11.03.2014 Hurmaava Suomenlinna

Mä olen ihan hirveän iloinen siitä, että eräs hyvä ystäväni asuu Suomenlinnassa. Olin vuosien myötä kuullut ja lukenut paljon Suokin upeudesta, mutta ensimmäistä kertaa istahdin sinne vievän lautan kyytiin vasta matkatessamme muutama vuosi sitten ystäväni häihin. Sittemmin tämä ystäväni A asettui perheineen asumaan saarelle C ja nyt olenkin vieraillut noissa ihanissa maisemissa jo muutaman kerran.

Paljoa en ole kuitenkaan vielä ehtinyt vierailujeni pikaisuuden vuoksi nähdä, mutta pieniä tunnelmallisia palasia kuitenkin. Piipahdin saarella viimeksi eilen ja ehdimme lounastamisen lisäksi tehdä pikkuisen lenkin, jonka ajan viihdyin tietenkin kamera käsissäni.

Edellä olevat kuvat on kaikki otettu muutama viikko sitten Olympukselta saamallani pikkuruisella fisulinssillä. Jotakuinkin runkotulpan kokoinen 9mm obiska on lähiaikojen testaamisella osoittautunut varsin oivaksi kapistukseksi mm. biletunnelmien ja tällaisten vinksahtaneiden maisemakuvien ikuistamiseen. En itse ole reissuilla mitenkään innokas maisemakuvailija, sillä ne tuntuvat jälkeenpäin katseltuna aina jotenkin tylsiltä ja turhilta. Vinkeällä kalansilmäobjektiivin ja asteen verran dramaattisuutta lisäävän taidesuotimen avulla minäkin kuitenkin huomaan hieman innostuvani maisemakuvien nappailusta.

(Tästä eteenpäin löytyvät kuvat on postauksen viimeistä kuvaa lukuunottamatta puolestaan kuvattu 45 mm linssillä.)

Suomenlinnan eli Viaporin telakalla oli monta söpöä purtiloa talviteloilla. Tuo Purha-niminen paattikin näyttää jotenkin niin kovin sympaattiselta ja ihan selkeästi jo odottaa kevättä ja vesille pääsyä.

Olen joka kerta tuolla Suokissa ihan haltioitunut paikan tunnelmasta ja läsnäolevasta historian havinasta. Ihastelen huokaillen rakennuksia ja kuvittelen millaista saaressa olisi hirmuisen syysmyrskyn aikaan. Esitän ystävälleni joka vierailulla ison liudan kysymyksiä saaressa asumisesta, koska se tuntuu itsestäni jotenkin niin ihanalta ja eksoottiselta. ”Onko joskus käynyt niin, että sään vuoksi lautta ei olekaan kulkenut?” ”Paljonko saarella on asukkaita?” ”Häiritsevätkö kesäisin pihalla hortoilevat turistit?” Ja paljon paljon muita kysymyksiä. Tällä vierailulla opin saaren historiasta mm. sen, että sisällissodan aikaan sinne perustettiin vankileiri punaisille vangeille ja, että siviilihallintoon Suomenlinna siirtyi vasta 70-luvulla.

Odotan seuraavaa Suomenlinna-vierailuani jo innolla. On aina ihanaa nähdä A:ta, joka on ollut ystäväni jo ala-asteelta saakka ja samalla on upeaa vierailla noin mielenkiintoisessa ja uniikissa paikassa kuin Suomenlinna. Aion ehdottomasti pyhittää jonkun kauniin kesäpäivän saarten tarkemmalle koluamiselle. Jos et ole koskaan Suokissa käynyt, niin suosittelen korjaamaan tilanteen. Paikkaan on todella helppo ihastua.