritys nimeltä Lumihopea. Hänen osastollaan oli myynnissä kauniita Design Domin vartavasten Lumihopealle suunnittelemia vintage-henkisiä koruja. Vaikken omaan kaulaan tuollaista herkkää ja tyttömäistä pitsiä osaisikaan kuvitella, niin kauniita olivat silti. Jos muuten häähommat kiinnostaa, niin Lumihopean Tanja kirjoittaa myös hääblogia nimeltä Black.bling.White.

20130127-205449.jpg

Porin seudun yksi upeimmista, tai oikeastaan upein jos minulta kysytään, juhlatiloista on upea vanha kartano nimeltä Villa Grankulla.

Olin viime kesänä kuvaamassa siellä yhdet häät ja ihastelin jo silloin heidän upeita, runsaita ja kauniita kattauksiaan jotka sopivat kristalleineen ja hopeineen täydellisesti menneitä aikoja henkivään ympäristöönsä. Myös ruoka oli ensiluokkaista ja voittikin kirkkaasti ”kesän parhaat hääpöperöt”-tittelin. Minä kun tosiaan ehdin niitä ihan muutamat joka kesä maistelemaan. 😀

Saattaakin olla, että pääsen tässä kevään aikana vielä toteuttamaan jotain kivaa kuvausprojektia tuonne Villa Grankullaan. Kauniissa miljöössä on aina ilo kuvata.

20130127-205520.jpg

Vaikka ovatkin omaan mieleeni vähän turhan romanttisia söpöyksiä, niin silti messujen upeimmat kakut löytyivät ehdottomasti Marjon Herkkukakun -osastolta. Mun päähän ei vaan mahdu, miten joku osaa piiperrellä tuollaisia pikkutarkkuuksia.

Sitten ihastusta herättäneistä asioista tyhmiin ja rumiin.

20130127-205421.jpg

Ainakin mun asu oli kiireestä ja pinkistä teepparista johtuen ihan kamala. Mutta kyllä mä nyt kaks kertaa vuodessa voin töiden vuoksi pinkkiä käyttää vaikken siinä viihdykään. Ehkä pinkkiä paitaa kamalampaakin oli nimittäin hirveä lahje-/kenkämokani.

Tajusin vasta hississä nilkkureiden vetoketjuja kiinni kiskoessani, että nyt ei kengät ja housut passannut lainkaan yhteen, mutta en ehtinyt vaihtamaan. Minähän en nimittäin ikinä ikinä koskaan milloinkaan pukeudu noin, että kengät ja housut on yhtä ja samaa tylsää mössöä. Mun periaate kun on, että kengät kuuluu näkyä.

Nyt kuitenkin sattui noin, että kivasti kahta matskua yhdistelevät nilkkurit yksityiskohtineen jäävät lahkeiden alle piiloon ja näyttävät vain maailman tylsimmiltä talvikengiltä nahan ja kumikärkien sulautuessa iloisesti vahapintaisten farkkujen pintaan. Yäk! Ahdisti ihan oikeasti.

En tiedä huomaako tuota kenkäasiaa kukaan muu ikinä, mutta mulle se on käsittämättömän tärkeää, kuten ehkä avautumisesta voi huomata.

20130127-205433.jpg

Ja sitten se yksi ihmettelyn aihe. Onko nuo morsius- ja juhlapukuliikkeiden vuodesta toiseen myymät eri tavoin rypytetyt ja laskostetut jäykät tafti-iltapukuhirvitykset jonkun mielestä muka kauniita? Ja mitä miesten juhlatyyliin tulee, niin ainakin häämessujen tarjontaa katsellessa hienointa maailmassa tuntuu olevan se, että miesten liivejä, plastroneita sun muita tarjotaan kaikissa mahdollisissa kamalissa väreissä mitä ihmiset keksivät häidensaä teemaväriksi valita. Mä en käsitä.

Tuosta kuvasta voisi tönkköjen pukujen ja tönkköjen kampausten perusteella kuvitella, että se on otettu vaikkapa vuonna 2002 eikä suinkaan yli 10 vuotta myöhemmin. Että tämmöinen on juhlavista juhlavin ja upein tyyli, mitä Satakunnassa on tarjolla ja mitä täällä ilmeisesti sitten ostetaan. En vaan tajua.

Omien töiden puolesta oli ihan jees-messut. Hääkuvausvarauksiakin alkoi ropisemaan heti tänään. Eli ei se monen tunnin höpöttäminen hukkaan vissiin mennyt. Ensi kesänä pääsee siis taas maistelemaan hääkakun jos toisenkin ja ikuistamaan parit häävalssit ja kimppujen viskomiset.

Edit: tää niin kiteyttää mun ajatukset.. 😀 http://porvarillaonvaraa.blogspot.fi/2011/03/unelmahaat.html?m=0